Lofooteilla osa 8, Matka Å:hon ja E10-tien päätepiste

Vieläkö jaksatte katsella kuvia hienoista maisemista ja kylistä? Voi olla, että tällä tavalla tipottain katsellessa kuvia, niihin kyllästyy. Voin vakuuttaa, että itse koettuna tuo matka ja maisemat ovat parasta A-ryhmää. No se siitä!

Kävimme illallisella hotellin vieressä olevassa kivassa ravintolassa. Pääruokana oli tarjolla ruijanpallasta, joka saattaa kasvaa 3 metriseksi ja painaa yli 300 kiloa. Tiesin sen kampelalajiksi ja olin kuvitellut, että se on samanlainen kuin meidän rannikolla pyydystettävät, joilla on silmät samalla kyljellä ja jotka uivat kyljellään. Kotimaisesta en tykkäisi, mutta norjalainen pallas oli hyvää. Sanon vielä, että minun ruuakseni käy jalkaeläimistä 2- ja 4-jalkaiset ja uimaeläimistä semmoiset, jotka uivat oikein päin ja silmät ovat eri puolilla runkoa.

Perunapyrettä ja ruijanpallasta, niin ja vierustoverin olut

Aamupalan jälkeen pakkauduimme jälleen bussiin ja Mika taiteili auton kapeaa siltaa ulos Lamholmenin saarelta kaupungin kapeille kujille. Matka kohti Å:ta saattoi alkaa. Tei mutkitteli alkumatkan rannikkoa mukaillen ja siirryimme saarelta toiselle siltojen yli. Maisemat eivät huonontuneet ollenkaan edellisistä päivistä.

Erään taukopaikan luona oli kalliossa suuri viikinkilaiva-metalliveistos

Taukopaikalla oli tyylikkäät kiintokalusteet

Turskankuivaustelineet odottavat sesonkia

Yllä yhdessä kuvassa näkyy korkea silta, joka ei matkalla olevissa savonlinnalaisissa aiheuttanut minkäänlaista reaktiota. Savonlinnaan juuri valmistunut Laitaatsalmen silta hakkaa tuon mennen tullen. Laitaatsalmen sillan alta kulkevat Saimaalle tulevat valtamerirahtialuksetkin. Eli kevyttä kauraa, kuten olen joskus kuullut sanottavan. Toki maisemissa on hiuksen hieno etu Norjan hyväksi.

Siinä se on, Å

Å on pieni kalastajakylä Lofoottien lähes läntisin saarilla. Kylässä sijaitsee mm. kapakalamuseo, jossa emme kuitenkaan ehtineet pistäytyä. Tuosta tuli mieleen isoisäni, jonka joulu ei ollut joulu ellei hänelle ollut syötäväksi runsaasti lipeäkalaa. Hän ei koskenut mihinkään muuhun jouluruokaan. Maitokastiketta, suolaa, pippuria ja lipeäkalaa sen piti olla. Ja tupa tuoksui!

Ensi kerralla palataan Svolvaeriin, mutta matkalla onkin muutakin kuin pelkkiä maisemia. Pysykää siis kanavalla! Jatkuu...