Kyllä olen pitänyt tapanani olla mökillä innokas askarteluihminen! Olen suomalaisen miehen tavoin hankkinut, huolimatta kotihengettären kritiikistä huolimatta ja ansiosta, kaikensorttisia pörrävehkeitä, talttoja ja miljoonasata erilaista ruuvia sekä naulaa. Niitä levittelen pitkin mökin tantereita kesäisinä päivinä ja mulloinkin kun paikalla olen.
Nyt on harrastukseni saanut palaa täydellä liekillä eli innolla jo parisen viikkoa. Jostain syystä en muista sen olleen tämmöistä aiemmin. Olo on kankea ja kiirettä pitelee. Syitä voi olla monia tai oikeamminkin ehkä yksi iso. Se ei Suomen meteorolooki ole maksanut tarpeeksi suojelurahoja taivaan sääkammen kiertäjälle. Kun ei kelit satu kohdilleen, ei sitten millään!
Onkohan eteläisten maitten säätieteilijät käyttäneet Eu-tukirahoja ja Euroopan keskuspankin lainoja säähankintoihin. Siellä kun kuuluu aurinko paistavan vaikka raha-asiat on muuten rempallaan ja verot vaan kierrellään. Meillä ei taas pääse veroa kiertämään mitään kautta, kun se on vastassa joka puolella. Mutta parempihan se näin meillä on kun vaan kohtuudessa pysytään!
No siitä askartelusta sitten! Minä kun saan työpöydän kasatuksi pihalle ja raahattua työkalut ja kaikki vermeet siihen äärelle, alkaa ensin armoton puhuri ja sitten tulee vettä kuin Esterin kastelukannusta. Siinä painellaan kaikki rojut sylissä pihavaraston suojaan. Ja kun saa sylin tyhjäksi varastossa, paistaakin pihalla jo aurinko. Uusi paluu pihalle tarpeitten kanssa ja hetken kuluttua taas sadetta pakoon. Tuolla tekniikalla yksinkertaisen linnunpöntön tekeminen kestää kolmatta viikkoa. Lopulta se on pönttö niin märkäkin, että talitintti saa panna pesäaineitten alle koolaukset ettei perä ja munat kastu.
Lisärasitteena tuossa askartelupuuhassa on kerrospukeutumisen aiheuttama jäykkyys. Kun puuhailet nykykesäisenä päivänä pihalla, on päälle puettava kamppeet pilkkihaalareista ja turkissaappaista lähtien. Askartele siinä sitten karvarukkaset kädessä ja karvalakki päässä. Ja raahaa työvermeitä edestakaisin ulos ja sisään.
Luulen, että tänä kesänä saavat luonnon lentävät etsiä majansa etelän lämpimistä maista. Minä alan väsyä työpisteen jatkuvaan siirtelyyn.
Jospa kävisinkin katiskalla! Se on helpompaa hommaa kun siellä ei ole koskaan saalistakaan. Olen joskus miettinyt, että taidan joskus räväyttää ja avata katiskasta suuluukun, niin sitten sinne pääsisi kalaakin.
Tulispa kesä joskus vielä Suomeen! Keräittäiskö porukalla suojelurahat säänhaltijalle? Olis mukava kokeilla t-paitaa ja shortseja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti