Jännät ajat tiedossa!

Nyt se on jo myöhäistä parantaa tapojaan! Lähellä on ne hetket kun kiltteys palkitaan! Se monella elävällä housunpuntti tutisee jos vain alkaa muistelemaan tekosiaan kuluneen vuoden aikana. Kaikista tekemisistä ei aina kiitosta heru, mutta kyllä jokaisen kohdalle hyvääkin löytyy.

Ne on joulutontut ja muut tontut kiertäneet taas koko vuoden ikkunoitten takana tarkistelemassa kansalaisen tekosia ja tarkkailijoitten muistivihoissa saattaapi olla myös punakynämerkintöjä. Tahtoo ihmisellä unohtua, että kaikki lasketaan! Ei auta enää viime tingassa kiltteys jos koko vuoden on tehnyt herjoja! Sitä vaan pitää toivoa jotenkin, että siellä olisi riittävästi vihreitäkin merkintöjä.

Joulupukki on kuitenkin hyvin viisas ja ihmisystävällinen mies ja osaa kyllä arvioida pahojen tekosten vastapainoksi myös ne hyvät teot. Siitä syntyy sitten Korvatunturin asteikolla se tasapaino, jossa vaaka keikkuaa hyvälle tai ei aivan niin hyvälle puolelle. Ja lopputuloskin selviää sitten kuusen alta tai säkistä, jota naapurin isäntä raahaa sisään.

Naapurilla on himpula harteillaan käännetty ikivanha perintöturkki ja naamallaan Anttilasta ostettu pahvinaamari. Siinä se muka tuntemattomana mörisee oven pielessä käheällä äänellä ja ojentaa, jos on arvio paremmalla puolella, punaiseen paperiin pakattua pyjamapakettia tai viimeistä Jari Tervon kirjaa. Vaikka Lehväslaihon kirja olis mieluisampi ja pilkkikintaat. Jos arvio on huonommalla kantilla niin ei ojenna.

No kävi miten kävi niin kaikille OIKEIN HYVÄÄ JA KUUSENTUOKSUISTA JOULUA!

Sitä sopii ajatella Joulun ilosanomaa nyt!

Kyllä ei ole hyvä kun maailmalla on paljon pahaa meneillään! Siinä tuntuu rinnassa puristusta kun miettii miten naiset ja lapset meistä etelämpänä joutuvat kärsimään ukkojen ja vähän isompien poikien pahoista ajatuksista ja teoista. Siinä on aseilla osoiteltu toisiaan ja lauottukin monesti. Ja uskoon on vedottu ja lahjaksi ryövätty uusia aseita.

Pyssymiesten kotona väki kärsii puutteesta ja kurjuudesta. Taudit leviää kun olosuhteet ovat ankarat. Ei riitä roposet leivänkyrsään eikä jauhokuppiin. Lääkäriapua ei ole saapuvilla sadan kilometrin säteellä jos vaikka tuhkarokkoon tahi muuhun vaivaan tarviis apua. Ja nyt etelän ihmistäkin kurittaa lumisateet vaikka ei ole edes kenkiä jalassa kun ei ole ollut varaa eikä ennen ole tarvinnut. Nyt palelee ja ei ole metsiä mistä puuta hakea. Ja ukot senkun sotii ja miettii naapuriheimolle pahoja päänmenoksi. Ja siinä sivussa vangitaan ja tapetaan auttamaan tulleita ulkomaan eläviä. Kyllä ei ole oikein tuommoinen homma!

Eikä ole oikein sekään ettei meillä saa uusi Lastensairaala tarpeeksi rahaa! Ei pysy terveenä lapset kun eivät saa muuta kuin homehoitoa vanhassa rapistuvassa pytingissä. Hallitusrouvat ja –herrat eivät heruta riittävästi rahaa oman maan kohteeseen vaan lähettävät rahaa milloin minnekin ulkomaan vesipuhdistuslaitoksiin. Jos meillä lapsi kuolee huonojen systeemien takia, ei ole auttajia maailman murheisiinkaan tulevina vuosikymmeninä. Onko jumalatonta ajatella itsekkäästi ja omaa suuta? Mutta jos ei auteta ensin itseämme, ei meistä ole tulevaisuudessa muittenkaan auttajiksi!

Kyllä pitää muistaa joulun ja muuhunkin aikaan oikea tärkeysjärjestys! Se ei Suomen ja suomalaisen raha riitä pelastamaan koko maailmaa! Mutta onhan se niinkin, että jokainen auttakoon ainakin yksityisesti oman tuntonsa ja omantuntonsa mukaan sitä joukkoa kun tärkeäksi kokee! 

Mutta lähetetään me Jouluiloa Suomeen ja maailmaan ja ollaan inhimillisiä kukin tuntonsa ja kykynsä mukaan!!!

Juna oli juna ennen!

Se ei nykyihminen arvaa käsittää minkälainen on oikea juna! Siinä sitä oli ennen tunnelmaa. Aika ajoin se juna pysähtyi aseman sivuraiteelle lastaamaan halkoja ja vettä veturiin. Ilmassa leijui palavan koivuhalon tuoksu ja veturi puhisi kuin Espanjan härkä kaivaessaan areenan hiekkaa. Junamies kiersi junaa ja kolkutteli  vasaralla pyöriä tarkistaakseen etteivät ilmat vaan olleet karanneet.

Kesällä junat työllistivät mukavasti radanvarrella asuvaa väkeä. Valtion palkkalistoille saatiin hetkeksi satoja ihmisiä kun poliisin toimesta jouduttiin hätistämään väki sammuttamaan radan varteen juna sytyttämiä metsäpaloja. Siellä sitä meikäläinen tienasi ensimmäisiä roposiaan valtionhommissa hosalla kanervikkoa ja suota lakaistessaan.

Sisältä juna oli tummanpuhuvan puupaneelilla verhoiltu ja seinän vierillä kulki kuuma lämmitysputki, joka oli suojattu, ettei matkustushenkilö polttanut jalkateräänsä. Ikkunaa jos piti raottaa, tunki sisälle savunhaju ja joskus etupään vaunuissa savukin ihan pilveksi asti. Muuta pilveä edusti vahva tupakansavu, joka tarttui kamppeisiin takiaispallojen lailla.

Siinä oli tekemisen meininkiä kun rautapyörät jyskyttivät kiskonliitoksissa ja vaunu keikkui huimassa melkein sadan kilometrin tuntivauhdissa. Huonosti verkkohyllylle laitettu matkakassi saattoi hujahtaa arvaamatta alla istuvan päähän. Siinä vaan piti toivoa, että laukunomistaja oli tajunnut laittaa uuden alasimensa matkatavaravaunuun eikä kassiinsa. Muuten matka sujui pehmustepenkeissä rattoisasti rupatellessa tai lueskellessa. Ja tupakkia poltellessa kaikkien kiusaksi kun nääs tupakointi ei ollut vielä tuolloin terveydelle vaarallistakaan. Se yskitti montaa ihmistä tuommoinen matkustaminen.

Nyt se on junassa nojatuolipenkki ja kaikensortin jouset. Tupakkihenkilöille on omat savustuskoppinsa ja tarjoilua löytyy vaunuun kärryllä ja ravintolavaunussa tiskiltä, jossa saa sormi hienosti pystyssä nauttia punaviiniä tai ryystää olvia ja syödä kolmioleipää. Tietokoneella saa surhvata netissä tai tehdä töitä. Ei haise enää juna junalle eikä vaunu vaunulle!

Kyllä pitäisi junanvaunuun suihkuttaa koivupolton tuoksua ja laittaa automaattisoittimeen soimaan raiteitten jyskytystä! Ei haittaisi vaikka veturimies vähän heilauttaisi vaunuja kurvapaikoissa! Kyllä oli se ennen …!

Housut puhki ja osaappa sitten ostaa uudet!

Kyllä ei ole hyvä olla kun meni ostaminen hankalaksi! Nimittäin vasta vajaat neljäkymmentä vuotta uusien verryttelypuvun housujen polvi meni puhki. Ja niin kun minä olen niitä sievästi pitänyt. Ei kestä enää vaatteet edes kevyttä käyttöä! Toista se oli ennen kun housut kesti isoisältä pojalle ja niistä tehtiin vielä pienet housut pojanpojallekin. Jos oli pojantyttö niin sitten ei tehty. Sitten tehtiin matonkuteita ja matto kesti ainakin viisikymmentää vuotta. Vasta sitten myytiin kirpputorilla melkein uutena.

Mutta nyt meni melkein uudet housut rikki ja tulikin hankintaongelma. Mistä uudet? Ennen oli hyvä kun meni kylällä naapuriin Kerttulan kauppaan tai sitten osuuskaupan myymälään. Aina löytyi eikä tarvinnut pitkään valita kun oli vain yhtä lajia tarjolla. Hyvää, joka oli sinistä. Ja kahta kokoa isoa ja vielä isompaa. Ja kauppias rahasti tiskin yli. Eikä kysellyt korttia. Ainoat kortit oli siihen aikaan naapurin Aten loppuunpelatut pelikortit, jotka se oli tuonut sodasta. Ja niitä ei kysellyt kuin kirkonkylän Tahvetti, joka kävi häviämässä kerran kuussa Atelle tienestinsä.

Yhtenä iltana uutisten jälkeen iski silmään mainos kun mies huuti vaimon vaatekomerossa kun vaimolle tuli taas uusi paketti vaatteita postissa. Se oli Tsla…, Stala… eikun Salandon mies. Oli huomannut, että vaimo oli oppinut netistä ostamaan vaatetavaraa. Onkin vaarallinen taito! Mutta kun meikäläisen pitäisi ostaa ne housut niin pani miettimään, että mennäkö Sitimarkettiin, Prismaan, Interporttiin, sinne juoksuratakauppaan Stationiin vai hakeako jostain samanlainen kauppa kuin Kerttulan Einolla oli? Vai ottaako yhteyttä sinne huutavan ukon kauppaan, Salantoon. Voipi olla vaikia homma!

Sekin olis pitänyt tietää, että mitä kokoa housun tulee olla! Kun juuri parikymmentä vuotta siten putosi kokolappu housusta pulsaattorikoneeseen. Ja väriäkin kysyvät. Kyllä ei meikäläinen ala kaupassa sovittelemaan mitään! Ne kun ennen oli melkein yhden koon housuja kun Lahden Luhdassa tytöt väänsivät kaavoista housut kokoon. Otti vaan kaupassa päällimmäiset ja maksoi pois. Nyt ne pipertää joku Taimaan tai Kiinan elävä, joka ei tunne meikäläisen muotoja ollenkaan hyvin.

Kyllä ei osaa vanha mies enää ostaa edes housuja itte! Kyrsii niin, että lahkeet lepattaa!!!

Kävisikö terveysihminen kopsaamassa Virossa rekisteritietojutun?

Ettenkö sanoisi olevan huonolla tolalla tuo meikäläisen vaivojen kirjaaminen! Se on keksitty tietokone ja internetti, mutta terveyshenkilö eikä Risikko-ministeri ole saanut listoja kaikille tohtoreille näkyviin. Reseptiä lykittiin systeemiin ja monen tuskan ja ämpyilyn jälkeen se melkein toimii. Nyt näkee mökkikirkonkylän apteekkari, että meikäläiselle pitääpi antaa kovat särkypillerit eikä vanhan miehen tarvi hypätä Helsinkiin hakemaan uutta räsehtiä. Kallistakin on tuommoinen ees taas retuaminen räsehtin perässä!

Mutta kun vielä mökkikylän tohtori näkisi netistä sen ainakin 250-sivuisen luettelon meikäläisen tutkimuksista ja taudeista, niin se se vasta hyvä olisi! Voisi mennä sillain pikaisesti valittamaan vaivoja ilman kolmea mapillista sairaskertomuksia kainalossa. Muutenhan niistä ei muista kuin vähän alkua ja niistäkin ne ennen kuin muisti alkoi heiketä siinä 16 vuoden iässä kun opin punaiselle Nortille. Sitä kun on tälle iälle hypännyt milloin kenenkin tohtorin ja keskuksen hoitoketjussa ja kertomukset ovat palasina maailmalla niin kuin vanhassa laulussa leipä.

