Tuleekohan joulu nyt kesän keskelle?

Vuosi vuodelta tuntuu, että jouluun valmistautuminen alkaa aina vaan aikaisemmin! Tässä ajellaan edelleen polkupyörillä kesäisillä kaduilla. Radiossa kerrottiin juuri, että kanttarelleja sekä suppilovahveroita löytyy ja nousee edelleen. Tuntuuko nyt siis joululta?

No ei siis todellakaan tunnu! Paitsi ehkä pohjoisen pakkasissa asuvista. Mutta etelää on siunattu kohtuullisen mukavilla keleillä vaikka välillä räpsiikin vettä. Mutta kun lämpötila Stadissakin huitelee päiväsaikaan tuossa +4 - +10 asteen huitteilla niin ei tahdo irrota joulumieli vielä mitenkään.

Ostoskeskukset ja monet isoimmista kaupoista ovat virittäneet jo joulukoristeet ja kuuset myymälöihinsä. Ja pukinkuvat tuijottavat mainoksissa. Onnekseni en ole vielä kuullut missään joululauluja, sillä se jo tuntuisi kornilta näillä keleillä. Minun puolestani voitaisiin siirtää joulunaloitusta vielä tuonne joulukuun alkupuoliskolle, jos vaikka sitten jo löytyisi jouluhenkeä Stadinkin ilmasta!

Alla olevasta kuvasta voi nähdä, että Kampinkeskuskin on jo pantu pakettiin. Ainakin rusetit ovat kulmissa ja karhu keskellä. Eikö muuten karhun pitäisi olla jo talviunilla? Ehkä etelän karhut vielä valvovat.

VR:llä oikein oma arkkitehti!

Näinä päivinä pohditaan eri tahojen omituisia käytäntöjä kuten työsuhde-etuja ja muuta vastaavaa. Nyt löytyi taas uusi omituisuus! Keskiviikkona pisti silmääni uutinen Burger Kingin uudesta tulemisesta Helsinkiin. BK:n Kaisaniemen seikkailu 1980-luvulla saa jatkoa eikä missä tahansa paikalla vaan valtakuntamme johtavalla liikennepaikalla ja oikein jugend-miljöössä. Jo pelkästään jugend ja hampurilaisketju kuulostavat samalta kuin, vanhaa ilmaisua lainatakseni, hajuvesi ja lihapullat.

Mutta se mikä nosti niskavillani pystyyn oli arkkitehti! Onko tosiaan totta, että maamme epävarmin ja tyhjätaskuisin veronmaksajien omistama kuljetuslaitos Valtion Rautatiet pitää palkkalistoillaan ihan ikiomaa arkkitehtiä? Kas kun ei kapellimestaria ja orkesteria valtiovieraita varten! Mitä arkkitehdin työhön voi kuulua? VR on jo luopunut lähes kaikista hienoista asemarakennuksistaan tai ne ovat joka tapauksessa suojeltuja eikä niihin saa tehdä mitään muutoksia. Onko VR:llä mitään enää jäljellä suunniteltavaksi? 

Ja miten tässäkin Burger Kingin tapauksessa sitten huijattiin Museovirastoa salaamalla hankkeen suunnittelu! Luulisi edes arkkitehdin tienneen miten suojelukohdetta koskevissa hankkeissa kuuluu menetellä!

Jotenkin tuntuu, että VR:llä tarvittaisiin ennemminkin kellokalleja ja aikataulusuunnittelijoita kuin arkkitehtiä! Nimittäin aikatauluihmisten ja vaihteiden putsaajien tarve koittaa taas kunhan saadaan ensilumet maahan! Ennen vanhaan junat pysyivät aikatauluissaan. Miksihän ei nyt? Onko lumi jotenkin erilaista? Mutta, että oikein arkkitehti!

Novelli: Suklaista aurinkoa osa 1.

Kello oli 4.30 tiistaiaamuna Mikkelissä niin ja tietenkin monella muullakin paikkakunnalla.

-          Kauppa se on joka kannattaa ja torikauppa eritoten! runoili Arttu Sorjonen itsekseen.

 Arttu kantoi hikihatussa pahvilaatikoita pakettiautoonsa rintamamiestalonsa kellarista. Jo kello 7 pitäisi myyntipöydän olla pystyssä Savonlinnan torilla ja matkaa torille oli toistasataa kilometriä. Ilmassa tuoksui pieni kiirus. Tiedossa oli isot syysmarkkinat ja luvassa loistavan aurinkoinen syyskuun päivä.

