Mökkiä talviteloille ja ajoitus pielessä

Antoi se ylin säittenhaltija vaan hienot kelit mökin talvilaitolle! Aurinkoa taivaan täydeltä ja pakkasta sopivat pari astetta. Eipä tuota aurinkoa oikein kesän aikaan nähtykään! Ei vaan haltija tiennyt eikä ottanut huomioon, että tauti iski liian aikaisin. Se on räkätautisen huono riuhtoa pitkin tantereita talven odotuspuuhissa. Samalla kun yskit keuhkoja pihalle ja niistät alvariinsa nenää, pitäisi haravoida, nostaa laituria, kantaa pihatonttuja varastoon, kääntää venettä alassuin ja vaikka mitä! Niin ja käydä karpalosuolla! Mene siinä kahlaamaan suolle nilkat jäässä kun pakkastakin on pari astetta! Ja entäs ne puolukat, jotka on vieläkin poimimatta Kiinan houkutusten takia? En ala mitään! Onneksi hengetär löysi suppilovahveropesäkkeen ja saatiin kunnon kastikkeet.

Tämä ei ole kivaa! Kaksi muovipussillista lääkkeitä on mökillä mukana. Yksi pussi meille molemmille puoliskoille. Kohta on oltu yhdessä 40 vuotta eikä samat lääkkeet osu vieläkään. On lääketeollisuudellakin vielä oppimista ja täsmentämisen tarvetta kohdentamisessa. Joudun välillä käymään kotihengettären pussilla ja hän minun, kun epäilyttää, että toisella on paremmat dropit. Harhauduinpa jopa ottamaan kaapin perältä löytämästäni lasiesineestä pienet Cognacin maakunnan lääkedropit. En tiedä auttoiko, mutta yskiminen ja niistäminen nauratti enemmän kuin ilman noita droppeja.

Mutta unet on metsässä ja kun stereona yskitään niin ajoitus ei satu koskaan kohdalleen. Kun toinen saa unen päästä kiinni niin toinen aloittaa metelin ja päinvastoin. Nuku siinä sitten! En osaa sanoa, onko tuo sitä yhdessä tekemistä, jota suositellaan aviopuoliskoille? Luulin sen olevan aivan jotain muuta!

Yöt on nykyään nopeasti nukuttu ja siitä näkökulmasta telkkarikin aloittaa lähetyksensä aivan liian myöhään. Kuudelta vasta! Mikä aika se on? Kyllä tv-lähetysten pitäisi alkaa jo viimeistään klo 4 kun kunnon ihmiset yskii itsensä lopullisesti hereille.Joskus voisi alkaa jopa klo 3. Ja olisi mukavaa katsoa uutisia klo 4.15 aamukahvia juodessa. Hesarikin ilmestyy iPadille vasta puolisen tuntia myöhemmin. Sekin siis myöhässä! Ei ole helppoa eläkeihmisen aamu! Ainakaan flunssassa, joka tuli liian aikaisin eli ennen rokotuksia!

Jos olisin tämän tiennyt, olisin ostanut neljännen pullon käsidesiä ja kuurannut sillä korvantauksetkin. Ei olisi pöpö tarttunut! Mutta kun se löysi taas kerran minut. Tiesi ruoja etten osaa kieltäytyä mistään! Siis ilmaisesta!

Se on hittoa kun aina joku on aikaisessa ja joku myöhässä! Yritä siinä sitten ehtiä mukaan oikeaan tilanteeseen oikeaan aikaan! 

Jos Sinua kiinnostaa vielä mitä puuhasin Kiinassa, niin lukaisehan reissusta toisesta blogistani vanhusreissussa.blogspot.fi ! Kirjoittelen sinne lähiaikoina pätkä kerrallaan kokemuksiani. 

Muistutuksen uudesta blogitekstistä voit tilata sähköpostiisi vasemman reunan lokerosta kirjoittamalla siihen oma sähköpostiosoitteesi. Sen jälkeen saat englanninkielisen viestin, jossa pyydetään vahvistamaan pyyntö. Siinä joutuu kirjoittamaan ensin vänkkyrätekstit lokeroon ja sitten lähettämään vahvistuksen klikkaamalla.

Ei se ihminen opi vaan ajamaan kelien mukaan!

