Matka Alpeille - osa 8, Halstatt

Eräs hienoimipia kohteita alppimatkallamme oli Halstattin kylä vuorten kainalossa. Halstatt valikoitui päiväretkemme kohteeksi erikoisuutensa vuoksi. Paikan poikkeuksellinen luonne ja sijainti vetivät meidät sinne.

Vielä reilut 100 vuotta sitten kylään kuljettiin kapeita vuoristopolkuja pitkin tai veneellä. Ensimmäinen tie louhittiin vuorenkupeeseen 1890-luvulla. Kylä sijaitsee vuorenrinteessä niin kapealla kaistalla, että aikoinaan talosta taloon kuljettiin joko veneellä tai ullakkokäytäviä myöten. Alueen suolaesiintymät todettiin jo ammoisina aikoina varsin rikkaiksi ja ne houkuttelivat asutusta paikkakunnalle. Wikipedian mukaan alueen vanhimmat arkeologiset löydökset ajoittuvat 7000 vuoden taakse. Alueelle kehittyi vilkkaan kaupankäynnin johdosta Halstattin kulttuuri (1200-475 eaa).

Matkamme Salzburgista Halstattin maailmankuuluun kylään sujui pitkin mutkaista laaksoissa polveilevaa tietä vuoristomaisemia ihaillen. Ja paikkahan oli uskomattoman hieno, kaunis ja erilainen. Järven rantaa myötäilevien talojen välissä olevat kapeat kujat olivat turisteja tulvillaan.

Halstattin kylä järven rannalla vasemmalla

Hallstätter Seen pohjoispäätä matkalla kohti Halstattin kylää

JA LOPUKSI ...

Olimme odottaneet 8 päivän matkallemme normaalia alkusyksyn säätä, mutta saimmekin kunnon helteen koko matkamme ajaksi. Mm. Halstattissa vieraillessamme näytti lämpömittari +33 C. Yli +30 C oli ainakin kolmena matkapäivänämme ja yhtenäkään päivänä ei lämpötila ollut alle hellerajan eli +25 C. Öisin lämpötilat kyllä laskivat jopa välille +12 - +15 C-astetta.

Mutta kun paluumatkapäivä koitti, alkoi Salzburgissa aamuyöstä vesisade ja kun lähdimme ajamaan kohti Muncheniä ja lentokenttää, satoi todella rankasti. Sade jatkui koko automatkan ajan. Onneksi olimme varanneet aikaa lentokenttämatkalle, sillä moottoritiet olivat täysin ruuhkautuneet. Ruuhkalle saimme kuulla sitten lentokentällä selityksen. Samana päivänä avattiin Munchenissä Olutfestivaalit ja väki matkasi sankoi joukoin kohti Muncheniä ja isoja oluttuoppeja.

Festivaalit jäivät meiltä tällä kertaa väliin, mutta hellekelit ja hienot alppimaisemat korvasivat sen täysin!

Kiitos kun jaksoit seurata Alppi-matkaamme!


PS. Jos haluat lukea vuonna 2015 tekemästäni Kiinan matkasta, löydät sen osoitteesta Vanhus reissussa - blogistani (klikkaa edellistä ja pääset ensimmäiseen kirjoitukseen)! 
Blogissa on 39 kirjoitusta eli postausta Kiinan kiertomatkastani. Ja muutama kuvakin sieltä löytyy!

Matka Alpeille - osa 7, Red Bull ja Hangar 7

Oli se vaan tuuria, että hokasimme matkaoppaassa maininnan Red Bull-yhtiön näyttelytilasta, Hangar 7:stä. Se ei näin poikaretkeilijöille ollutkaan mikään turha kohde! Useimmat tietävät, että RedBull on energiajuomamerkki, mutta formuloista kiinostuneet tietävät sen olevan myös hyvin menestyvä Formula 1-talli. Niinpä suuntasimme Volvon navigaattorin johdattamana Salzburgin lentoaseman kiitoradan reunalla sijaitsevalle hangaarille.

Olimme aamuvarhaisella liikkeellä, joten saimme auton mainiosti lähelle sisäänkäyntiä ja pääsimme vaivattomasti näyttelyhalliin. Pääsymaksua ei peritty, sillä olihan paikka paljolti menekinedistämiseen perustettu. Kierrellessämme näyttelyä alkoi paikka täyttyä erilaisista ryhmistä, joista enemmistö selvästi edusti energiajuomien suurkuluttajakuntaa eli koululaisia.

