Muistan kun itsekin olin tuohon pahuuteen sotkeutunut nuoruuden vuosina. Jo silloin oli tupakka paha ja vaarallinen aine! Kaveriltani meinasi palaa pili tupakan takia. Kaveri ei ollut iloissaan! Sattui näet automatkalla tupakin palava pää huomaamatta putoamaan syliin strategisesti tärkeään kohtaan ja housut alkoivat kärytä levittäen lämpöä jalkoväliin. Pelastuksen toi kädessä ollut puolityhjä olutpullo, joka sammutti kydön. Sammutus - hyvä, olut hukkaan - paha!
Itse sain myöhemmin opiskeluaikoina epähuomiossa piipun väärinpäin suupieleen. Perskat tippuivat jalkojani lämmittävälle äitini ompelemalle hienolle tilkkutäkille. Reikää täkkiin paloi halkaisijaltaan 15 cm ja sammutukseen käytin sattumalta käsillä ollutta samaa ainetta kuin kaverini muutamia vuosia aiemmin. Edes täytteenä olleiden käryävien höyhenten haju ei piristänyt tilannetta. Eikä äitini kommentit kun hän myöhemmin havaitsi tapahtuneen. Oppi näistä tapauksista ei kuitenkaan ole oluen käyttökelpoisuus alkusammutukseen vaan nuo tupakan moninaiset vaarat!
Harrastettuani 18 vuotta tupakkapahetta päätin lopettaa koko homman. Isäni oli aina todennut ettei se ole mies eikä mikään , joka ei vähintään kerran vuodessa tee tupakkalakkoa. Kun isä oli sanonut olevansa polttamatta 2 vuotta, hän myös oli. Oli se kova luonne isäukolla!
Oltuani lopettamisen jälkeen kuukauden kesälomalla palasin töihin. Pari päivää myöhemmin nilkkani olivat äärimmäisen turvonneet. Työterveys passitti minut kiireesti kokeisiin ja seuraavasta päivästä makasinkin sairaalassa 2,5 kuukautta. Minua, tervettä ja kivutonta miestä, työnneltiin pyörätuolilla ja kuvattiin ja tongittiin vaikka mistä. Kirurgikin kävi rintakehässä. Oli päässyt tupakkapaholainen iskemään merkkejään keuhkoon!
Seurauksena oli vuosien lääkitys ja jatkuva kokeissa käynti. Vasta reilun kymmenen vuoden kuluttua pääsin vapaaksi tuosta rumbasta. Tässäkään ei ole oppina lopettamisen vaarat vaan tupakkahommien moninaiset seuraukset!
Vaikka tupakkahenkilö miten yrittää selittää asian oikeutusta ja tarpeellisuutta itselleen, siitä kun ei vaan hyvää seuraa! Tuo tuskaa, pahaa hajua, ikävää ympärilleen ja lisää tuskaa.
Itse en laske ollenkaan aikaa tupakoinnin lopettamisesta koska siitä on vasta tätä kirjoittaessani kulunut 31 vuotta 10 kuukautta 22 päivää ja 8 tuntia. Mutta se lopettaminen kannatti! Muutama vuosi siinä meni ennenkuin köhä hellitti, luonto alkoi tuoksua ja sirkkojen siritys kuulua. Nyt on muuten hyvä, paitsi mitä ikä vie kuuloa ja tuoksua (toiset kutsuu sitä hajuksi) tulee jo enemmän omasta kehosta kuin luonnosta.
Eli jos vielä jostain syystä olet sotkeutunut tuohon myrkkykeksintöön, pyristele siitä irti kerralla! Siitä seuraa ainoastaan hyvää!
Laitan tähän puistokuvan tupakkaihmiselle, että saa edes katsoa luonnon kauneutta kun ei kerran tunne tuoksua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti