Lofooteilla osa 9, Paluumatka Å:sta

Å oli nyt nähty, merelle Amerikan suuntaan tähyilty, kapakalamuseon vierestä ajettu ja oli aika palata muutaman pysähdyksen kautta majapaikkaamme Svolvaeriin. Olen muuten aina ihaillut kotiseutuni Oulun lähellä sijaitsevan Iin nimeä. Se kaikessa lyhyisyydessään on uskomattoman napakka. Å vei Iistäkin voiton, paitsi tietenkin se pikku rinkula a:n päällä hieman häiritsi. Mutta napakka, mikä napakka!

Paluumatka Å:sta olikin sitten varsin mielenkiintoinen, sillä pysähdyimme lounaalle kivaan, historialliseen paikkaan, kävimme tutustumassa pikaisesti E10-tieltä melkoisen sivussa olevaan kalastajakylään ja vierailimme pisteenä i:n päälle (ei sen paikkakunta Iin vaan kielikuvan) "aidossa" viikinkien pitkässä talossa, langhusissa (= pitkätalossa).

Matkalla ruokapaikkaamme Reinessä pysähdyimme Sakrisøyn pikkusaarelle katsomaan erikoista meriruokapaikan Anitas Sjømat´ia. Paikalla oli monenlaista toimintaa, kuten ravintola, kalastusta ja majoitusta. Emme menneet sisälle Anitan paikkaan, mutta otimme edustalla muutamia valokuvia. Seuraavassa erikoisuuksia liikkeen luota.

Sisäänkäynnin vieressä oli tuskan päitä. Päitä kuulemma viedään Italiaan, jossa niistä jauhetaan "eksoottisia" mausteita.

Portin toisella puolella oli vanha Bedford-kuorma-auto turskalastissa. Oletettavasti kuorma oli kasattu pitkin saarta nähdyiltä kuivaustelineiltä. Kukaan meistä matkalaisista ei ollut ennen päässyt tutustumaan kuivattuihin turskiin noin läheltä.

Hämmentyneinä kalakuormasta ja mausteraaka-aineista jatkoimme lyhyen matkan Reinen lounaspaikkaamme, ravintola Gammelbuaa. Gammelbua on ollut olemassa jo 1700-luvun loppupuolelta lähtien ja toiminut alunperin sekatavarakauppana. Nyt talossa toimii hyvätasoinen ravintola. Pienessä Reinen niemessä on mm. kultturikeskus, useita pienehköjä hotelleja sekä liikkeitä. Rakennukset muistuttavat edelleen vanhaa puurakenteista kalastajayhteisöä.

Ravintolan alakertaan sopi noin 30 ruokalijaa ja yläkertaan parisenkymmentä.

Ravintolan välikaton parrujen päälle oli nostettu vanha kalastajavene. Maukkaan lounaan jälkeen pääsimme kävelylle talojen välikujille ja katselemaan hienoja, vanhoja rakennuksia. 

Näkymä niemeltä talojen välistä

Nykyaikaa talojen välissä Teslan muodossa

Useimmissa taloissa oli joko nurmi- tai kivilaattakatto

Reinen kapeille kujille ja viheralueille oli saapunut runsaasti muitakin turisteja

Lounaan jälkeen ajettuamme jonkin matkaa, poistuimme E10-tieltä kohti Henningsvaeria, joka sijaitsee kahdella kapealla saarella. Paikkakunnalla on asukkaita 400-500. Kalastus on täälläkin pääelinkeino ja myös turismilla näyttää olevan suuri rooli kyläläisten toimeentulolle. Katujen varrella oli paljon pieniä puoteja, joiden näyteikkunat pursuivat norjalaisia tuotteita.

Norjalaisperhe tauolla Henningsvaerin parkkipaikalla

Edelliset kuvat esittelivät pienen osan kylän hienoista rakennuksista ja liikkeitten julkisivuista.

Asuntoautoja oli täälläkin vaikka kuinka paljon. Se vaikuttaa olevan lomalaisten yleisin kulkuneuvo, ja niitä on kaikilla parkki- ja taukopaikoilla. Useinmiten niillä liikkuvat matkalaiset ovat parkeeranneet kulkuneuvonsa ja levittäneet pöydän sekä tuolit auton viereen ja nauttivat olostaan. Kolmen päivän aikana, jonka vietimme Norjan puolella, näin satoja asuntoautoja, mutta en yhtään asuntovaunua auton perässä.

Seuraavalla kerralla kerron hieman Reinen ja Henningsvaerin välillä vierailemastamme viikinkien elämää esittelevästä paikasta. Eli matka jatkuu...