Hangaariin oli koottu melkoinen valikoima erilaisia kulkupelejä, joissa kaikissa loisti ensimmäisenä Red Bull-logot. Hallissa oli maastoautoja, formuloita, tulevaisuuden ajopelejä, lentokoneita ja helikoptereita ja vaikka mitä. Siinä oli vain huuli pyöreänä katseltava kaikkea ihmeellistä mitä maailmalla on tarjottavana pienelle pohjoisen pojalle.

Tässä hieman kuvia Hangar 7:stä. Usean ajoneuvon kohdalla taulussa luki omien suomalaisten formula 1-tähtien nimiä.

Hangar 7

...  jatkuu ...

Kuka voittaa tämän taistelun?

En liene ainoa, joka tällä hetkellä taistelee flunssaa vastaan! Nimittäin jos näillä keleillä ei pääse tuollaiseen epävarmuustilaan tai nappaamaan tautia itselleen, olisi se kyllä maailman ihme. Kun ympärillä on lämmintä ja kylmää, kuivaa ja märkää, ollaan sisällä ja ulkona, pukeudutaan lämpimästi tai sitten ei. Ja kuitenkaan varautuminen ei meinaa sattua mitenkään kohdalleen!

Auttaisivatko siis vitamiinit torjumaan flunssan uhkan? Mutta kun pitäisi osata pohtia onko tällä kertaa tarjolla A- tai muu aakkosvirus, mikä on sen numero ja miltä mantereelta se mahtaa olla nyt lähtöisin? Riskiryhmiin kuuluvat ja yli 65-vuotiaat pohtivat kohdallaan ottaisiko rokotuksen vai ei ja tuleeko siitä harmia vai välttyykö sillä oikeasti taudilta?

Noissapa sitä onkin miettimistä! Mutta parasta flunssantorjuntaa on pukeutua kelin mukaan ja vältellä flunssaisia ihmisiä, ja jos se jo iski, niin silloin kuuluu vältellä sen muihin tartuttamista.

Itse olen ottanut nyt rokotuksen ainakin 4 vuoden ajan. Kerran kävi kuitenkin niin, että sain kaikkien aikojen flunssan heti piikin jälkeen. Silloin olin kyllä ollut juuri isossa leikkauksessa ja vastustuskykyni oli aika olematon. Lisäksi sain rokotteen, joka olikin väärää lajia juuri tuolla hetkellä jylläävään pöpöön. Selvisin toki tuosta perin mainiosti riekkumalla melkoisen ajan itkien ja hampaita kiristellen. Ja voivotellen! Ja itseäni passauttaen!

Nyt kävin terveyskeskuksessa tikinpoistossa ja sain samalla vähän kuin bonuksena flunssarokotuksen hieman etuajassa ennen virallista rokotusaikaa. Nyt jännään miten se auttaa! Kävi nimittäin niin, että tapasin kaupungilla kaverini, jolla oli semmoinen maahankaatoflunssa. Pysyin tavatessamme parin tuolin päässä, mutta nyt pelkään pöpön kuitenkin iskeneen kun rokotus ei ole vielä ehkä alkanut vaikuttaa. Toki olen ollut joka päivä melkoisilla kävelyretkillä ja hikoillut ja palellut ja kastellut selkäni jne.

Vitamiineja vetelen nyt kaksin käsin! Tahtoo tuo pillereitten syönti muulloinkin unohtua vaikka se olisi aika tärkeää tämmöiselle seniori-ikäiselle. Niitä pitäisi syödä jonkin ohjeen mukaan ympäri vuoden. Huomenna on teputettava apteekkiin ostamaan varulta Finrexiniä ja siemailtava kuumaa teetä kaiken päivää! Ja juostava jatkuvasti pissillä.

Jospa se siitä menisi eikä osuisi kohdalle! Olkaa ainakin Te varuillanne!

Näillä mennään ja flunssarokotuksella ja paperinenäliinoilla ja Finrexinillä ja kuumalla teellä!

Voiko kirjapinoihin hukkua?

No ei kirjapinoihin hukkuminen kaapaissut kaukaa kun kiiruhdin Helsingin Kirjamessuille! Ja olihan kirjailijat, painajat, kustantajat ja myyjät raahanneetkin Messukeskuksen täyteen paperitavaraa. Lähdin liikkeelle siinä mielessä, että pääsen tutkailemaan pääosin e-kirjoja, mutta eipä niitä juurikaan sattunut eteeni. Ainoa e-kirjakontakti osui AdLibriksen osastolla. Siellä viehkeä neitonen ojensi seniorisedälle 5 Euron alennuslipun, jonka pystyi käyttämään netistä kirjaa ladatessa. Neito ei arvannutkaan kuinka otolliseen maaperään hän tuon lipukkeen ojensi. Ja kyllä käytinkin etuni rivakkaan kun ehdin kotiin koneen äärelle. Upotin sen Clive Cusslerin kirjaan Havannan myrsky. Se lukuvuoro koittaa heti kun saan Tyrkön Kekkos-kirjan luettua.

