Joulupukin kalenteri 4. osa

Jatkoa...

- Päivää Joulupukki! Se on taas kalenteri kiertänyt vuoden kierroksensa ja on aika tarkistaa sitä terveyspuolta, tervehti Pukkia Kohotunturin lääkintäkeskuksen ylilääkäri tohtori Tervelä.
- Se ei tuommoinen kalenteri ole mukava, kun se määrää tämmöisiin tarkastuksiin, tupisi Pukki puoliääneen itsekseen, mutta sitten muisti kuitenkin lopulta peruskäyttäytymisen vaatimukset. Ai niin päivää, päivää! kähisi Pukki hiki valuen otsalta solkenaan.

Tohtori Tervelä oli tehnyt Pukille terveystarkastuksen jo muutaman kymmenen vuoden ajan ja tiesi tämän vastenmielisyyden tarkastukseen ja laboratoriokokeisiin kohdistuvan pelon.

- Ei minulla ole mitään vaivoja ja olen muutenkin huippukunnossa. Jospa tohtori kirjoittaisi sen todistuksen ja mentäisiin sitten keskuksen ruokalaan vaikka glögille. Minä tarjoan!
- On se vaan nyt tarkastus tehtävä! Mitä pikemmin me päästään aloittamaan, sitä pikemmin se kaikki on ohi, totesi tohtori määrätietoisesti. Tohtori muisti vuosien takaa Muorin tiukan ohjeistuksen, ettei Joulupukin vastaväitteitä saanut ottaa huomioon.

Tohtori tarttui Pukkia käsivarresta ja saattoi tämän laboratorioon kokeita varten. Niiden ottamisesta ei kannattanut kertoa sen enempää, sillä vaikeaa se oli, perin vaikeaa. Pukki pani parhaansa mukaan kampoihin, mutta kokenut hoitajaneiti Punttinen laittoi kaikki taitonsa peliin eikä siihen jäänyt Pukille pienintäkään sananvaltaa. Koeputket täyttyivät vauhdilla ja Pukki siirtyi sydäntutkimuksiin.

- No niin ja sitten yläkroppa paljaaksi ja Pukki voi käydä makaamaan tuohon tutkimuspöydälle.
- Tarviiko sitä enää, kun on isolla spruutalla tuikittu käsivarteen ja vertakin valutettu kanisteritolkulla? yritti Pukki vastustella ja vilkaisi käsivarttaan, johon hoitaja Punttinen oli kiinnittänyt laastarin peittämään neulan reikää.
- Tämä ei kyllä koske. Tutkitaan, miten se Pukin pumppu pelaa. Kuljetan tätä sondia, eräänlaista tutkaa pitkin ihoa sydämen alueella. Kuva näkyy tässä monitorissa ja otetaan samalla muutamia mittalukuja.
- Mitä sydämestäkö otetaan? kauhistui Pukki. Minulta ei saa ottaa mitään sydämestä. Se tarvitaan kokonaisena.
- Ei, ei sieltä mitään irti oteta, vaan kuvasta mitataan muutamia perusarvoja.

Eipä tuostakaan tutkimuksesta sen enempää. Pukki rauhottui, kun toimenpide ei käynyt ollenkaan kipeää. Viimeisenä tutkimuksena suoritettiin sydänrasituskoe. Sitä aloitettaessa aiheutti puolestaan kauhistusta ihoon kiinnitettävät johdot, mutta kun ei kipua ilmaantunut, rauhoittui tutkittava suoritukseen. Polkeminen sujui kaikkien arvaamalla läähätystekniikalla, mutta loppuun siinäkin puuhassa päästiin.

- Nyt on päivän kuumin homma vielä edessä, mainitsi tohtori Tervelä Pukin pukeutuessa. Kirjoitan vielä lausunnon ja verikokeiden tulokset saadaan ensi viikolla. Ne lähetän sitten Korvatunturille.
- Mikä kuuma homma? kauhistui Pukki ja rasituskokeen jälkeen kuivuneet hikirauhaset alkoivat jälleen puskea hikeä.
- Leikkiähän minä laskin, nimittäin nyt me lähdemme juomaan ne kuumat glögit, lausui tohtori leveä virne huulillaan.
- Että minä jo kauhistuin, mitä kidutuksia sitä vielä tehdään.
- Ei todellakaan tehdä enää mitään glögin lisäksi. Pukki on edelleen hyvässä kunnossa ja terve johtamaan Pukinpajaa ja Korvatunturin toimintoja. Tosin, eihän se haittaisi, jos Pukki malttaisi käydä parin viikon rupeaman tuolla kuntokeskuksen puolella kesän jälkeen. Painoakin saisi vähän tiputtaa. Mutta nyt me lähdemme siemaisemaan ne glögimukilliset ja se olen minä, joka tarjoaa hyvälle asiakkaalleen! Otetaan vielä siihen tähtitortutkin glögin kanssa.

Paluumatkalla Petterin vetämässä reessä Pukki pohti selvinneensä jälleen kerran hengissä tarkastuksesta. Onneksi mitään vikoja ei ollut löytynyt! Mutta voisikohan sitä ensi vuoden kalenteria kuitenkin justeerata sen verran, että poistaisi siitä tämän helmikuun 15. päivän? Täytyneepä kysäistä tuota IT-tonttu Hipsu Bittiseltä. Pukki sulki silmänsä, rentoutui vällyjen alla ja päätti ottaa torkut ennen Pajalle saapumista.

Me tavalliset ihmiset kuvittelemme, ettei Korvatunturin arkeen liity juuri muuta kuin lahjojen valmistamista ja Joulupukin suorittama joululahjojen jakomatka. Käsityksemme on kuitenkin väärä, sillä myös Pukinpajan arkeen liittyy paljon samoja toimia kuin meidänkin elämäämme. Niihin kuuluvat hyvät suhteet kanssaeläjiin, kodista huolehtiminen, paikkojen kunnossapitäminen sekä erityisesti omasta terveydestä huolehtiminen.

Muistakaa tuo edellä kirjoitettu ja 

VIETTÄKÄÄ HYVÄ JOULU JA MUISTAKAA LÄHIMMÄISIÄNNE!

Joulupukin kalenteri 3. osa

Jatkoa...

Pukinpajan pääaulaan laskeutui kiviportaita suihkunraikas Joulupukki. Aulassa työskentelevät tontut kääntyivät katsomaan Pukkia ja tervehtivät tätä iloisina hymyillen.

Ovella päivystävä vartijatonttu Haukansilmä tervehti Pukkia nostaen kätensä tonttulakkinsa turkisreunukseen.

- Jaha, Haukansilmä on täällä katsomassa, etteivät yli-innokkaat hiihtolomalaiset pääse tormaamaan Pukinpajan saleihin.
- Olen pitänyt pihaa ja lähialueita silmällä, eikä vieraita ole maisemissa liikkunut.
- Hienoa työtä kerrassaan! Mutta jokohan rekitontut ovat laittaneet reen ja Petterin lähtökuntoon?
- Kyllä tuli aitauksesta juuri viesti, että Petteri vetää reen juuri näillä sekunneilla etuovelle ja Pukki pääsee matkaan. Viime reissusta onkin jo melkein kaksi kuukautta.
- Niin se aika rientää! Nyt pääsee Petteri taas irroittelemaan.
- Hyvää matkaa, Pukki! kaikui aulassa Pukin siirtyessä ovesta ulkorapuille.

Reki oli jo odottamassa rapun edessä ja Pukki kiipesi vällyjen alle. Rekitonttu päästi pienen vislauksen suustaan ja Petteri-poro tiesi tempaista reen liikeelle. Muori vilkaisi ikkunasta kinosten väliin kaikkoavaa rekeä ja huokaisi vielä kerran helpotuksesta, kun Pukki oli saatu lääkärimatkalle kohti Kohotunturin kunto- ja lääkintäkeskusta.

Pukki istui reessä mietteliäänä ja hieman peläten tulevaa tarkastusta. Vaikka homma oli sinällään tuttua, ei hän ollut siihen koskaan oikein tottunut. Ne piikit, verikokeet, pyöräkokeet ja vaikka mitkä, kauhistuttivat edelleen joka ainoa kerta.

Petteri kavereineen juoksi reippaasti ja raito pyrähti muutaman kerran sankan metsänkin yli pyrkiessään kohti Kohotunturia. Perillä rekitonttu, joka oli ohjastanut raitoa, autteli Pukin vällyjen alta ja saattoi tämän vastaanottotiskille.

- Vieläkö se Joulupukki muistaa minut? kuuli Pukki takaansa tutun äänen.
- Mitä, Hillikö se siinä? Kyllähän minä sinut muistan. Laitoitkin minut ja Pakkasukon lujille silloin kuntoviikolla.
- Miten se on Pukki jaksanut sen jälkeen? Oliko joulun lahjaretki yhtään helpompaa kuin ennen?
- Kiitos kovasti, nyt oli vuosiin paljon helpompi jaella lahjoja ja sujahdin ulkomailla savupiipuistakin kuin sukkana.
- Onko Pukki tulossa nyt jatkamaan kuntoilua?
- En nyt tällä kertaa, ehkä tuonnempana. Olen tulossa tapaamaan tohtori Tervelää.
- No ehkä sitten syksymmällä taas kuntoillaan! Terveisiä Korvatunturille ja erityisesti sinne Muorille, joka viimeksi järjesti tapaamisemme.
- Heh, heh, kiitos, kerronhan minä.

Pukki ilmoittautui vastaanotolle ja hänet saatettiin suoraan tohtorin luo. Hillin kanssa rupattelu oli hieman helpottanut ja painanut hetkeksi unholaan edessä olevan tohtorin tapaamisen. Mutta tohtorin oven takana alkoi taas pelko hiipiä mieleen ja otsalle nousta hiki.

Jatkuu...

Joulupukin kalenteri 2. osa

Jatkoa...

- Mikä siinä on nyt vikana? tivasi Pukki.
- Kalenterissasi on merkitty tälle iltapäivälle vuotuinen tarkastus. Kyllähän sinun se pitäisi muistaa, kun se on joka vuosi aina tähän aikaan, siis 15.2.! tarkensi Muori kalenterin sisältöä Pukille.
- En minä jouda mihinkään tarkastukseen vai oliko se Pajan tarkastus? Kyllä minä joudan Pajan tarkastukseen.
- Ei kun se on sinun oma vuotuinen terveystarkastuksesi. Älä taas yritä!
- En minä ehdi millään semmoiseen turhuuteen. Minun kuntoni on aivan hyvä ja tänäänkin on mahdottomasti tekemistä.
- Juurihan sinä mainostit, ettei sinulla ole mitään ohjelmaa tulevina päivinä eikä viikkoina.
- Niin, niin, mutta minähän vaan narrasin sinua. En minä jouda minnekään lääkäriin juuri nyt, talven kiireisimpänä aikana.

Muori alkoi tuskastua Pukin venkoiluun. Tämä keskustelu oli käyty jok'ikinen helmikuu ainakin sadan vuoden ajan. Pukin lääkärikammo oli ikuinen kiistanaihe.

- Sitä paitsi juuri viime vuonnahan minä olin siellä Kohotunturin kuntokeskuksessa. Mehän väännettiin siellä Pakkasukon kanssa rautaa oikein kunnolla.
- Niin vaan näyttää kuntosi kuitenkin rapistuneen taas joulun jälkeen. Ainoa puuhasi on ollut löhöillä tuvassa ja puhua pehmoisia päätonttujen kanssa.
- Kyllä meikäläisen kunto kestää edelleenkin vertailun ammattiryhmässä.
- Minähän olen sanonut sinulle ennenkin, ettei ammattiryhmääsi kuulu muita kuin sinä, joten mihin sitä muka voisi vertailla?
- Pakkasukonkin kanssa todettiin...
- Nyt lopetat ne höpinät Pakkasukosta ja alat valmistautua lääkärille lähtöön! Ja käyt vielä ennen lähtöä suihkussa ja vaihdat puhtaat vaatteet, ettei tarvi hävetä sinua!

Pukki huomasi, ettei Muoriin tepsineet enää vastaväitteet, vaan olisi parasta tehdä käsketyllä tavalla. Hän vääntäytyi tuolistaan ylös ja tempaisi mielenosoituksellisesti housujaan ylemmäksi mahan päälle. Muori ei eleestä välittänyt, vaan huokaisi itsekseen helpotuksesta ja lähti lopultakin valmistelemaan omia päiväpuuhiaan.

Kiivetessään kohti yläkertaa, Pukki vilkaisi ikkunasta pihan perällä sijaitsevaan isoon pajan poroaitaukseen ja havaitsi siellä tonttujen syöttävän Petteriä ja muita rekiporoja. Porot vaikuttivat tyytyväisiltä ja hyvin levänneiltä. Hän totesi itsekseen talven hommien sujuvan entisellä, tehokkaalla tavalla. Kaipa tässä on sitten lähdettävä sinne tarkastukseen.

Jatkuu...

Joulupukin kalenteri 1. osa

Oli helmikuu ja koulukkaat viettivät hiihtolomiaan. Joulun jännittävät päivät olivat jääneet taakse. Monet lapset ja nuoret pääsivät lopultakin kokeilemaan lahjaksi saamiaan talviurheiluvälineitään. Väki oli valloittanut hiihtokeskukset, talviurheilupaikat ja mummoloiden pellot. Hiihtämään piti päästä!

Korvatunturillakin elettiin keskitalven pakkaspäiviä. Pukinpajalla olivat tontut puuhissaan. Paikat vaativat siivousta ja kunnostamista kiireisen jouluruljanssin jälkeen. Mitään uutta ei tuo toki ollut, sillä nuo samat työvaiheet olivat täyttäneet Pukinpajan työkirjat jo useamman vuosisadan ajan.

Tuotantotiloissa oli meneillään tehosiivous, jota ei pystynyt hoitamaan joulun alla vähäisimmässäkään määrin valmistus- ja pakkauslinjojen käydessä täydellä sutinalla. Silloin piti saada valmista aikaiseksi ilman katkoja, sillä maailman lapset odottivat lahjojaan. Tuolloin eivät harjat huiskineet, eikä rikkalapiot heiluneet työpajoilla, vaan kaikki energia keskitettiin lahjatavaroihin. Tosin Muori oli kyllä ehdottanut uusien itsestään liikkuvien imureiden, semmoisten robottilaitteiden,  käyttämistä, mutta ne olisivat polkeutuneet vikkelästi paikasta toiseen siirtyvien huopatöppösten alle. Siispä oli tyytyminen vanhoihin, hyviksi havaittuihin toimintamalleihin.

Mitäs Joulupukki sitten puuhaili? Makoiliko lahjareissun jälkeen umpiväsyneenä kammiossaan vai istuskeliko takan edessä joululta jäänyttä glögiä siemaillen? Pukille itselleen nuo molemmat vaihtoehdot olisivat toki käyneet mieluusti, mutta aamulla oli Muori ja kalenteri päättäneet toisin.

- Oletkos muistanut tarkistaa kalenterisi? oli Muori tokaissut yllättäen puurolautasensa takaa.
- Ei minulla ole tänään mitään kalenterissa, eikä huomenna, eikä ylihuomenna, eikä moneen viikkoon. Minun pitää lepuuttaa jäseniäni ja antaa turvotuksen laskea jalkaterissäni.
- Minkä turvotuksen muka? Sinähän olet laskenut sitä turvotusta jo kohta pari kuukautta.
- Joo, joo, mutta jalat olivatkin viime reissun jälkeen poikkeuksellisen turvoksissa.
- Nenäsi oli! Kyllä huomasin, kun saavuit Ameriikan mantereelta Korvatunturille takaisin. Siellä oli ollut vissiin vahvempaa glögiä tarjolla.
- Niin, no...! Olivat jättäneet yhdessä paikassa takanreunalle terveiset ja lasillisen jotain herkullista mehua ja kun minä olin niin kuumissani ja olihan se viimeinen paikkakin ja joulusukkakin tuli täyteen siinä takanreunalla, niin maistoin vähän siitä lasista, kun kerran pyysivät viestissä. Se oli melkoisen vahvaa, mutta kun janotti niin vietävästi!
- Eikös me olla sovittu, ettet siemaile siellä työreissuissa!
- Onhan me toki sovittu, mutta kun se oli viimeinen paikka ja oli kova jano ja Petterikin osaa ilman ohjausta kotiin, niin ajattelin...
- Olkoon sitten, ei tuosta nyt voi aivan mahdottomasti tuohtua! Mutta siitä sinun kalenteristasi!

Jatkuu huomenna

Muistakaa läheistä!

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja on aika muistaa myös läheisiä.

Meillä useimmilla on lähipiirissään tai naapurustossaan ihmisiä, jotka viettävät kaikki päivänsä yksin kodissaan. Ei sovi myöskään unohtaa omaisiamme palvelutaloissa ja muissa hoitolaitoksissa. Vaikka heillä on hoitajat turvanaan, eivät he korvaa tutun, oman läheisen läsnäoloa. Kaikki ihmiset, erityisesti yksinasuvat vanhukset, kaipaavat virikkeitä, rupattelua ja ennen kaikkea seuraa.

Muistattehan olla heihin yhteydessä, huolimatta välimatkoista ja muulloinkin kuin juhlapyhinä! Soittakaa, käykää, viestitelkää heidän kanssaan mielellään jopa liian usein. Välimatkatkin lyhenevät nykyisillä kännyköillä ja muilla tietoteknisillä laitteilla. Mutta myös käykää heidän luonaan.   Kerratkaa menneitä tapahtumia, muistelkaa sukulaisia, Kekkosta ja muita tuttuja, kaikkia mieleentulevia asioita.

Kannustakaa ja sallikaa omien lastenne, nuortenne pitää yhteyttä sukunne vanhempiin jäseniin. Motivoikaa heitä keskustelemaan muistoista ja menneistä ajoista, joista parhaat tiedot löytyvät ainoastaan suvun vanhuksilta. Jonain päivänä nuoret varttuessaan muistavat nämä keskustelut ja ymmärtävät saamiensa tietojen merkityksen ja osaavat arvostaa niitä.

Vaikka päivät täyttyvät useimmilla työikäisillä työ- ja perhe-elämän kiireillä, on aikaa oltava aina myös suvun vanhemmille. Siis älkää unohtako yksinäisiä ihmisiä!

Eikä haittaa, vaikka soittaisitte seuraavan puhelun läheisellesi jo heti tämän luettuasi!

Hyvää Joulunodotusta kaikille! Läheisyyttä ja lämpöä!

Aika on lyhenteiden

Eikäkö, mitä se nyt taas tarkoittaakaan? Onpas outoja kirjainyhdistelmiä! Elämmekö lyhenteiden aikaa? Onko kiire ja ehtimisen tärkeys pakottanut meidät kirjainyhdistelmien käyttämiseen? Kokonaisen sanallisen ilmaisun käyttöön menee liikaa aikaa, joten keksitäänpä lyhenne. Liekö tuo ollut johtoajatuksena kirjainyhdistelmille?

Tietäähän jokainen seuraavien kirjainten tai kirjainyhdistelmien merkityksen, vai tietääkö?

It, atk, SOK, adhd, Stk, tk, K, rtg, ekg, HS, US, Yle, DNA, dna, hel, skifi, cd, wifi, wlan, Gb, Mb, kb, PIN, NHL, Nasa, sms, SEPA, SVUL, hetu, hv, häke, ufo, url, UN, Unicef, rkm, RL, opo, OTM, bkt, oy, IL, IBAN, IMF, jne.