On se vaan ihmisen pää rakennettu omituisella tavalla! Sisällä on melkoinen tietokone, jonka pitäisi sisältää kaikki pään omistajan tarvitsema tieto. Mitä vanhempi pää, sitä enemmän siellä kovalevyllä tai siis kovaluun sisällä harmaassa massassa pitäisi olla tietoa.

Mutta kun ei! Ei muista, tiedä, osaa tai jotain muuta. Onko pään työmuisti häiriöaltis? Kovaluun suojaamassa harmaassa massassa on tietoa, mutta se ei vaan siirry sinne missä sitä tarvittaisiin. Onko synapsit, vai mitä napseja ne nyt ovatkaan, katkovia kuin releet, päällä - pois - päällä - pois?

Ajelin eilen kohti Savoa ja talviteloille laitettavaa kesämökkiä. Stadissa oli aamutuimaan -2C lähtiessämme taipaleelle. Lahden ja Heinolan tienoilla lämpötila muuttui kohti -4C-astetta. Monesti kävi mielessä vanhat Taljan ja Liikenneturvan opit salakavalasta liukkaudesta tiellä. Mutta aurinko paistoi ja tie oli kuiva kuin konsanaan parhaana kesäisenä hellepäivänä. Mikäpä siinä ajellessa kun radion Nostalgia-kanavalta tuli mieluisaa musiikkia.

Kunnes Heinolan Tähtiniemen sillan pylonit paljastuivat metsän takaa, liikenne stoppasi kokonaan ja moottoritien molempien kaistojen autot pysähtyivät. Ennen stoppaamistani rekan katveeseen olin näkevinäni sillalla sinisten välkkyvalojen hehkun. Siinä sitten istuttiin jumissa minä vaimon kanssa autossamme tsiljoonan muun autoilijan kanssa. Piennarta myöten ohitsemme painalsi neljä ambulanssia. Reilun tunnin aikana, jonka olimme jumissa peltilaatikossamme, kävi monta kertaa mielessä, että iskiköhän sillan jääkansi jonkun menoon. Vastaus oli selvä jo siihen mennessä kun ohitsemme piennarta myöteen pyyhälsi kaksi Falckin hinausautoa.

Kojelaudalla iPadilta katsotun parin Studio55:n jälkeen pääsimme liikkeelle ja reilun parin sadan metrin jälkeen arvelumme vahvistuivat. Sillalla oli neljä kolarin ruttaamaa ajopeliä. Ja jääkansi oli iskenyt koko joukkoon. Ja liukkaus sillalla oli edelleen tallella.

Myöhemmin radion alueuutiset kertoivat yhden henkilöauton ohittaneen rekkaa ja joutuneen luisuun päin rekkaa. Avuksi pysähtyneeseen toiseen henkilöautoon törmäsi kolmas ja sitä väistänyt neljäs jysäytti kaiteeseen. Kuudesta mukana olleesta ihmisestä kolme joutui sairaalaan näyttämään vammojaan eikä tietääkseni kukaan loukkaantunut pahasti. Onneksi!

No olisinko sitten itse välttänyt tuon tilanteen ja tajunnut sillan liukkauden? Sitä ei voi tietää, mutta epäilen, että olisin saattanut joutua samaan tilanteeseen kaikesta varautumisestani huolimatta. Sen verran koheltaja minäkin olen. Mutta niin varovasti en ole ajanut koskaan loppumatkaa mökille kuin tänään ajoin! Heinolasta eteenpäin kapeampi valtatie oli kostea ja jäinen metsäpaikoissa, jossa aurinko ei paistanut ajoradalle.

Ei koskaan voi olla varma olosuhteista ja tuntuu, että liukkaus pääsee yllättämään autoilijat joka syksy. Eli ole Sinäkin varovainen liikenteessä liukkaalla ja myös kuivalla kelillä! Varaudu aina arvaamattomiin tilanteisiin liikenteessä!

Liikennelaulukin sen sanoi Malmstenin Jorin eli Georgen tulkitsemana "Muista aina liikenteessä, monta vaaraa onpi eessä ...".



Jos Sinua kiinnostaa mitä puuhasin Kiinassa, niin lukaisehan reissusta toisesta blogistani vanhusreissussa.blogspot.fi ! Kirjoittelen sinne vähitellen kokemuksiani. Siellä on nyt menossa kolmas päivä ja koko matka kesti 10 päivää.

Flunssa vie hentoa ihmistä

Onko se taas laitaa? Viime talvena otin flunssarokotuksen ja mitä siitä seurasi? No tietenkin vuosisadan räkätauti. Eihän se kyllä yksin ollut rokotuksen syytä. Rokotus vaan oli eri tautiin ja sitten oli ison leikkauksen jälkeinen heikohko vastuskyky. Pääsihän se pöpö sitten iskemään hentoon kroppaan.

Nyt olen samanlaisten asioitten äärellä. Paitsi rokotusta en ole vielä ottanut. Eilen oli Hesarissa juttu, että maailmalta on tulossa monta A-flunssavirusta ja yksi B-virus. En kyllä pidä kun minut pannaan taas valitsemaan minkä noista ottaisi. Ja kun kaikkiin ei ole olemassa edes rokotusta.

Jos olisin alle 2-vuotias saisin rokotuksen nenäsumutteena. No sekin vielä! Mutta kun en ole vaikka ajatuksen juoksu onkin menossa tuon iän suuntaan. Olen ylipainoinen, heikko vanha mies, enkä tykkää erityisesti, että minua pistellään. En kaipaa lisää reikiä. Minusta riittää, että niitä on pari alapäässä ja 5 pääpäässä. Niillä pitäisi ihmisen pärjätä!

No nyt kuitenkin harjoittelen flunssaa taas. Ja pelkään! Jos se tuleva talven flunssa on pahempi kuin tämä harjoitustauti, niin miten minä heikko ihminen pärjään? Ja otanko rokotuksen vai en? Jos sen vasta-aineet onkin takoitettu toiseen pöpöön? Silloin tulee taas turha reikä ihmiseen.

Nyt en kuitenkaan voi muuta kuin kärsiä kurkkukivusta ja kuumeisesta olosta, yskiä keuhkonkappaleita pihalle ja niistää nokan verille. Näillä mennään! Ja nenäliinoilla, kuumalla nesteellä ja kourallisella pillereitä.

Kunpa selviäisin tästäkin jotenkin hengissä!

Vanhus Reissussa - oma blogi

Palattuani Kiinasta korjailin hieman reissujani varten perustetun blogin sivuja. Ja varmaan korjaan vielä muulloinkin, mutta nyt se löytyy alla olevasta osoitteesta.

http://vanhusreissussa.blogspot.fi/

Ajattelin kirjoitella tuossa blogissani nyt ensiksi kiinalaisia juttujani ja myöhemmin ehkä tarinoita muilta reissuiltani. Tuolla Vanhus Reissussa blogissa on myös kohta, johon voi laittaa oman email-osoitteensa. Silloin saat heti viestin kun saan riipustettua jotain uutta.

Nyt on kirjoitussormi aika väsynyt pitkistä lennoista, junamatkoista, nukkumattomista öistä, muurille kiipeämisesta ja ennen kaikkea flunssasta. Mutta malttakaahan! Kuvia minulla on lähes 2500 kappaletta, joista osassa näkyy peukalo ja osassa jalkaterä. Niitä kuvia en meinaa esittää, enkä suurta osaa muistakaan, mutta parhaita kyllä.


Nyt on taas lompakossa tilaa ja reppu tyhjä, mutta masu on täynnä! Ja mukavaa oli!

Kyllä matkailu avartaa!

Kiinalainen juttu - valmistautuminen

Olenko iloinen vai en? En juurikaan tiedä. Taitaa vanhuus rassata melkoisen ikävällä tavalla kivassa asiassa. Edessäni on matka Kiinaan. Viimeksi kuluneen viikon aikana kun olen kulkenut kaupungilla, olen havainnut Suomessa lukuisan määrän kiinalaisia turisteja. Minusta on oikeus ja kohtuus, että teen vastavuoroisuusmatkan heidän kotikonnuilleen. Ja minä kun olen jo nähnyt Helsingin monta kertaa niin vaihtelukin virkistänee.

Siis miten vanhuus rassaa? No aina ennen kun on ollut edessä matka jonnekin kotirappua pidemmälle, olen ollut innoissani. Olen sielultani aivan taatusti maailmankansalainen. Ulkomaa on syvällä sielussani ja kotimaa yhtä syvällä kynsieni alla. Mutta nyt on jotenkin toisin! Odotukset ovat aavistuksen pelonsekaisia. Eikä siinä ole juurikaan merkitystä sillä, että matkakohteen aakkoset ovat oudot ja intonaatio on minulle täysin tuntematon.

Olen kokenut semmoista ennenkin. Ei ole auenneet Intian eikä Thaimaan eikä Kreikan eikä muutaman muunkaan maan aakkoset. Huolimatta kielikurssista, huonoa oli ymmärtää venäläistenkin kirjoitusta. Miksi ne ei muualla osaa käyttää oikeita aakkosia vaan ovat kehittelleet omia vänkkyröitään? Eikö voitaisi sopia, että ensi viikosta alkaen puhutaan maapallolla joko suomea tai sitten englantia selvästi ääntäen? Se olisi kaikkien kannalta parasta. Ainakin minun!

Mutta olen kyllä matkaan valmistautunut! Olen varannut pussillisen selkäsärkypillereitä ja iPadille monenlaisia appseja eli sovelluksia. Nyt on laitteella Kiinan sääappsi, kielenkääntöappsi, kartta-appsi ja kaikki vanhat tarpeelliset ja tarpeettomat appsit odottamassa tarvettaan. Lisäksi on kuvat passista, lipuista, matkalaukuista, matkaohjelmasta, mökillä pyörivästä oravasta, moottorisahan teräketjun mallista, printterin mustekasetista ja vaimon kukkapenkistä. Kyllä niillä pitäisi pärjätä Kiinassakin saati Helsingin kauppatorilla. Tosin sääappsi on kirjoitettu kiinaksi enkä tiedä minkä paikkakunnan säätila siinä kulloinkin näkyy. Olen ajatellut, että katson sen seudun säätilaa, jossa on sillä hetkellä lämpimintä ja aurinkoisinta. Tosin tuollaisen sään osuminen olinpaikkakunnalleni on hieman sattuman kauppaa. Mutta ainahan sopii toivoa!


Mutta näillä mennään ja muutaman päivän kuluttua Finnairilla ja Air Chinalla. Kumpihan on parempi? Matkakuume antaa kuitenkin edelleen odottaa itseään. Ehkä se sieltä vielä tulee! Ja kerron ehkä retkestäni lisää kunhan pääsen käyttämään appsejani, kameraa, sen kolmea akkua ja neljää muistikorttia.

 


Elikkä Tsaina hiör Ai kamm!

Paha töhnä - likalinssi

On se silmäkakkuloitten pito sitten pirullista puuhaa! Ne on aina töhnässä. Kun yrität ettei sormi koske, niin eiköhän ole linssit kuitenkin hetken kuluttua läpitöhnässä. Ei auta vaikka jynssäät sormia alvariinsa. Ja linssejä. Ja maailma sotkee ilman sormiakin.

Ja jos satut pyyhkäisemään paidanhelmalla tai nenäliinalla, niin eiköhän töhnä leviä pitkin linssiä. Katsele siitä läpi sitten herkällä silmällä. Et silloin erota edes millä seinällä telkkari on tai onko kadulla edessäsi bussi, ratikka vai naapurin uusi auto.

Sitten jos olet ostanut linssit kaikilla mausteilla, ei ne mausteet toimi. Pitäisi olla töhnän kestävät, itsestään pimenevät, taitella hajalleen sinne sun tänne, kovaa ja pehmyttä, naarmulla ja ilman, lasia tai muovia ja eipä se haittaisi vaikka olisivat vielä läpinäkyvätkin. Mutta kun ei! Jos pimenee itsestään niin menehän sisälle! On nokka ruvella kun kävelet sokkona eteisessä vessanoveen. Jos on lasia, niin tiputahan kylpyhuoneen lattialle! On säröillä. Yritähän korjata hajataittoa! Niin eiköhän ole optikon luona taitto vasemmalle oikealla silmällä, ja kun saat lasit, taittaakin aivan päinvastoin. Pyyhkäise betonirukkasella! On naarmuilla.