Kyllä ei voi tarpeeksi naapuri-Viron lääkintä- ja tietokoneherraa ylistää kun keksi kasata kaiken asian nettiin ja siellä hoituu kunnan kaikki jutut mitä kansalainen vaan tarvitsee. Ei juokse enää Viron Toomas lankettien kanssa luukulta toiselle eikä anele puhelimessa vastaanottoaikoja hoitokaunottarelta! Toomas painaa entteriä koneessaan ja homma on hoidossa.

On ne etoja pelejä tuolla lahden takana! Ja viinaakin saa hakea sieltä oikein pakettiautolla. Siitäkin täytyy olla kateellinen! Ongelmana meikäläiselle tuossa on vaan, että koko lasti pitäisi juoda ihan itse eikä sitä oma maksa kyllä kestä. Pitäis ensin harjoittaa maksaa muutama kymmenen vuotta. Ja seurauksena siitä olisi sitten, että taas joutuu varaamaan aikaa ja odottamaan kolme kuukautta vastaanotolle pääsyä.

Voisiko se ministeri Risikko lähettää sinne Viroon Tallinkilla vakoiluhenkilöitä hakemaan oppia ja tuokoot vaikka paluureissulla peräkontillisen kovia juomia ministerille, jos vaikka tulisi hempeämmälle mielelle ja saataisiin keskitetty rekisteri meillekin?

Senkö saakin terveyskeskuksen vaihtaa?

Kyllä keksikin virkaihminen ja ministeri hienon jutun kun lupasi ensi vuonna vaihtaa terveyskeskusta! Siitä vaan tuli nyt vanhalle riesa kun ei oikein tiedä mihin sen vaihtaisi. Vaihtaisiko Kimalaiseen vai Diancooriin vai johonkin muuhun? Saattaisi olla sitten enämpi tutumpi jatkossa kun sitten apua hakee ja kun jos ei aina vaihtuisi hoitoihminen!

Se kun on tässä kunnan paikassa semmoinenkin riesa, että kun vaivoineen sinne pyrkii niin ensin pitää soitella ja rupatella hoitajanaishenkilön kanssa puhelimessa ja selittää vaivat ja yrittää olla kuolevan kuuloinen. Siinä taitetaan peistä siitä että onko potilas kipeä, kipeänluuloinen vai yrittääkö muuten vaan naruttaa terveyshenkilöitä ja viedä näitten kallista aikaa. Jos onnistuupi viimeisillä korinoillaan ja voipuneella äänellään puhelimessa vakuuttamaan hoitajanaisen siitä, että kyllä soittajaa jokin vaivaa, niin saapi ajan tohtorin pakeille. Ja heti aivan pian jo kolmen kuukauden kuluttua! Siinä kannattaa hitaamman sairaan alkaa vedellä jo housuja jalkaan, ettei vaan myöhästy vastaanotolta.

Kun sitten menee sinne kunnan terveyskeskukseen, niin kannattaa istua käytävän keskelle kun ei sitä kuitenkaan muista minkä oven eteen piti mennä kytälle. Keskeltä kuulee paremmin ja näkee missä kulloinkin ovi käy. Ja näkee kauniitten hoitajien sääret paremmin kun ne kävelee käytävällä. Se on vanhalle miehelle tuo henkinen hoito aina yhtä tärkeää.

Kyllä sitä ei tohtoriakaan tunne kun se oli viimeksi kaunis nuori neito, niin nytten se onkin kaksimetrinen pojan korsto. On vaan yritettävä kuunnella milloin oma nimi huudetaan ja selvittää miltä ovelta se huuto tuli. Ja sitten raahustettava nopeasti tohtorin perään ennenkuin panee oven säppiin.

Sitten kun tohtori kysyypi mikä se vanhaa miestä vaivaa, niin ei sitä enää muista mikä se oli syy tuloon kun meni tuota aikaa varaussoitosta. Eikä se juuri sillä hetkellä tietysti koskekaan mihinkään. Se on niin parempi kun tekee kotona listan viimeisen vuoden vaivoista vaikka sattuikin käymään juuri muutamaa viikkoa aiemmin vastaanotolla. Kyllä niistä vaivoista aina joku on ajankohtainen! Ja jos ei muuta keksi niin pyytää varoiksi muutaman reseptin uusimista. Niin ja verikokeet pitää aina otattaa! Niitä on mukava vertailla miten se on kehittynyt veriarvo viimeisten 40 vuoden aikana. Ja ovatko muuttaneet niitten tunnuksia ja raja-arvoja. Ties vaikka olisi ennen ollut vanhoilla raja-arvoilla hyvinkin sairas aivan huomaamattaan.

