JOULUTARINA 4.osa - Talouskriisi saavuttaa Korvatunturin

Aiemmin tapahtunut:

Taloustonttu sai lopultakin soperrellen selvitettyä Pukille yleistalouden huonoon jamaan johtaneita syitä.

”Kenttäraporttien, tilauskannan sekä lahjatoiveiden valossa on selvää, että oma tilauskantamme on rumasti kuvaten jopa melkoisesti romahtanut. Ei niinkään lasten kirjeiden pohjalta, mutta kenttätonttujen raporttien mukaan vanhempien haluttomuus, ja ehkä ennemminkin taloudellinen kyvyttömyys toiveiden toteuttamiseen, vaikuttaa voimakkaasti omaan tuotantotarpeeseemme. Näyttää uhkaavasti siltä, että joudumme tekemään jotain muutoksia tuotantolinjoillemme.” Nipa analysoi Pukille listoistaan, jotka hän oli saanut järjestykseen pitkän talouskatsauksensa aikana.

”Ei hel…, ei kun voihan Helmi-tontun toisenkin töppösen kautta! Miten tämä voi olla totta ja onko tilanteessa jotain tehtävissä?” hönkäisi Pukki kysymään kaavailuja Korvatunturin numeronikkarilta, Pukin pajan talousguru Nipalta.

”Olenhan minä hieman laskeskellut ja pohtinut ja analysoinut millä tästä voitaisiin jotenkin selvitä! Me laitoimme talouspajalla tietojärjestelmän laulamaan ja arvioimme numeroiden sekä ennusteiden valossa, että Pukin pajan eri osastoilla on pakko alentaa tuotantoa, ettei koko tulos romahda täysin tuonne tunturin varjoisalle eli miinuspuolelle. Tosin toimet eri osastoilla vaativat eri tasoisia supistuksia ja jossain voidaan hieman jopa lisätä kaasuakin linjoihin.” Nipa selitti laskelmiaan.

”No mitä ajatuksia sieltä bittimaailman tuotoksista putkahti sitten esiin?” kysäisi Pukki.

”Vaikuttaa siltä, että suurimmat supistukset pitäisi tehdä nukkepajoilla, puuautopajalla, suksipajalla ja vanhalla leikkikalupajalla. Lisäksi tilanne näyttää pahalta keittiökonepajalla. Leipäkoneet, paahtimet ja tavalliset kahvinkeittimet eivät herätä enää ihmisissä kiinnostusta. Saimme laskelmissa noille kaikille keskimäärin noin 30%:n supistamistarpeen tuotannolle. Harmillisinta on, että noilla pajoilla työskentelee merkittävin osa tontuista. Niissä tuotteissa kun on tuo käsityön osuus suurin. Hirvittää jo ajatuskin siitä, mitä liittoon kuuluvat tontut näistä supistuksista ajattelevat.”

”Kuulostaa hurjalta noin suuret supistukset! Meidän pitää varmaan järjestää palaveri Glögikammarissa ja kutsua sinne mukaan  TAK:n (Tonttujen Ammattiyhdistysten Keskusliitto) päällikkötontut. Mutta meidän pitää mitä pikimmin miettiä ensin omalla porukalla kokonaistilanne ja supistusten vaikutukset muihin pajoihin ja tontturyhmiin ennen kuin kutsutaan TAK keskusteluun mukaan. Laitahan kutsut tuotantotonttu Ripa Kätevälle, kenttätonttujen päällikölle Kake Valppaalle ja logistiikkatonttu Lare Lastille. Ja sano muorille, että varaa Glögikammariin meille viidelle kunnon palaverieväät! Meillä voi tuossa palaverissa tovi vierähtää!” Pukki latoi ohjeitaan ja Nipa kirjoitti sulkakynä sauhuten kaiken muistiin.

