Televisio-ohjelmia riittää monelle silmälle!

Se on tehty ihmisen elämä nykyään vaikeaksi ja vaatii uudenlaista tapaa seurata maailmaa! Ei ole helppoa kun ei ehdi katsoa kaikkia äärimmäisen tärkeitä televisio-ohjelmia. Kun on tulleet takaisin kaikki JR:t ja muut ja Emmentaalerit ja Salaiset eläimet ja nekin senkun vaan jaksaa seikkailla. Ja poliisit ajaa ylinopeutta kaduilla vaikka missä päin maailmaa eri sarjoissa. On naispäälliköitä, on epärehellisiä poliiseja ja vaikka mitä ja kaikilla on kiire jonnekin. Ja taas on kohta parin kuukauden ajan kaikilla mainostauoilla näytetty maistiaispaloja tammikuussa alkavista jännittävistä, romanttisista, kiehtovista, koukuttavista ja vaikka jos mistä ohjelmista.

Mitä tekee vanha ihminen kun ei ole kuin kaksi raihnaista silmää, naarmuiset silmälasit, joista on vielä sanka vääntynyt ja nokkatyynyt syö nokanvartta vereslihalle, kaihi kaihertaa, silmiä kuivaa tai ne valuvat vettä, ei sillain liikutettua vettä vaan perusvettä ja lisäksi tuoli on epämukava ja liian kaukana telkkarista, kahvitaukoihin on aikaa liian vähän, jalkoja palelee ja on muutenkin vähän hankala olo? Ja jääkaapin ovikin narisee!

Minä vaan kysyn, että miten siinä enää ehtii katsoa entisiä ja uusia sarjoja vaikka kahta telkkaria tuijotetaan ja samalla 3 digiboxia jauhaa kannet kuumina 24 tuntia vuorokaudessa ohjelmia talteen? Jos sattuu, että jollain tärkeällä kanavalla on lähetyshäiriö tai lakko tai jokin muu, niin ei 8-kertaisella nopeudella ehdi tunnissa montaa kuvaa katsoa digiboxista. Ainoa mahdollisuus katsella nauhoituksia on joskus puolenyön jälkeen ja silloinkin täysillä nopeuksilla. Siinä ehtii hyvällä tuurilla, jos siis ei tarvitse käydä montaa kertaa vessassa, katsoa viisitoista täyspitkää elokuvaa ja kolmattakymmentä tunnin sarjapätkää ennen aamu-uutisia ja uutta katselupäivää. Nopea pitää olla, että pysyy silloin juonessa mukana! Kyllä käy sormi ja kapula kuumana tuommoisessa tilanteessa! Kyllä kyrsii taas tuokin ettei ehdi!

Olisi edes tv-väki useammin lakossa tai lähettimet rikki niin saisi katsottua vanhoja tallennuksia pois ja uutta tilaa boxeihin eikä tarvitsisi lähteä Giganttiin ostamaan paria uutta boxia! Tai sitten on ostettava vuodenvaihteen tarjouksista muutama televisio ja niitä kun katsoo rinnakkain, niin pysyisi ainakin niskat kunnossa.

Oli se ennen helppoa kun ei näkynyt kuin yksi mustavalkoinen Yleisradion tv-lähetys kotona pohjoisessa! Etelässä saivat tapella kahden kanavan välillä kun niillä oli myös se Tesvisio. Toki olihan meilläkin kauniina päivinä joskus mahdollista katsella toista kanavaa, lumisadetta Pohjanlahden takaa vauraasta Ruotsista! Eli on sitä nähty vaikka mitä! Nuorena! Luntakin tai ainakin lumisadetta telkkarista! Mustana! Ja valkoisena!

Se on ihminen paha eläin!

Kyllä en ole ollenkaan iloinen kun on taas tapahtunut niin paljon pahaa! Joulunpyhien jälkeen on uutiset ja lehdet olleet taas täynnä uutisia ihmiseläimen pahuudesta. Eri puolilla maata on riehuttu aseiden ja astaloiden kanssa. On aiheutettu harmia, ikävää ja hengenmenoa kanssaeläjille. Surua on syntynyt moniin pesueisiin ja lähipiireihin heille.

Pitäisi varmaan heittää ilmoille kysymys, että ”mikä hitto näitä retaleita oikein riivaa?” Ja vastaus olisi varmaan runsaasti viinantuoksuinen. Miksi ihmisen pitää pyrkiä vahingoittamaan toista? Olemmeko me niin heikkoja itsetunnoltamme ja mitättömiä, että pitää tehdä pahaa jälkeä? Ja kuvitella vasta sitten, että sitä ollaan niin miestä ja kovaa!