-          Tänään kääritäänkin sitten lompakollinen nappulaa! Arttu tuumaili ja pyyhkäisi hikikarpalot otsaltaan työpusakan hihaan.

Arttu oli työskennellyt lähes 60 vuoden ikään Mikkelin Starkilla varastohommissa kunnes myymäläpäällikkö Mielonen oli sanonut, että nyt on pakko vähentää porukkaa kun kauppa ei käy ja edessä on huonot ajat. Koska Artun selkä oli reistaillut jo vuosien ajan noutopihalla seurauksena raskaitten rakennustarvikkeitten lastaamisesta, oli sanomattakin selvää, että hän piti lähtijäjonon piikkipaikkaa. Hommien päätyttyä Starkilla seuraava vuosi menikin sitten miettiessä mille tuota oikeasti alkaisi. Elma-vaimo kävi R-kioskilla vuorotyössä ja Artun aika kävi yksinäiseksi kotona joutavana pyöriskellessä.

Lähes päivälleen vuosi Starkilta lähdön jälkeen Artun silmään pisti Länsi-Savon myydään-palstalla ilmoitus. Tuo ilmoitus oli muodostuva käänteentekeväksi Artun uuden tulevaisuuden suhteen. Ilmoituksessa luki ”Myydään edullisesti pakettiauto Volkswagen Transporter vm. 1996” ja alla oli puhelinnumero. Arttu mietti hetken ja ajatteli itsekseen, että kyllähän sitä joka taloudessa kuuluu ainakin yksi pakettiauto olla. Sitten hän etsi tovin jonnekin eksynyttä kännykkäänsä ja löysi sen sohvan alta, jonne ajokoiran pentu Täplä oli sen piilottanut.

-          Älä Sinä Täpikkä kuule koske isän puhelimeen! Se ei ole mikään luu eikä syötävää! Saat siitä vielä vatsanpuruja! Arttu torui lempeästi koiraansa.

Täplä haukahti iloisesti luullessaan isännän ryhtyvän kanssaan leikkiin. Välittämättä Täplän haukahduksesta ja vielä kostean kuolaisesta puhelimesta Arttu näppäili ilmoituksessa olleen  numeron kännykkään ja oli vuorokautta myöhemmin Transporterin onnellinen omistaja.

JATKUU ...

Kirkonkirjojen kimpussa sukua tutkien

Olin eilen illalla Suomen Sukuhistoriallisen seuran (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm) sukututkimuskurssilla. Ensimmäisen illan aiheena olivat kirkonkirjat eri lähteistä. Lakihan kieltää nykyisin 100 vuotta nuorempien tietojen luovuttamisen, joten vapaa tietojen keruu on mahdollista sitä vanhemmasta aineistosta. SSHY on kuvannut kirkonkirjoja jo lähes 10 vuotta ja netissä nähtävänä on jo n. 8 miljoonaa kuvaa. Seuraan kuulumattomat voivat tutkia yli 125 vuotta vanhoja tai vanhempia ja jäsenet 100 vuodesta alkaen. Aineistoa on n. 400 seurakunnasta. Puuttuvat seurakunnat ovat pääosin Ahvenanmaalta ja manner-Suomen ruotsinkielisiltä alueilta.

Muita kirkonkirjojen lähteitä ovat Suomen Sukututkimusseuran (http://www.genealogia.fi/) HisKi-tietokanta, jossa aineisto on kirjoitettu puhtaaksi ja esitetään taulukoiden muodossa. Aineistoon liittyy määrättyjä epävarmuuksia ja tiedot vaativat aina tarkistuksen varsinaisista kirkonkirjoista tai niiden kuvatuista versioista.

Sitten on vielä Arkistolaitoksen digitaaliarkisto, josta löytyy yli 13 miljoonaa tiedostoa. Niistä löytyy kirkonkirjojen ohella, henkikirjoja, asutuksen yleisluetteloita, karttoja jne.

Mikäli ei halua kaivella tietoja tietokoneen kautta on helsinkiläisillä oiva mahdollisuus käydä Kansallisarkistossa (http://www.arkisto.fi/fi/yhteystiedot#kansallisarkisto) selaamassa kirkonkirjoja mikrofilmeiltä tai mikrokorteilta. Muutoinkin Kansallisarkisto on vierailemisen arvoinen paikka!

Lisäksi on olemassa Karjala-tietokanta (http://www.karjalatk.fi/katiha/index.php), josta löytyy luovutetun Suomen kirkonkirja-aineistoa.