Saatuaan Pukin ohjeet talteen, ponkaisi Nipa pääpajan portaikkoon ja kohti omaa huonettaan. Nyt oli isot asiat kyseessä ja pelko hankaluuksista pajoilla suuri. Nipa muisteli, ettei koko parisataa vuotisen talousuransa aikana ollut törmännyt vastaavaan tilanteeseen. Ulkomaailman uutiset lakoista ja muista työtaistelutoimenpiteistä olivat vast'ikään lehdistä luettuna vielä tuoreessa muistissa.

"Mahtaakohan meillä täällä Korvatunturilla aiheutua samanlaisia rettelöitä kuin tuolla asiakasmaailmassa? Ja miten ne selvitetään, kun eihän meillä ole kuin yksi tavallaan työnantajapuolen edustaja, itse Joulupukki." Nipa pohti itsekseen. "Mutta eihän Pukki ole varsinaisesti työnantaja! Hänhän on meidän yli-isä, joka johtaa meitä ja huolehtii meidän satojen vuosien takaisten sukujen hyvinvoinnista. Ja eihän meiltä mitään ole koskaan puuttunut, eikä tule puuttumaankaan. Kellarikammioissahan on tallessa vuosisatojen kaikki tuotot ja niillähän eletään vaikka kuinka pitkään!" totesi taloustonttu itsekseen huojentuneena ja alkoi puuhata kutsuja huomisaamun palaveriin päällikkötontuille

Jatkuu ...

Tunturissa oli hiljaista!

JOULUTARINA 3.osa - Talouskriisi saavuttaa Korvatunturin

Aiemmin tapahtunut:

Taloustonttukin oli jo huomannut yleisen taloustilanteen heikkenemisen. Pukki vaati selityksiä ja kunnollista raporttia tilanteesta.

Taloustonttu Nipa Nummero pudotti häkeltyneenä tilauslistansa lattialle. Ne levisivät pitkin Pukin kammarin liuskekivistä lattiaa ja osa leijaili jopa Pukin työpöydän alle. Hiki valui otsalta solkenaan Nipan uuden työnutun kauluksesta nutun sisään. Hän yritti rykäistä ikään kuin harhautukseksi samalla kun ampaisi lattialle kauhomaan pudonneita papereitaan.

”Tuota kun …” Nipan ääni sortui kohotessaan kimeänä falsettiin. Nipa yritti yskiä kurkkutorveaan auki entistä kiivaammin saadakseen ääneensä normaaliksi. ”Niin kun …!” kuului uusi kimeä aloitus. Ääni ei vieläkään toiminut!

Nipa kahmi käsiinsä viimeiset paperit lattialta ja vääntäytyi takaisin isoon vierastuoliin Pukin pöydän ääreen. Nutun alla flanellipaita tuntui jo pesurätiltä kaikesta hiestä, jota valui kaikista ihohuokosista. Mielessä pyörähti ajatus, että mitenhän tästä selvitään? Onneksi Pukilla ei ole ryhmysauva tullut tänään mukaan! Ehkäpä Pukin kiivastuminen ei pääse ilman sauvaa ainakaan fyysisiin sfääreihin saakka.

”No sekö ei juttu ala sujua? Otahan tuosta mukillinen Muorin mainiota kuumaa variksenmarjaglögiä, niin joskohan se yskä siitä hieman hellittäisi!” Pukki sanoi leppoisasti yrittäen keventää tunnelmaa ja kaataessaan sivupöydällä olleesta glögipannusta juomaa savimukiin. Hän ojensi mukin taloustontulle, joka nappasi sen käteensä kiitollisena myös hetken tuumaustauosta.

”Nyt on vuoden mittaan maailmantaloudessa tapahtunut … Suomeen ne ovat vaikuttaneet niin, että …  ja kun ammattiliitot eivät ole … sitten ihmisen ahneus ja haluttomuus ymmärtää isoa kuvaa on … ei ole halua osallistua talkoisiin … neuvottelut tilanteessa eivät ole … niin tässä ovat ne pääasialliset syyt huonoon yleiseen taloustilanteeseen.” Nipa esitti Pukille lähes kolme tuntia kestäneen talouskatsauksensa.

