Uskotteko, että on vaikea ilmaista tunteitaan, jos pitää käyttäytyä fiksusti? Kirosanat on tietenkin kiellettyjä eikä kasvomaskin takaa näe kunnolla edes suun liikkeitä. Ei pysty irvistämään, eikä äänettömästi lausutut turhautumisen kuvailut saavuta kuulijaa. Vaikka sanotaan hymyn näkyvän silmissä, ei se toisen suuntainen tunne erotu vastaavalla tavalla. Siis miten ilmaista, että nyt ottaa ohimoon oikein kunnolla?
Samahan se on kirjoittamisen kanssa. Kirosanat ja vahvat voimailmaisut ovat kiellettyjä tai ainakin hyvän tavan vastaisia. Toki aina voi yrittää kuvailla tuskaisaa tunnettaan sanapaljoudella ja kierreilmaisuilla, mutta sekin on äärimmäisen vaikeaa. Eihän fiksussa tekstissä saa käyttää uhkailuja tai väkivaltaa kuvaavia ilmaisuja.
Seuraavassa muutamia esimerkkejä tilanteista:
- miten toimia, kun kaupassa kävelee vastaan maskiton ihminen (ei saa lyödä, ei saa sanoa)
- mitä teen, kun jalkakäytävän leveydeltä tunkee vastaan ihmisiä, joilla ei ole tarkoitustakaan väistää minua (ei saa lyödä eikä potkaista, mutta kurkkua voi kakistella kuin valmistautuisi sylkemään)
- mitä teen, kun pyrkiessäni esim. kaupan ovesta sisään, vastaantulija tunkee minut sivuun ja ryntää ulos (ottaako vauhtia ja painaa eteenpäin puskien voimalla)
- mitä teen...
Huomaan itsekin noista kysymyksistäni tulleeni vanhankansan senioriksi. Kaikki sieppoo, risoo ja ärsyttää. Lisäksi olen kova keskustelemaan vaivoistani antamatta suunvuoroa keskustelukumppaneilleni. Ja minulla on aina eniten sairauksia, tauteja, leikkauksia, kipuja ja muita ongelmia kuin kenelläkään muulla. Tuossa asiassa taidan olla voittamaton!
Ja ans kattoo kans! Mitenkä sitten on tilanne sen muistin kanssa? No, huono. Muistanko enää kunnolla edes kaikkia 30-60-luvun nääyttelijöitä nimeltä? No, en meinaa muistaa! Muistan ainoastaan Ansa Ikosen, Tauno Palon, Aku Korhosen tietenkin, Elna Hellmanin ja muutamia muita huippuja.
Ei ole enää mikään helppoa - paitsi laiskottelu ja tv-uusintojen katselu! Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti