Se oli esi-ihminen nakerrellut pöydän oikein kunnon puutavarasta. Eikä ollut säästellyt maalia. Oli ostanut oikein imumaalia, joka oli etsiytynyt pinnan huokosiin takiaisen lailla. Ja monestikin oli pitänyt vielä maalata.
Alkupalat meneillään. |
Avaruusmiehen asussa ja naama hapenpuutteesta valkoisena ja lasit huurussa ähkin myrkkypurkista hyytelöä maalipinnalle. Ja sitten rapaamaan pehmytmaalia pois. Jo se lähtikin ja meinasi lähteä henkikin. Melkein kulmakarvat käpertyivät myrkkyhuuruissa ja hapesta oli joltisenkinmoisesti puutetta. Aika ajoin piti suojavälineitä raottaa ja haukata naamaan väriä pihan loppukesäisestä rivakasta järvituulesta.
Pakkelia lisätty ekaosaan. |
Nyt on pöytä hiomista vailla ja maalinsävyt arvonnassa. Maalispruutta on jo varaston pöydällä odottamassa työvuoroaan. Haalarit, kuonokopat ja kintaat ovat valmiina lopulliseen työsuoritukseensa. Muovilla on peitetty jo valmiiksi mökkinaapurin puupino ja lähimaatilan lehmät. Ei leviä väri vahingossa kuin toisen naapurin uuteen autoon. Olen siitä vähän kade!
Pojat kävivät moikkaamassa mustikkareissullaan. |
Jospa maailmassa olisi vain musta ja valkoinen maali! Olisi valinta paljon helpompi. Voisi heittää vaikka kolikkoa.
Mikä oli sitten tuon pöytähomman opetus?
On se vaan avaruusmiehen vaikea hengittää kun ei kestä ottaa kuonokoppaa pois milloin vain eikä ole edes järvituulta maisemissa!