”No onpa, jopa on ja johan on sentään! Kautta tuuhean partani tuohan kuulostaa suorastaan isosti huolestuttavalta ja mitä kaikkea siitä voikaan seurata? Miten tuo kaikki on nyt sitten vaikuttanut pajan omaan tuotantoon ja mikä mahtaa olla joulun kohtalo?” kuului Pukin huolestunut kysymys.

Jatkuu …

Pajalla valot palavat joka osastolla ja lahjatuotanto jatkuu tietämättä tulevista muutoksista.

Se on sottapytty liikkeellä!

Kyllä alkoi taas jurppia kun teputtelin pitkin Mannerheimintietä terveyskeskukselle! Se oli ollut sottapyttykansalainen taas liikkeellä tussien ja sumumaalien kanssa. Mikä se oikein ajaa, veikkaisin nuoren, ihmisen sotkemaan?

Onko se pipo liian tiukka vai kiristääkö hupun naru vai ahdistaako liian pitkä tukka? Olen vahvasti sitä mieltä, että se sottaaja ei voi olla seniorikansalainen. Jos kysytte, että millä perustelen mielipiteeni, niin vastaan

- seniori tuntee kirjaimet ja osaa kirjoittaa oikeita lauseita
- seniori kirjoittaa kaunokirjoituksella tai tolppakirjaimilla, ei käsittämättömillä merkeillä
- seniorilla oli ja on edelleen paperia tai tietää mistä saa paperia, johon kirjoittaa
- seniorilla ei tulisi mieleen kirjoittaa seiniin, sähkökaappeihin, aitoihin, juniin, busseihin ja lyhtypylväisiin.

Mitenkähän saataisiin tuommoinen sottaaminen loppumaan? Pitäisikö lapsille ja nuorille antaa kullekin viikottain oma pino piirustuspaperia ja värikynät? Pitäisikö järjestää ainakin tukiopetusta kaunokirjoituksessa, että viestit olisivat ymmärrettäviä? Pitäisikö tussit ja maalisumuttimet laittaa Alkoon yksinmyyntiin ja niiden ostajille sama ikäraja kuin muissakin A-liikkeen tuotteissa? Vai pitäisikö perustaa valvontajoukot sottaajien kiinniottamiseksi ja rangaista sottapyttyä piiskaamalla hänet julkisesti Helsingin asemahallissa järjestettävissä piiskaustilaisuuksissa mieluiten ruuhka-aikaan? Vai julkaistaisiinko kuvat nimineen valtakunnan päälehdissä? Vai mitä ...?

En tykkää tuommoisesta ollenkaan! Ikäviä nuoria ovat! Varsinaisia sottapyttyjä!

Se on kivellä testattu ikkunaa.

Otapa tuostakin viestistä selvää!

Viisas lohkaisu kun vaan ymmärtäisi mikä!

Ei ole kivijalka hyvä alusta kirjoitukselle!

Mitä tässäkin lukee? Varmaan jotain viisasta.

Ja kun sotkut putsataan kivijalasta, jää tämmöiset jäljet!

JOULUTARINA 2.osa - Talouskriisi saavuttaa Korvatunturin

Aiemmin tapahtunut. 
Joulupukki oli palannut hyvin ansaitsemaltaan 10 kuukauden lomalta. Hän lueskenteli kammarissaan Tunturin Tuotanto ja Talous-lehteä ja järkyttyi yleistä taloustilannetta koskevista uutisista. Hän kutsui taloustontun raportoimaan tilanteesta.

Taloustonttu Nipa Nummero oli parhaillaan tutkimassa toivelistoja ja laskelmia, jotka perustuivat kenttätonttujen ikkunoiden takana tirkistellessään tekemiin havaintoihin. Nipa oli itsekin jo pidempään huolestuneena pohtinut, mitenköhän itse Joulupukki mahtaisi suhtautua kuullessaan tilanteesta. Tuotantolinjojen muutoksiin eivät Nipan valtuudet yksin riittäneet. Ja niihin olisi nyt varmaan tarvetta. Tarvittiin myös Pukin peukalonjälki, jotta tuotantoon voitaisiin tehdä isompia vimppauksia. Nipalla ei edes juolahtanut mieleen, että muutokset saattaisivat poikia toimia myös PTY:n eli Pakkaustonttujen Yhdistyksen puolelta.

