Maali se pani melkoisesti vastaan!

Se törmäsi meikävanhus toiseen vanhaan eli vanhaan ruokapöytään. Oli kotihengetär saanut käsiinsä ns. hienon vanhan kalusteen. Tuosta kuului tehtäväksi miltei nykyaikainen modernin vanha käyttökaluste kaupunkiasuntoon. Eli piti siis heti ja viipymättä kaivaa kunnostusvälineet esille.

Se oli esi-ihminen nakerrellut pöydän oikein kunnon puutavarasta. Eikä ollut säästellyt maalia. Oli ostanut oikein imumaalia, joka oli etsiytynyt pinnan huokosiin takiaisen lailla. Ja monestikin oli pitänyt vielä maalata.

Alkupalat meneillään.

Mutta eipä ollut nykyihminenkään jäänyt sanattomaksi tuommoisen ihmetyksen edessä. Oli tehtaan kemisti kaivellut kaavat esiin ja keksinyt aineen kun puree ja pehmittää. Prismasta löytyi tuo myrkkypurkki. Ja heti sen kanssa kotiin saavuttuani, kaivelin esille varaston nauloista kaikenmaailman suojavehkeet. Iho sai suojakseen haalarin ja rukkaset, henki kuonokopan, josta ei mene ilma kunnolla läpi, ja silmät peitin monensortin linsseillä.

Avaruusmiehen asussa ja naama hapenpuutteesta valkoisena ja lasit huurussa ähkin myrkkypurkista hyytelöä maalipinnalle. Ja sitten rapaamaan pehmytmaalia pois. Jo se lähtikin ja meinasi lähteä henkikin. Melkein kulmakarvat käpertyivät myrkkyhuuruissa ja hapesta oli joltisenkinmoisesti puutetta. Aika ajoin piti suojavälineitä raottaa ja haukata naamaan väriä pihan loppukesäisestä rivakasta järvituulesta.

Pakkelia lisätty ekaosaan.

Siinä kului päivä ja parikin myrkkyhuuruissa, kunnes oli pakko vaihtaa kuuilmapuhaltimeen. Työ jatkui sitten melkein asbestivarusteissa kun näpit oli tulessa alvariinsa ja savu nousi pöydänpinnoista. Mutta niin vaan esi-ihmisen maali lopulta taipui jätesäkkiin mustina käkkäröinä. Molemmat olivat toimivia keinoja, myrkky ja kuuma. Toisen kanssa ei kulkenut henki ja toisen kanssa kärventyi näpit.

Nyt on pöytä hiomista vailla ja maalinsävyt arvonnassa. Maalispruutta on jo varaston pöydällä odottamassa työvuoroaan. Haalarit, kuonokopat ja kintaat ovat valmiina lopulliseen työsuoritukseensa. Muovilla on peitetty jo valmiiksi mökkinaapurin puupino ja lähimaatilan lehmät. Ei leviä väri vahingossa kuin toisen naapurin uuteen autoon. Olen siitä vähän kade!

Pojat kävivät moikkaamassa mustikkareissullaan.

Jospa maailmassa olisi vain musta ja valkoinen maali! Olisi valinta paljon helpompi. Voisi heittää vaikka kolikkoa.

Mikä oli sitten tuon pöytähomman opetus?
On se vaan avaruusmiehen vaikea hengittää kun ei kestä ottaa kuonokoppaa pois milloin vain eikä ole edes järvituulta maisemissa!