Se on ruokala muuttunut

Kyllä oli taas silmät ymmyrjäisinä eilisiltana! Se kun oli nuoripolvi saanut päähansä raahata vanhuksen Helsingin kylän keskustan ravitsemusliikkeeseen. Oli ravintelilla nimikin niin hankala, etten muista sitä ensi istumalta, kun en pystynyt sitä lausumaankaan vaikka kirjaimet seisoivat illalla nenän edessä.

Mutta ruokalistaa tuotiin käteen ja kyseltiin juomisia. Lista olikin varmaan tuotu jostain ulkomailta. Ei muistuttanut nuoruusvuosien Satelliitti-Baarin listaa Oulussa. Silloin oli seinälistalla monenlaista munakasta ja viinin- ja metsästäjänleike ja kaurapuuro. Minä en koskaan siellä juuri hienostellut. Kun kaupunkiin tulin milloin linjabiilillä, milloin mopolla, 30 kilometrin takaa, ponkaisin heti tuohon baariin ja tilasin vakioannokseni, nakkimunakkaan neljällä munalla. Annos oli hieno ja monipuolinen. Lautasella oli kunnon munakas ja siinä päällä pakollinen viherannos, pieni persiljanlehti, joka oli helppo nostaa pöydällä olleeseen tuhkakuppiin. Samaan hintaan sai kaksi palaa ruisleipää, napin voita ja lasin maitoa. Se oli hienoa kurmettiravintolaruokaa ja sen ymmärsi tavan ihminenkin.

Nyt en tuttua sanaa listasta löytänyt paitsi kirjaimet alv, joka tuskin tarkoitti että "asiakkaalla lupa valittaa". Se oli luultavimmin se verojuttu. Mutta kun tarjoiluhenkilö tivasi mitä herra eli minä haluaa, niin ei auttanut kuin lähteä ratkomaan ongelmaa hintasarakkeesta. Etsiä lähes halvin ja sitten kysyä naapureilta, olisikohan tämä hyvää? Kun naapuri sanoo, että kyllä se porsaanliha on täällä ollut aina hyvää, niin siihen pitää todeta, että sitähän minäkin ajattelin. Eikä tunnustaa, ettei ymmärtänyt mitään koko ruuan nimestä. Oikeasti luulin, että se olisi ollut sienikeittoa ranskanleivän kanssa.

Juomaksi tilata reuhautin maailmanmiehen lailla punaista viiniä kun olin nähnyt miten Salatuissa Eläimissäkin sitä siellä baarissa tilasivat kerran. Enpä arvannut, mutta siinähän oli jotain alkomahoolia mukana kun yksi isohko lasillinen hurahti heikottamaan. Ei muistuttanut juurikaan puolukkamehua. Enpä arvannut tilata enää toista mukillista.

Kun sen ruokalautasen kanssa taisteli tunnin verran, niin kyllä oli tullut pupellettua muutama ruokaympyrä erivärisiä juttuja. Annokseen oli laitettu maailman kaikista ympyröistä kappaleita. Eipä kuitenkaan jäänyt nälkä, jäi vähän vihreitä lautasen reunalle. Ckhilipalkoakin tuli puraistua. Kun kyyneleet silmissä hellittivät, helpotti puoli patonkia ja kolme kannullista vettä pahinta tuskaa. Ja menthoolipastilli perään. Mutta hyvää se kaikki oli ja runsaasti oli keittiöhenkilö lautaselle tavaraa löytänyt.

Kotiin selvittiin maha piukeana ja askel hieman horjuen. Aamulla muistelin haikeudella Satelliitti-Baarin munakasta. Siitä ei jäänyt tämmöinen olo seuraavaksi päiväksi!

Voi olla, että kunhan tästä tokenen, menen uudelleen. Mutta tilaan maitolasillisen rasvatonta.