Pehmeneekö pää? Onko makkarasta mennyt teho?

Mikä se onkaan nimeltään tuo tv:n mies? No kun ei tule mieleen. Mutta eipä se ole ollut tuolla vasta kuin 15 vuotta joka aamu. Eihän sitä siinä ajassa voi oppia jonkun ventovieraan nimeä! Vai voiko tai pitäisikö? Niin no, taisinhan minä sen ennen muistaa. Vai taisinko?

Ennen se pää pelasi kevyesti. Nimet napsahti otsalohkon taakse kuin nopeimmasta tietolaitteesta. Tai niin no, semmoinenhan sen pitäisi toki ollakin. Lauantaimakkaran ja suolaisen voileivän voimalla harmaat aivonystyrät keräsivät tietoa ja pitivät sen tallessa. Kyllä en ole iloinen kun lauantaimakkara ei enää toimi!

Ennen sitä vaan kisattiin tietoasioissa Esko Kivikosken, Hardi Tiituksen ja Timo T A Mikkosen kanssa. Minäkin persoonakohtaisesti selasin hiki otsalta valuen kaikki käsiini saadut tietosanakirjat. Kyllä ei niissä kirjoissa juoni ollut kaksinen, mutta sisältö sitäkin mielenkiintoisempaa. Ja kirjoittaja teki paksumpaa jälkeä kuin Tolstoi ja muut tiiliskivinikkarit. Ei pystynyt meikävanhuskaan kantamaan koko tietokirjasarjaa sylissään paksuuden takia. Siis kirjapinon, ei oman!

Vuosikymmenten saatossa tuli silmät monesti kiepeiksi kun piti tuijottaa television visailuohjelmia. Tunnustaudun kaiken turhan tiedon mestariksi. Paitsi en enää! Pää on tyhjä ja tieto pois. Ei tunnu auttavan MultiTabs eikä B12-vitamiini. Aloitinkohan napsimisen liian myöhään?

Ja annahan olla kun pitää muistaa nykyisiä tietolaitteiden käyttäjätunnuksia ja salasanoja! Nyt kun pitää olla yhteensä vähintään 8 merkkiä. Pitää olla numeroita, isoja kirjaimia, pieniä kirjaimia ja välimerkkejä. Eikä saa olla tunnettua tekstiä kun ulkomaan tai jopa kotimaan nettieläjä, semmoinen hakkerihenkilö keksii salasanan muuten oitis. Ja sitten on omat jutut levällään kaiken maailman tiedossa.

En kyllä nyt ala mitään kun elämä meni tuommoiseksi! Kyllä ei ole kiva kun pitää käydä katsomassa postilaatikosta, mikä se olikaan naapurin sukunimi. Ja olenko ottanut pillerit? Kun keitän aamulla kolmannet aamukahvit, huomaan ongelman vasta kun vatsaa alkaa polttaa. Onneksi on vatsassa kokoa, ei polte tule mahdottoman tuskaisena.

En tykkää! Niin mistä en tykkää? En muista! Mutta lauantaimakkarasta tykkäsin ainakin ennen. Onneksi muistan sentään tuon! Enää en juuri tykkää eli olisikohan se tuohon yllämainittuun syynä?

Mutta levätä pitää tarpeeksi!