Tilausten voimakkaasta laskusta Pukille kertominen oli jäänyt, koska Korvatunturin sanonta ’Pukin pelko on viisauden alku’, oli äärimmäisen hyvä periaate. Huolimatta leppoisan muhkeasta ja lämpimästä olemuksestaan, oli Pukki äärimmäisen tiukka talousmies. ’Ei riitä lahjoja maailman lapsille, jos Korvatunturin talous ei ole tasapainossa!’, oli yksi Pukin tiuhaan viljelemiä viisauksia. Ja Pukki seurasi suorastaan pilkuntarkasti tuottolaskelmia. Joulun jälkeiset laskelmat olivatkin Pukille suorastaan intohimo. Ja kautta Pukin harmaan parran, jos luvuissa oli vikaa tai ne olivat negatiivisia, silloin kaiveltiin himmelin oljellakin selityksiä. Ei ole taloustontun osa helppo Korvatunturillakaan!

Nipa arvasi jo Pukin äänensävystä, että nyt ei ole joulun rusinapullat hyvin uunissa. Olisikohan Pukki jotenkin haistanut kohta kulminaatiopisteensä saavuttavat ongelmat? Nipa tarkasti asunsa ja sieppasi tilauskansion kainaloonsa. Hän harppoi kahden kerroksen portaat, joka toista askelmaa käyttäen, Pukin työkammariin ja koputti poronsarvikolkuttimella hengästyneenä oveen.

”Se oli Pukki kun kutsui, ja kuinkahan mahdan voida olla avuksi ylipäätään nytten?” kysyi Nipa huohottaen ja housunpunttien jo hieman tutistessa tulevaa odottaessa.

”Mitä turkasen pirhanaa on maailmalla tapahtunut, kun lehdessä kerrottiin hurjia laskulukemia tunturi- ja vaarayhtiöiden osakkeiden arvoista. Talvivaarakin oli painunut aivan anhittomiin. Eikö kumpumaastojen yhtiöt enää tee tulosta vai mikä osakkaita kaihertaa? Ja väkikään ei kuulu liikkuvan kaupoissa ja turistipaikoissa kuin ennen. Ja miksi kauppoja on lopetettu ja suljettu ja hintoja halpuutetaan ja netistä ostellaan? Mikä on meininki ja miksi minua ei ole informoitu?” Pukki suorastaan karjui kysymyksiään.

Ja Pukki jatkoi paatoksella. ”Ja ihmiset seisovat ruokajonoissa eikä kukaan osta mitään. Kaupat ammottavat tyhjyyttään, asiakkaat ovat kadonneet ja on keksitty superhyperextravainsinulleostanytmaksamyöhemmin-alennusmyyntejä ja tarjouksia. Tsockmanni myy tavaratalojaan ja Stiwan ketjukin on myyty KK-ryhmälle.  Loppuuko maasta kaupat? Eikö tieto enää kulje pukin kammariin saakka? Kuka on syypää? MIKÄ MÄTTÄÄ?” laukaisi Pukki sylki lentäen kysymyspatterin Nipalle.

Jatkuu …

Tunturikylässäkin ainoastaan kadun puhtaanapitäjät ovat liikkeellä. Tyhjää on!

JOULUTARINA 1.osa - Talouskriisi saavuttaa Korvatunturin

”Mitä helv... eikun Helmi-tontun töppösten kautta on tapahtunut?”, karjaisi Joulupukki kauhistuneena ja paiskasi häkeltyneenä Tunturin Tuotanto ja Talous-lehden eli TTT:n suoraan kammarin suunnattoman avotakan kitaan, loimuavien liekkien syötäväksi.