Mikäli Sinulla ei ole tekemistä tai tarvitset mielenkiintoista kaivelupuuhaa niin liity SSHY:een ja aloita hyvä harrastus! Asiaan on saatavissa monenlaisia oppaita ja netistäkin löytyy ainakin yllä mainituilta sivuilta ohjeita. Monet tahot järjestävät sukututkimuskursseja, jotka kyllä täyttyvät lähes välittömästi. Jos kiinnostuit niin selaa yllä mainittuja sivuja!

Miten lasta kasvatetaan?

Onko kukaan koskaan ajatellut miten ja missä syntyvät ne kurittomat alle kouluikäiset kakarat, koulussa häiriköivät lapset ja ovia paiskovat ja tiuskivat teini-ikäiset? Jokaisen tuollaisen lapsen vanhemmat pitävät omiaan kullannuppusina, joilla vain aika ajoin  sattuu olemaan huono päivä tai on muuten vaan väsynyt olo. Eihän lapsi muka silloin jaksa skarpata ja olla kaikille kohtelias ja ystävällinen.

Ympäristön kannalta on vain kiusallista, että he läheltä seuraavat tietävät asian paremmin ja näkevät lapsen tuottamat jatkuvat ongelmat ja häiriköinnit. Lähellä olevat "ulkopuoliset" joutuvat yleensä pahiten kärsimään noista kullannuppujen huonoista hetkistä. Tavaroiden paiskominen, kiroilu ja huutelu, näpisteleminen, ikätoverien kiusaaminen, paikkojen sotkeminen ja rikkominen ovat muutamia esimerkkejä pahoista tekosista, joiden uhriksi joutuvat yleensä viattomat ulkopuoliset.

No mikä sitten on mennyt pieleen kullannuppujen suhteen? Oma mielipiteeni on, veikkaan pääosin samaa kuin usein julkisuudessa on arveltu, ongelmina ovat selkeä kurin puute jo lapsuudesta alkaen, lapselle ei ole asetettu rajoja, riittämätön hellyyden osoittaminen, kiinnostuksen puuttuminen lapsen ja nuoren asioihin, aikuisen omaan napaan tuijottaminen. Jos vain jokaiselle lapselle turvattaisiin nuo perusasiat, meidän tuskin tarvitsisi kärsiä missään noista kurittomista tulevaisuuden toivoista! Kukahan hoitaisi nämä asiat kuntoon? Koululle ei ainakaan kuulu tapakasvatus! Taitaapi nakki osua vanhemmille!!!

Oikeuslaitoksen hidas toiminta

Mahtaako ketään muuta hämmästyttää oikeudenpäätösten hitaus? Parhaillaan on meneillään mm. Auerin surmajuttu ja AKT:n Ahde-juttu. Molemmat tapaukset ovat jo vuosia vanhoja. Niitä tutkitaan ja syyllisiä tai syylliseksi epäiltyjä hutkitaan. Mutta päätöksiä ei vain synny! Aina vaan palataan uudelleen istumaan oikeutta ja tuhlataan isoja rahoja selvityksiin ja kymmenien ihmisten työtunteja samojen asioiden vatkaamiseen.

Maallikon silmin nuo tapaukset näyttävät vesiselviltä, mutta jotenkin niissä vaan yritetään saada vetkuteltua syylliset syyttömiksi ja syyttömät syyllisiksi. Oikeuden eri osapuolet iskevät toisiaan milloin tekaistuilla väitteillä milloin todistettavilla väitteillä. Istunnot muistuttavat nyrkkeilyottelua, joka päättyy ratkaisemattomaan kun molemmat ottelijat ovat liian väsyneitä jatkaakseen.

Varmaan istunnoissa käsitellään ja tuodaan esille asioita, joita ei julkisuuteen anneta. Luulisi niiden perusteella syntyvän jotain valmista. Mutta ainakin niiden tietojen perusteella, mitä julkinen sana meille välittää, tuntuu että asiat ovat aivan kiistattomia. Kun meillä on yhdet maailman parhaat poliisivoimat selvittämään rikoksia eikö silloin voi odottaa, että tietoa oikeuden päätöksen tueksi löytyy riittävästi?

Sitten on vielä kokonaan toinen juttu tuomioiden pituudet eri rikoksissa! Niistä voisikin jauhaa pitkään, sillä esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Kunhan nyt edes selviäisi pian, että kuka tappoi ja kuka houkutteli ketäkin sänkyyn!!! Ja pipot, huput ja rätit pois päästä kun ollaan oikeuden edessä!

Novelli Posteljoonin viritys osa 3.

-          Päivää, päivää! Se on Valtterilla uusi kärry sitten? Ja posti se kulkee ja kusti se polkee, Tahvanaisen vaari runoili rollaattorinsa takaa Mannerheimintien ja Kuusitien risteyksessä.

-          Jep, jep ja gudaa! Nyt on Itellallakin koittaneet uudet ajat ja saatu uudet pelit ja vehkeet. Kehitys iski lopulta posteljoonin laukkuunkin, vastasi Valtteri ja kiirehti eteenpäin kärrynsä kanssa.

Valtteri jakoi Valpurintie 14:n postit kepeästi siirryttyään hissillä ensin kuudenteen kerrokseen ja sieltä portaita alas juosten. Kärry postasi paikoillaan ulkorappujen vierellä kansi säntillisesti lukittuna samalla kun Valtteri latoi juoksujalkaa postia luukkuihin.

-          Siinäpä oli viitoskerroksen konsultillekin tullut taas kirjeitä kerrakseen ja sisustusjohtajalle monta kuvastoa, tuumi tehoposteljooni postia luukkuun tunkiessaan. On näemmä remonttikin sitten saatu viimein valmiiksi.

Ulos tultuaan Valtteri tsekkasi, että alaovi meni kunnolla lukkoon, tarttui kärrynsä kahvoihin ja painalsi kahvaa. Kärry hurahti liikkeelle kohti suojatien lähtöpäätä ja jalankulkuvaloja, jotka saman tien vaihtuivat punaiselle. Mutta käden irrottaminen kärryn kahvasta ei aiheuttanutkaan mitään reaktioita Valtterin edellisiltana Posti-Porscheksi ristimässä kärryssä.

Kärry porhalsi lempinimensä mukaisesti vauhtiaan lisäten päin ajokaistan toisella puolella palavia punaisia jalankulkuvaloja. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan Petaksesta keskustaa kohti ajava Vantaan Liikenteen bussi eikä viereisellä kaistalla ajava Klaukkalan Soran täyteen lastattu rekka, joka kiirehti kohti Mechelininkadulla sijaitsevaa rakennustyömaata. Ajoneuvot saavuttivat Valtterin kärryn ja ottivat kontaktia suorastaan brutaalilla tavalla. Bussikaistalla Petaksen bussiväki hoiteli ensikosketuksen ja sorarekka viimeisteli kontaktin suorastaan jyrämäisellä tavalla.

Valtterin ensimmäinen askel suojatielle ja ajokaistalle Posti-Porschen perään meinasi aiheuttaa muutakin sadetta kuin valtavan kirjekuorituiskun. Onneksi ei lihaa ja punaväriä saatu ilmaan sillä Valtterin itsesuojeluvaisto käynnistyi silmänräpäyksessä havaintoon kohti syöksyvistä isoista ajoneuvoista. Balettitanssijan liikkeitä muistuttavalla notkeudella Valtteri palasi takaisin jalkakäytävälle. Ilma oli sakeanaan erikokoisia kirjekuoria, mainoskirjeitä sekä monenmoisia painojulkaisuja. Valtterin silmään pisti sananmukaisesti Lidlin mainos, jossa näytti olevan tarjouksessa saksalainen Edam-juusto alle seitsemän euron perin edulliseen kilohintaan. Hetken mielessä pyörähti ajatus, että pitääpä poiketa illemmalla Pasilan Lidlissä.

Liikennevalojen vaihtuminen paljasti koko hurjan todellisuuden. Liikenne pysähtyi toviksi kaikkiin suuntiin. Hiljentyneellä ajoradalla paljastui posteljoonin ylipäätään järjestystä rakastavaa sydänalaa korventava karmaiseva näky. Mannerheimintien keskustaan johtavan ajokaistan täytti monenkirjava posti, kärryn muoviset kappaleet sekä 10-linjan ratikkakiskoille lennähtänyt Posti-Porschen sähkömoottori.

-          Porche on poissa! oli Valtterin harras ja kaipauksen täyteinen huokaus kun tajunta havahtui todellisuuteen.

Posteljoonin velvollisuudentunto sai kuitenkin Valtterista nopeasti vallan. Vielä tapahtuneesta pökerryksissä oleva postimies ponkaisi hieman epävarmoin askelin kahmimaan ajoradalle levinnyt postia.

Syli täynnä monenmoista painotuotetta Valtteri kiirehti valojen vaihtuessa takaisin Valpurintie 14 ulkorapulle ja läväytti keräämänsä paperitavaran kivirapulle.

Sen sotkuinen se!