Jos kehuu optikkorouva, vaikka onkin muuten viehättävä ja kaunis ihminen, linssiä helposti puhtaana pitäytyväksi, niin kyllä imee linssi kaiken möhnän mitä ilmassa ja muuten lähellä liikkuu. En ole ollenkaan tuommoisesta iloinen. Yritä siinä sitten pysyä maailmasta selvillä kun et näe oletko kotona vessassa, Senaatintorilla, teatterissa vai Suomenlinnan lautalla! Tuokin on hyvä olla selvillä jo aivan sepalusteknisistä syistä.

En ala mitään! En ainakaan semmoista, missä tarvitaan näköä. Kun en näe linssin läpi. Ei auta sormien jatkuva pesu, ei auta paidanhelman puhtaana pitäminen, ei auta mikään. Pitää olla aina Fairy-pullo takataskussa ja pakka nenäliinoja, että pysyy maailmasta selvillä.

Minulla on vahva tunne, että otan linssit pois ja alan katsella maailmaa pelkkien reikien läpi. Näen tuolloin luultavasti kaiken paremmin. Ainakin kirkkaampana kun ei ole kehyksenreiät möhnästä tukossa!

Pehmeneekö pää? Onko makkarasta mennyt teho?

Mikä se onkaan nimeltään tuo tv:n mies? No kun ei tule mieleen. Mutta eipä se ole ollut tuolla vasta kuin 15 vuotta joka aamu. Eihän sitä siinä ajassa voi oppia jonkun ventovieraan nimeä! Vai voiko tai pitäisikö? Niin no, taisinhan minä sen ennen muistaa. Vai taisinko?

Ennen se pää pelasi kevyesti. Nimet napsahti otsalohkon taakse kuin nopeimmasta tietolaitteesta. Tai niin no, semmoinenhan sen pitäisi toki ollakin. Lauantaimakkaran ja suolaisen voileivän voimalla harmaat aivonystyrät keräsivät tietoa ja pitivät sen tallessa. Kyllä en ole iloinen kun lauantaimakkara ei enää toimi!

Ennen sitä vaan kisattiin tietoasioissa Esko Kivikosken, Hardi Tiituksen ja Timo T A Mikkosen kanssa. Minäkin persoonakohtaisesti selasin hiki otsalta valuen kaikki käsiini saadut tietosanakirjat. Kyllä ei niissä kirjoissa juoni ollut kaksinen, mutta sisältö sitäkin mielenkiintoisempaa. Ja kirjoittaja teki paksumpaa jälkeä kuin Tolstoi ja muut tiiliskivinikkarit. Ei pystynyt meikävanhuskaan kantamaan koko tietokirjasarjaa sylissään paksuuden takia. Siis kirjapinon, ei oman!

Vuosikymmenten saatossa tuli silmät monesti kiepeiksi kun piti tuijottaa television visailuohjelmia. Tunnustaudun kaiken turhan tiedon mestariksi. Paitsi en enää! Pää on tyhjä ja tieto pois. Ei tunnu auttavan MultiTabs eikä B12-vitamiini. Aloitinkohan napsimisen liian myöhään?

Ja annahan olla kun pitää muistaa nykyisiä tietolaitteiden käyttäjätunnuksia ja salasanoja! Nyt kun pitää olla yhteensä vähintään 8 merkkiä. Pitää olla numeroita, isoja kirjaimia, pieniä kirjaimia ja välimerkkejä. Eikä saa olla tunnettua tekstiä kun ulkomaan tai jopa kotimaan nettieläjä, semmoinen hakkerihenkilö keksii salasanan muuten oitis. Ja sitten on omat jutut levällään kaiken maailman tiedossa.

En kyllä nyt ala mitään kun elämä meni tuommoiseksi! Kyllä ei ole kiva kun pitää käydä katsomassa postilaatikosta, mikä se olikaan naapurin sukunimi. Ja olenko ottanut pillerit? Kun keitän aamulla kolmannet aamukahvit, huomaan ongelman vasta kun vatsaa alkaa polttaa. Onneksi on vatsassa kokoa, ei polte tule mahdottoman tuskaisena.

En tykkää! Niin mistä en tykkää? En muista! Mutta lauantaimakkarasta tykkäsin ainakin ennen. Onneksi muistan sentään tuon! Enää en juuri tykkää eli olisikohan se tuohon yllämainittuun syynä?

Mutta levätä pitää tarpeeksi!