Jos minulla olisi valta niin antaisin konstaapeli Pampulle lisää konstaapelikavereita ja välineitä, joilla pääsisi kopistelemaan kovapäisille järkeä. Ottaisin myös kaikenlaiset aseet pois lukkojen taakse pois toheloilta ja viinan riivaamilta käyttäjiltä. Ja kai sitä viinapirulaisen saantiakin voisi vähän rajoittaa. Josko tuolloin saataisiin järkeä kahjojen hommiin ja energia vaikkapa tuottavaan työhön!

Kyllä en tarkoittanut tätä saarnaksi, mutta kun kyrsii oikein sydänpohjasta tuommoiset tapaukset mitä lehdestä saa lukea. Kukaan ei tee mitään pahojen vähentämiseksi ja pahoja tapahtuu enemmän ja enemmän. Kyllä olis taas paljon kiristettävä rangaistuksia ja ainakin annettava pahantekijöille paljaalle persukselle piiskaa vaikka tuomiokirkon portailla! Ja sitten koppiin ikuisiksi ajoiksi ja avain heitettäisiin järveen!!!

Kadonneen kunnon metsästys

Kyllä en ollut iloinen kun joulupyhien jälkeen housut puristivat! Se oli päässyt kinkku iskemään isolla kädellä. Kyseessä ei ollut kinkku, joista enää nykyään vain unelmoidaan ja joita kaduilla katseltiin nuorena. Kyseessä oli viikkoja sitten iloisena karsinassa juoksennelleen possun takapuoli ja sen uunissa käsitelty tulema.

Vaikka kuinka olimme kotihengettären kanssa pelanneet laistoa kinkkuhankinnassa, niin lähipiirien hyvä varustautuminen pääsi iskemään pahaa aavistamattomaan vanhukseen. Kyllä oli läheiset ladanneet pöytään monenmoista kystä! Ja kyllä! Siinä oli vedenelävää ja maanelävää ja juurikastuotosta ja vihreetä ja monia muitakin värejä. Siinä oli heikkoluontoinen vanhempi ihminen puolustuskyvytön ja vanha aatami iski kun täytyi kynsin hampain pitää puolensa, ettei olisi jäänyt vähemmälle osalle. Ja yleensä taisin pärjätä, josta hävyttömästi viestittää tuo housunkaulus.

No nyt on sahattava kepin kanssa lähi- ja kaukokadut, vintattava polku- ja kuntopyörällä ylt’ympäriinsä. Eikä enää ole kyse sadoista eikä tuhansista kaloreista vaan nyt puhutaan jo isommista kolariaeristä! Nyt ovat hyvät neuvot ja kestävät polvet tarpeen!

Ei mutta nyt on taas pakko mennä! Läski ei pala itsekseen! Jos kadulla näkyy hiki- ja rasvavanoja, niin olen mennyt siitä! Älkää liukastuko siinä! Pitäkää peukkuja etten vaan joudu lumepolvileikkaukseen! Lume on leikkaus ei polvi! Tsemppiä sinnekin!!!

Nyt pitäisi olla jo menossa!

Kyllä pitäisi riittää jo joulunajan velttoileminen! Pitäisi olla jo menossa eikä lueskella joutavia lokikirjoituksia. Se on kaupanpitäjä laittanut jo alennusta esille ja tarjolla saattaapi olla toinen toistaan edullisempaa ruoka-, vaate- ja muuta tavaraa.

Se polttelee jo montaa ihmistä pankkikortti taskussa ja kaupanpitäjät on käyneet jo joulupäivän illasta lähtien helistelemässä piirongin päällä odottavia puotinsa avaimia. Ale-kyltit on tekstattu jo itsenäisyyspäivän tienoissa ja odotelleet ensimmäisen joulunjälkeisen arkiaamun ripustamistaan. Nyt on ukset auki ja tavarat tarjolla ja edullisesti.

Kyynärpäät on syytä hioa teräviksi tavararuuhkaa varten kun taistelee toinen toistaan erikoisemman värisestä villapuserosta, aivan liian lyhyestä hamosesta, jonka joku suunnittelija punaviinipäissään piirsi alun perin ravintolan serviettiin ja Kaukoidän ompelija polki koneellaan kasaan. Ja nyt on Legotkin edullisia heitellä pitkin lattioita ja neulasiaan varistavan kuusen alle. Matspox-autoja ei taida enää olla tarjolla. Niillä kun heitti niin siitä jäi kunnolla jälki. Parkettiin, pikkuveikan otsaan ja kyprokkiseinään. Ne oli aikanaan kunnonpelejä eikä mitään höttömuovisia neppariautoja!

