Olen liki ikäihminen! Missä ikäilen ja kuka jaksaa hoitaa?

Olihan taas aamun Hesarissa juttua hoidettavien ikäihmisten ja kotihoitajien tilanteesta. Kyllä en voi olla kuin harmissani ja vihoissani tilanteesta. Samalla olen tietenkin peloissani omasta tulevaisuudestani.

Niin kauan kuin päätöksentekijät itse eivät ole kohdanneet tilannetta, joissa ikäihminen kotonaan elää sekä seuranneet kotihoitajien työskentelyä, ei asiaan voi odottaa parannusta. Seurasin kotihoitajien työtä ja osallistuin itse läheisen ikäihmisen kotona tapahtuvaan hoitamiseen muutaman vuoden ajan. Sain samalla pitää yhteyttä kotihoitajien esimiehiin ja muihin ikäihmisen hoidosta vastaaviin tahoihin.

Ensin viikottaisten ja sitten nopealla tahdilla päivittäisten käyntimäärien lisääntyminen kertoivat hoitajien työmäärän suorastaan räjähdysmäisestä lisääntymisestä oman läheiseni kohdalla. Kotihoitajien käyntien lisäksi kävimme me omaiset vuosien ajan oman ikäihmisemme luona päivittäin jopa useita kertoja.

Ihmettelen, että kotihoitajat jaksavat edes sen verran kuin itse näin heidän käyntejään ja havainnoin heidän työtään. Kun hoidettava on useimmissa tapauksissa kykenemätön huolehtimaan itsestään, liikuntarajoitteinen ja sairastaa muistisairautta, on hoitajan työmäärään kohdistuvat vaatimukset jo lähtökohtaisesti aivan mahdottomat. Monesti saman käynnin aikana pitää hoitaa lääkitykset, ruokailut, pesut, puhdistukset, pukemiset, avun tilaaminen tarvittaessa, erityistilanteiden ratkaisut, jne.

Työvuoronsa aikana hoitajan kuuluu hoitaa kierroksellaan useita asiakkaita ja jokaisessa kohteessa saattaa tulla vastaan aikaa vaativa hoitotilanne. Kun lisäksi on hoidettava hätätilanne, lisäavun pyynnöt, avun odottamiset, työvuoron raportoinnit ja siirrettävä tietoa seuraavan vuoron hoitajalle, ei työvuoron normiaika voi millään riittää. Hoitajan oma jaksaminen on samalla kriisissä.

Hoidettavan ikäihmisen kannalta olisi myös tärkeää, että kotihoitajalla olisi aikaa henkiseen hoitoon eli edes pieneen rupatteluhetkeen, mutta se on jo täysin mahdoton ajatus. Ajattelen kauhulla niiden ikäihmisten tilannetta, joilla ei ole lisäturvana omaisia tai muita huolehtivia läheisiä. Kun lisätään vielä ikäihmisen virallisten asioiden kuten esim. laskujen ja viranomaisasioiden hoitaminen, on kaaos aikalailla valmis.

Toivon, että sote-sähläily unohdettaisiin edes hetkeksi koska ei se tunnu tulevan vielä vuosiin valmiiksi, ja keskityttäisiin ratkaisemaan ikäihmisten hoidon ongelmat ja kotihoitajien työhön liittyvät kysymykset.

Parhaiten tuota tilanteen ratkaisemista auttaisi se, että ne päättäjät, joita asia koskee, työskentelisivät kotihoitajien kanssa useamman viikon. Eikä varmaan haittaisi, että kotihoitajien työn arvostusta parannettaisiin myös taloudellisin kannustimin! Itse kunnioitan yli kaiken erityisesti kaikkia hoiva-alan ihmisiä.

Minullakaan ei ole enää pitkään aikaa odotella tuloksia, joten HOPI, HOPI hommiin päättäjät ja tekemään viisaita päätöksiä!

Tätäkin maisemaa olisi mukava katsoa omin jaloin mahdollisimman pitkään!