Edellä on vain pieni kattaus päivittäisessä käytössä esiintyvistä lyhenteistä. Todellisuudessa niitä on kuitenkin olemassa paljon runsaammin.

Aika fakiiri täytyy ihmisen olla ymmärtääkseen kaikkien lyhenteiden merkityksen. Monella lyhenteellä saattaa olla lisäksi useampikin merkitys. Useimmat lyhenteistä on vakiintunut arkikieleen ja tavanomaiseen käyttöön. Joskus kuitenkin meinaa nousta ohimopaineet, kun yrittää muistella, mitä  juuri edessä oleva lyhenne tarkoittaa?

Onneksi netti auttaa tuossakin ongelmassa, nimittäin on olemassa Kielitoimisto ja sen ohjepankki. Sen löytää osoitteesta http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ . Kun seuraavan kerran jokin lyhenne aiheuttaa henkistä tuskaa, etsiydy em. sivustolle ja hae kaipaamasi selitys!

Voi posti, voi posti!

Kyllä en taaskaan tykännyt, kun kaikki postitilaukseni viipyivät maailman tuulissa! Odotin ja odotin, neuvoteltiin ja neuvoteltiin, liityttiin rintamaan ja liityttiin rintamaan, oltiin solidaarisia ja oltiin vieläkin solidaarisempia ja kansa kärsi seurauksia. Ja maksoi ne!

Menenpä nyt sitten perusongelmaan. Siis 700 naista ja miestä saivat uhkauksen palkan alentamisesta. Se oli niin väärin, koska pitäähän se joku roti olla tuommoisessakin. Eli joku teki todella väärin. Se ei ollut Posti, vaan jotkut ihmiset tai joku ihminen siellä päättävässä elimessä. Ja siitähän seurasi ikävää!

Mutta se kaikki, mitä siitä seurasi, oli vieläkin IKÄVÄMPÄÄ! Koko Suomi uhattiin laittaa ja laitettiinkin hetkeksi seisomaan yhden kohtuuttoman päätöksen takia. Siitä pitäisi joku oikea taho laittaa tilille aikuisten oikeasti. Kansa joutuu maksamaan kalliisti tuon yhden päättäjän härskin päätöksen seuraukset.

Minä kärsin henkilökohtaisesti Englannista tilattujen partakoneen terien, Saksasta tilattujen kirjojen, Suomesta luvatun tilaajalahjan viipymisestä. Noiden kaikkien tulo kesti postin kautta lähes kuukauden. Lopulta, kun ne tulivat, oli teräboxia yritetty avata repimällä ja kirjapaketti oli uitettu jossain. Kyllä olikin ihmeellisesti sattunut vahinkoja. Kotimaan lahja oli kunnossa, paitsi oli niin erikoinen, että meni toista päivää saada se käyttökuntoon. Ei ollut postin vika, vaan olin itse perustyhmä. Tutut eivät osaa sitä enää ihmetellä.

Mainitsen tässä välissä, että tilasin lakon aikana Saksasta lisää kirjoja ja DHL toi ne kotiovelle kolmen päivän kuluttua tilauksesta. Ei paha! Yhden paketin lähetin Tornioon Matkahuollon kautta ja se meni myös kolmessa päivässä. Ei paha kotimainenkaan vaihtoehto!

Enää ei puutu kuin monet marraskuun aikakauslehdet. Niitäkin olisi kiva lukea tai eipä oikeastaan. Olin nääs kaukaa viisas ja opettelin lukemaan digilehtiä. Ja useimmat noista kaipaamistani löytyy myös netistä. Eli ähäskuttia sinne postiin! Repikää ja kastelkaa, tehkää niille puuttuville lehdille mitä haluatte! En tarvi niitä enää!

Oli hankala avattava itsellekin! Ja posteljoonille!

Kulma oli uitettu ja postin selitys lajittelulinjastolla ongelmia. Vuotaako katto?