Mutta kyllä toinen aikeeni messuamiseen oli aistia kirjallisuuden ilmapiiriä ja imeskellä sanojen sekamelskaa löytääkseni niistä jotain paperille pantavaa omiin sepustuksiini. Eräs opettajani sanoi osuvasti kirjoituskurssilla, että kaikki sanat on jo keskitty, enää ei tarvitse kuin laittaa ne mielenkiintoa herättävällä tavalla eri järjestykseen kuin muut kirjoittajat ovat tehneet. Ja kuten Te tekstejäni lukeneet olette huomanneet, etsin edelleen niitä uusia sanajärjestyksiä ja usein myös sanoja. Kyllä minä vielä se järjestyksen löydän! Tai todennäköisemmin en.

Mutta muutoin kirjakasat olivat houkutelleen Messukeskukseen yksi tai ainakin kaksi ihmistä. Oma kiertelyni Messukeskuksen suuressa päähallissa jäi tuskallisen vaatimattomaksi suunnattoman ruuhkan takia. Niin kirjapöydät kuin esitelmälavatkin olivat keränneet ympärilleen porukkaa kuin pipoa. Ohi ei meinannut päästä saati sekaan sopia. Mutta oli siellä sanaa ilmassa ja pöydillä!

Tarjonta oli monipuolista aiempien vuosien tapaan. Oli klassikoita, oli uutukaisia, oli ensipainoksia, oli tietokirjaa, lasten kirjaa, rakkautta ja romantiikkaa, seikkailua ja jännitystä, uusia kirjoja, vanhoja kirjoja, keräilyharvinaisuuksia, sarjakuvia, animea, dekkareita sekä ties mitä.

Nappailin seuraavanlaisia tunnelmakuvia Messukeskuksen vilinästä.

Eräs kirjamessujen tärkeimpiä tai ainakin huomatuimpia osastoja

Aku Ankka-guru Carl Barks jakoi nimikirjoituksia

Minä olen kameran takana ja osa muista osui kameran eteen

Ja rahaakin oli sarjakuvien kera

Tuomas Nevanlinnan paikallisnäkemys oli keskusteltavana

Esko Valtaoja oli kirjannut Ensimmäinen koira kuussa-tarinaa

Olihan siellä asiallistakin kirjallisuutta

Ja alueellista sarjakuvaakin tarjottiin

Elviksen oma järjestökin möi omia tuotteitaan

Ystävillekin oli myyntiä

Kyllä ei ole kirjat hinnan kiroissa

Taidetta tarjolla

Maanpuolustuskorkeakoululla oli oma osasto ...

ja kirkolla oikein kahvitarjoilun kera

John Nurmisen Säätiön osastolla oli tarjolla merihistoriaa ja tuotiin esiin arvokasta asiaa, Itämeren suojelua

Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) promotouhussa

Lisää kuvateksti

Yksi lempiosastoistani tarjosi Asterixia, Lucky Lukea, Mustanaamiota, Tex Willeriä ja muita nuoruuteni teoksia

Postimerkkejä ja antikvaarista kirjallisuutta tarjolla ...

ja vanhoja lehtiä

En hankkinut paikan päältä mitään! Niin kuin ehkä huomasitte rivien välistä, olen e-kirjojen vannoutunut ystävä. Osin siihen olen joutunut heikon selkäni ja kodin painostuksen takia.

Tällä hetkellä iPadillani on 122 kirjaa, joista melkoinen osa on lukematta ja luettujakin ovat tallessa laitteellani. Jos nuo olisivat paperikirjoina, ei heikko selkäni ja onnettomat polveni kestäisi raahata tuollaista kirjamäärää mukana. Mutta iPadilla ne kulkevat ilman suurempaa ponnistelua ja ne ovat luettavissa missä ikinä haluan. Lisäksi seuraavassa majanmuutossani ole samaa ongelmaa kuin 22 vuotta sitten kun sain ukaasin kotiväeltä hävittää tuolloiset noin 500 paperikirjaani.

Silloin oli hiki! Ja luopumisen tuska! En tykännyt ollenkaan!