Se vaan kulutushenkilöä arvelluttaa, että milloin lihakauppasetä malttaa alentaa ylijääneitten kinkkujen hintoja. Saattaa mennä jopa vuoden vaihteen yli ennen kuin lisärasvaa saa hankituksi halvalla. Mutta sitä vaan sopii ihmisen ajatella, että se koittaa pian harmaa arki ja rasvalle pitää hoitaa lähtöpassit. Sitten mennään pitkin talven liukastamia katuja ja polkuja ja hikoillaan uudet alushousut hikimäräksi. Tumman lahjapaidan laatu selviää lenkin jälkeen josko siitä jää väriä selkään tai ei. Monesti sillä saa mukavan, tasaisen värin pesukoneessa muihin vaaleisiin vaatteisiin etenkin jos pesee 90:ssä asteessa.

Mutta lähimmän viikon aikana on mahdollista tehdä edullisia hankintoja mikä ei ole suinkaan huono asia. Ja eikun pipo päähän ja kisaamaan hiki päässä edullisista tavaroista!!!

Joulun sää – kemiallinen glögimoka!

Se kun henkilö laittoi taivaan tippakoneen päälle, taisi mokata pahemman kerran! Siellä taisi käydä vähän samalla tavalla kuin nykyisin käy monessa tehtaassa kun ”laatutuotteita” valmistetaan. Unohtui yksi vaihe pois tyystin! Ja sutta tuli! Tai tässä tapauksessa pelkkää vettä!

Käsikirjan mukaanhan jouluun kuuluu sade, LUMISADE. Tuo edellinen muuten kuulosti ihan siltä elokuvan lausahdukselta ”Nimeni on Pukki, Joulupukki!” No nyt mentiin siis sillä kaavalla ainakin eteläisessä maamme osassa, että satoi kyllä, mutta pelkkää vettä. Ja jatkuvasti! Kyllä ei ollut kiva kyläilijällä lähteä kävelyteitse sukuloimaan aattona kuusen alle kun meno- ja paluumatkalla rätki vettä päähän ja rippipuvulle. Eikä tainnut säästyä pukinkaan parta kuivana, saati nuttu! Oli siinä muorilla kuivattelemista kun pukki pöhäytti Korvatunturin porotallille märässä nutussaan. Vesi vaan valui nutun helmasta muorin killottamalle tuvan parketille ja tuli sanomista. Olikin moneksi päiväksi nuttutavaraa pitkin pukin kylpyhuoneen kuivausköysiä.

Nyt jäi säänlaittajalla pakastuskampi pois vetämättä ja vesitipat tulivat alas asti samassa olomuodossa. Tuo ei täyttänyt joulusateen laatuvaatimuksia. Taisi olla kampihenkilöllä jo pikkujouluaikaiset glögit päässä kun mokasi tuommoisen ratkaisevan vaiheen. Ei ole hyvä ottaa liikaa glögiä! Tulee reklamaatioita kohtuuttoman paljon. Ainoa joka hommasta hyötyy, taitaa olla pyykkinarukauppias kun menee narua ja Oskarin oksia.

Ja taitaa olla lähipäivinä Lappiin asti märkää sadetta tiedossa! Tämä ei ole hyvä juttu kun kansalainen odottaa kevyttä lumisadetta! Kyllä lähetämme sääosastolle toiveen ensi joulua varten, ettei pidä tarjota teräglögiä pikkujouluissa ainakaan sille, joka hoitaa joulusadevipuja! Kyllä näin on jämpti!

HYVÄÄ TAPANINPÄIVÄÄ KAIKILLE KELEISTÄ HUOLIMATTA!

Sinibaretit - arvokkaalla asialla myös Joulun aikaan!

Kyllä en voi kyllin vahvasti ilmaista kunnioitustani niitä suomalaisia kohtaan kun ovat menneet maailmalle suojaamaan rauhaa ja ihmisiä toinen toisiltaan. Nuo lämpimät tunteet kohoavat aina huippuunsa juuri joulun aikaan kun tiedän, että he joutuvat viettämään kuusijuhlansa muilla mailla vierahilla sovelletuin oloin ja eväin.