”Ei kun kautta karvaisten töppösteni, lukuhan jäi kesken!”, hönkäisi Pukki ja heittäytyi samantien satoja vuosia vanhan vartensa notkeudella takan eteen kontilleen pelastamaan lehteä ahnailta liekeiltä. Hän kauhoi takkapesää ja haparoi käsiinsä kulmastaan jo liekkien puraisemaa painotuotetta.

Pukin epätoivoiselta näyttänyt lehden pelastaminen onnistui lopulta. Ainoastaan liitteenä olleet Suomutunturin hiihtokeskuksen mainossivut ehtivät kärähtää lopullisesti. Mitäpä siitä jos omat kulmakarvat meinasivat palaa ja nutun hihansuun karvat hieman kärventyivät. Tärkeintä oli päästä tarkastelemaan vielä tarkemmin lehden kauhistuttavaa sisältöä.

Pukki levitti savunhajuisen lehden takaisin polvilleen. Hänellä ei käynyt edes tuuhean parran ja hopeanharmaan tukan takana mielessä, että muorilta tuskin heruisi kiitosta lehden nokeamasta nutusta. Nyt olivat isommat asiat kyseessä! Hän palasi tutkimaan sivuja, jotka olivat aiheuttaneet kiivaan purkauksen.

”Mitä ihmettä tuolla tunturin takana on oikein tapahtunut? Viime vuodesta ovat osakkeiden kurssit romahtaneet pörssissä, isosta naapurista tulevien matkailijoiden määrä laskenut räjähdysmäisesti ja työmarkkinatkin on aivan sekaisin. Ja maailmallakin soditaan ja paetaan ahdinkoa. Ja mikä on kun saasteetkin aina vaan lisääntyvät?” Pukki paneutui huolissaan lukemaan karmeita maailman tapahtumia, talousuutisia, osakkeiden kurssikehityksiä ja loppuvuoden kaupallisia ennusteita.

”Kyllä tahtoo olla hieman hankalaa, kun aina joulun jälkeen pitää lepäillä kymmenkunta kuukautta. Siinä saattaa lepäillessä mennä joitain tärkeitä asioita ohitse. Mutta miksei taloustonttu Nipa Nummero ole saattanut minua heti ajan tasalle kun palasin lomalta kammariin? Eikä marraskuun lopun Pajan Sanomissakaan mainittu noista mitään. Ja olisihan kenttätonttujen pitänyt raportoida huonosta taloustilanteesta ainakin taloustontulle! Eli kyllä tietoa pajalla pitäisi olla!”, tupisi pukki itsekseen.

”Nyt on heti saatava Nipalta tarkka raportti Suomen ja maailman tapahtumista. MISSÄ NIPA? JA HETI VIIVANA TÄNNE!!!!!”, karjui pukki sisäpuhelimeen. Kutsu olisi varmaan saavuttanut Nipa Nummeron ilman puhelintakin, oli Pukilla sen verran paatosta kutsussaan.

JATKUU ...

Pukinpaja iltavalaistuksessa ja tontut sisällä touhuissaan

Riehuminen tärvää hyvät juhlat?

Kyllä oli meillä jälleen iso, hieno juhlapäivä, 98. Suomen Itsenäisyyspäivä. Presidenttimme Sauli ja ennen kaikkea hehkeä rouvansa Jenni olivat järjestäneet kansalle juhlat. Osa kansasta oli päässyt Kauppatorin laidalla sijaitsevan presidentin toissavuonna uusitun virkatalon saleihin.

Melkoisen merkittävä osa meistä tavallisemmista kansalaisista sai kuitenkin nauttia juhlasta kotisohvalla ja nojatuolissa ilman suurempaa pynttäytymistä. Eikä sekään ollut yhtään hassumpaa! Eipähän tarvinnut vääntäytyä taksijoon eikä riekkua päivää kampaajalla ja kotoinen juhla-asukin oli ostettu jo 30 vuotta sitten Tarjoustalosta. Ja kotona sai ääneen sanoa painavan sanansa linnavieraiden pukeutumisesta. Se oli helppo löytää toisista vikoja, kun katseli juhlaa televisiosta aluskalsareihin ja t-paitaan pukeutuneena ja nenä punaisena.