Kyllä ei taitaisi olla hassumpi juttu jos vaihtaisi vaikka terveyskeskuksen semmoiseen, jossa olisi aina tuttu tohtori ja jolle ei tarvitsis piirustaa tautilistaa vaan se tietäisi heti, että tuossa se luulotautinen pappa taas tulee. Ja tohtori pohtis ovella, että onkohan pappa taas selaillut nettiä ja löytänyt uusia tauteja vai vanhoillako mennään? Ja hoitajat hymyilisi vähän leveämmin kuin Laakson terveyskeskuksessa vaikka ei niissä hymyissä ole mitään moittimista sielläkään. Mukavia ja nättejä ovat Laaksossakin! Ja kivojakin ovat! Kyllä en vaihda sittenkään oli tohtori korsto tai ei!!!

Se vie Ollilan satellitti meikäläisen marjapaikat!

Kyllä ei ole mukava mies ollenkaan tuo Jorma Ollila! Kun sai ensin aikaiseksi Nokian puhelinten myynnin ulkomaan ihmiselle sille Mikro Sohtille ja nyt sitten on pakko myydä autotkin pois kun alkavat taivaalta seurata missä sitä ajellaan ja laskun panevat vielä perään. Se ministeri Kyllönen se siellä valtion neuvostossa katsoopi tietokoneellaan meikäläisen liikut ja väsää taulukko-ohjelmalla laskun ajoista. Väittääpi vielä että kyllä auton vero laskee, mutta kyllä pitää härski autokauppias huolen ettei jää kuluttajapololle hyötyä mitään.

Ja se mikä pahinta seurailussa on sitten, että pääsevät näkemään minun parhaat marjapaikat ja sienipaikat kun selvittää mihin jätin auton. Saa epäillä, että kohta laitetaan kaikkiin marjanpoimureihin ja sienikoreihinkin satelliittinen seurantasirunen. Ja polkupyöriinkin jos satun vaikka pyörällä käymään metsässä. Kyllä ei ole mukavaa kun on sitten metsät täynnä valtion herroja ja rouvia keräämässä luonnonantimia paikoista, joita meikäläinen yrittää varjella henkensä pitimiksi ja ruuanjatkeeksi. Ja laittavat minulle vielä laskun perään!

Mitä se nyt Ollila tuommoisia meni juonimaan! Olikohan Ollilan rouvalla ja ministeri Kyllösellä piirakkatarpeet lopussa vai mikä se on niillä vialla? Onkohan ministerillä edes ajokorttia? Ei ollut ainakaan AKT:n Rädyllä vaikka edusti automiehiä ja yritti päästä Ahteen rouvan kyytiin. Nyt on Rätykin varmaan karpalosuolla ruuanjatketta hakemassa kun ei ole kuulunut mitään miehestä.

Kyllä en tykkää jos nyt pitää kaivaa kuvetta, että pääsee autolla Prismaan Kannelmäkeen laktoositonta maitoa ostamaan tai mökille Savoon rantaa lakaisemaan kaisloista puhtaaksi. Kyllä Tepoili ja Neste on pitänyt huolen maksunperinnästä ja välillä on rokottanut APC-aseman ruokapöytä loput jos on jäänyt jotain taskunpohjalle kolikoita. Ei oo riittänyt enää mitään edes Kuortin APC:n Alkoon vietäväksi muuta kuin vanhoja tyhjiä pulloja menneiltä vuosikymmeniltä. Ja noihin ei ole tarvittu satelliittiseuraamuksia vaan ovat ihan paikanpäällä rokottaneet ja aivan heti.

Pisteleeköhän se kun satelliitti tökkii säteillään? Ei ole mukava mies tuo Ollila kun tuommoisia keksii! Tuskaa se aiheuttaa monelle ja marjastukselle eritoten!