Annoin itseni saada aiheeseen ensi rokotuksen pienenä kansakoululaisena kuunnellessani Suezilla palvellutta kotikylämme miestä. Koululaisen sielua saattoi ehken ensisijaisesti koskettaa myös aiheeseen liittyvä seikkailullisuus. En muista, oliko tuolloin vielä muodostettu sinibarettikäsitettä kun oli kyseessä ensimmäiset suomalaiset noissa tehtävissä. Mutta muistan elävästi tuon tutun sinibaretin puheisiin liittyvän tehtäväkeskeisyyden, jossa korostui turvallisuus ja valvonta ja niihin sopivat suomalaisuuden parhaat piirteet.

Asia paisui ajatuksissani niin pitkälle, että ajattelin itsekin jonain päivänä kuuluvani tuohon kunnioitettavaan joukkoon. Kun sain oman varusmiespalveluni suoritetuksi, pyrinkin 60-luvun lopulla rauhanturvaajaksi. Odotin malttamattomana päätöstä, jonka tulo venyi ja venyi. Eräänä päivänä sain tuon kaipaamani kirjeen, jossa minut oli hyväksytty koulutukseen Niinisaloon. Kyllä en ollut kirjeen ajankohdasta ollenkaan iloinen koska olin istunut jo muutaman viikon yliopiston luentosaleissa. Kirjeen sisällöstä olin kuitenkin iloinen kun koin olevani tuon hienon asian arvoinen myös valintaa tehneen tahon mielestä.

Jatkoin siis opintojani harmitellen toteutumatta jäänyttä haavettani ja valmistuin aikanaan ammattiin. Ilokseni ammatissani pääsin kosketuksiin puolustustoiminnan kanssa ja pääsin sitä kautta jonkin verran osallistumaan kotimaassa haaveitteni asioihin. Nyt nekin ovat vain menneinä muistoina vanhan miehen harmaassa päässä.

Lämmin kunnioitukseni menneiden ja nykyvuosien sinibaretteja kohtaan! Ja jos Teistä joku lukee tätä niin Sydämelliset Jouluntoivotukseni Teille sinne missä kaukana olettekin!

Hyvää Joulua kaikellen kansallen!

Kyllä ei ole kansa tänään yltiöpäisesti kylillä ryntäilemässä! Se on vasta huomenna vähän, mutta tänään on ensin se vuoden ainoa päivä, jolloin perhekunnat saavat jos malttavat makoilla ja ahtaa itseensä kinkkua ja muuta terveydelle monipuolista ravintoainetta. Rasva saa valua suupielistä vapaasti ja vyönsolkea löysäillään. Laatikoita lapioidaan ja rosollin punajuurta kaavitaan keittiön vaaleasta matosta.

Lapsilla on puuhaa tutkaillessaan mahdollisten lahjapakettien antia, surhvaillessaan netissä, tekstaillessaan kavereilleen tai skypetellessään lahjoista vertailukuvia kavereilleen. Sitä vaan soisi, että perheenäitikin voisi hetkeksi ojentaa sorjat säärensä sohvalle ja tutkailla upouutta kirjaa tai selailla naistenlehteä. Eikä olisi perheen orjuuttamana keittiöpuuhissa kuin on 364 päivänä vuodesta muuten. Paitsi karkausvuotena 365 päivänä kun silloin tulee yhden päivän lisärangaistus eikä hamekangasta. Ja isä voisi rapsuttaa äitiä vähän niskasta ja ottaa vaikkapa halausotteella lähituntumaa. Ei siitä luulisi haittakaan olevan!

Moni on saattanut käväistä jo ani varhain joulukirkossa evankeliumin äärellä. Ennen se oli lapselle ja nuorelle tuskaisa lähtö kun konvehtia hampaanraoissa muutaman tunnin unen jälkeen piti raahautua kirkkoon nukkumaan. Ja oli kova pakkanen ja portaat jäässä ja lumessa. Ja tiet myös. Sitä joulutunnelmaa ei osannut silloin arvostaa vaan vasta nyt sitä muistelee kaiholla ja harmit ovat konsa jääneet noista lähdöistä taakse.

Nykykirkon herrat ovat siirtäneet joulusaarnat pääosin aamupäivän valoisiin tunteihin. Nyt mennään sanan ääreen monin paikoin vesisateessa autoilla. Ei luista reki näissä EU:n säätämissä uusissa keleissä! Etelän suomalainen voi tutustua lumeen ainoastaan Pekka Poudan kuvista tv:n säätieteilyissä tai vanhan Kotiliesi-lehden kuvissa. Pohjoisen ihmisellä lienee pihat lumessa ja etelän kurassa ja siinä välillä löytyy vähän kumpaakin.

Oli pihan väri mikä hyvänsä niin kaikille RAUHAISAA JOULUPÄIVÄÄ! Ottakaa kerrankin iisisti!!!