Oli saanut ompeluhenkilöt tehdä töitä muutaman viikon kun oli pitänyt sovittaa monensortin kroppaa juhlaviin kuoseihin. Osalle juhlakansaa oli pitänyt ostaa moniainen metri tyykiä, että kaikki allit, poimut ja kumpareet peittyivät. Ja toki melkoinen osa oli päässyt vähemmällä kretonkimäärällä. Mutta kauneutta ja komeutta riitti! Oli saapunut linnan juhlaan Nykäsen Mattikin nuorikkonsa Piian kanssa. Ja olihan siellä Viki Kankkonenkin ja monta muuta urheiluhenkilöä kuin myös taidevastaavaa ja ansioitunutta.

Korkein kunnia linnan vieraista kuului kuitenkin sotiemme veteraaneille, joista osa lauloi Veteraanin Iltahuudon presidentillemme. Heille kaikille suunnaton määrä kiitollisuutta ja rispektiä siitä, että saamme vuosittain viettää tätä merkittävää juhlaa.

Oli huomannut presidentti Saulin adjutantti varata kunnon kelin protestihenkilöillekin. Siinä saivat kivenheittelijät sanoa raukkamaisesti mielipiteensä kunnon vesisateen vihmoessa ympärillä. Piti rökäleen muistaa ohikulkiessaan potkia kadunvarren autoja ja ruiskauttaa maalia talojen seinään. Ei ole helppo rökäleanarkistinkaan osa kun pitää muistaa kaikenlaista tihuhommaa tehdä marssiessaan. Ja kun kiviä piti heittää , niin sai olla tarkkana, että osui poliisihenkilöön. Harmihan se olisi ollut tuhlata hyviä ja huolella valittuja kiviä ohiheittoihin.

Mutta kyllä teki virkavalta ruman tempun kun otti porukalta punasoihtupommit pois ja vei ne Pasilaan. Olisikohan virkaihminen ajatellut, että niitä on liian vähän. Ei riittäisi kaikille. Jos olisi ollut tarpeeksi, olisi jokaiselle rökäleelle riittänyt oma paukku laitettavaksi takapuoleen ja sinne tuli perään. Semmoinen kuuma pommi olisi kivasti lämmittänyt sademyrskyn viilentämää kroppaa ja antanut uutta potkua protestiin ja autojen kylkiin. Kylmä sade ja lämmin pommi takapuolessa olisi ollut melkein yhtä hyvä kuin sweet&sour-mauste ruuassa. Tarjonnut elämälle tasapainoa.

Onneksi juhlasta selvittiin kohtuullisin vaurioin, joista aineellisia ei voi mitenkään hyväksyä. Mutta henkiä ei mennyt, mitä osa hengistä tuoksui toista vuorokautta pontikalle tai konjakille tai jollekin muulle voima-aineelle. Mutta siitäkin selvitään jotenkin! Joskus!

Ensi vuonna, jos ei ole juhlapäiväksi sademyrskyä tiedossa, laitetaan nuo rökäleet marssimaan johonkin Helsingin edustan saareen, annetaan pari rekallista vanhoja katukiviä mukaan ja viedään veneet pois. Saa sitten poliisitkin juhlia rauhassa 99. Itsenäisyyspäivää.

Toivokamme kaikki yhdessä, että alkanut 99. itsenäisyydenvuosi olisi runsaasti parempi kuin nyt mennyt muutama tuskan ja ongelman vuosi! Ja, että kaikille riittäisi ruokaa ja halukkaille töitä! Ja työtävieroksuvat ohjattaisiin Etelä-Eurooppaan meneviin laivoihin.

Loppuyhteenvetona voin todeta, että tykkäsin linnanjuhlista ja kyllä en tykännyt anarkistiporukoista enkä AKT:stä!   Ensimmäinen teki maalle ja ihmisille hyvää ja loput pelkkää pahaa!