/>/> VANHUS STADISSA

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Asuntomessut 2017 Mikkeli

Kävinhän siellä minäkin! Tällä kertaa asuntomessut järjestettiin melkein naapurissa vajaan parin tunnin ajomatkan etäisyydellä mökiltämme. Pitihän sitä käydä katsomassa uusinat uutta omakotiasumisen rintamalta.

Messuille lähtöä edeltävänä yönä näytti mökkimme lämpömittari alimmillaan + 7,5 C:n "lämpöä". Ja lähtöhetkellä oltiin jo huimissa + 13 asteen lukemissa. Sadetta ei kuitenkaan ollut luvassa, joten nousimme autoon ja lähdimme matkaan.

Mikkelissä P-paikan kyltit ohjasivat meidät kaupungin länsipuolelle ja monien mutkien jälkeen Vuolinkoon. Sieltä matka jatkui kaupungin keskustan läpi kohti messualuetta. Matkalla opas kertoi Mikkelistä ja ohitetuista nähtävyyksistä.


Itsessään messut järjestelyineen eivät poikkea kovinkaan paljon edellisvuosien messuista. Lievästi mäkinen maasto Saimaan rannan läheisyyden myötä antaa kauniit puitteet väljästi rakennetulle omakotialueelle.







Talojen ulkopuolella oli panostettu monenlaisiin terasseihin, katettuihin ja kattamattomiin. Toinen uusenlainen painotus talojen varustelussa olivat monien talojen pihalle asennetut paljut. Olipa parissa talossa jopa pini uima-allas pihalla. Alueella yleisesti ja monien talojen pihoilla oli käytetty paljon kunttaa eli siirrettyä metsäpohjaa. Nurmikot olivat siirtonurmea. Toki siirtonurmen ja kuntan käyttö lienee ainoa ratkaisu pihojen nopean viimeistelyn toteuttamiseksi ennen messuja.


 




                            


Muutamissa taloissa oli käytössä aurinkopaneeleita, mutta olisin kuvitellut niitä hyödynnetyn uudella asuntoalueella paljon enemmän. Ilmalämpöpumppuja oli myös runsaasti. Sadevesien hyödyntämiseen oli muutamissa taloissa syöksytorveen asennettu vedenkerääjä. Useiden talojen seinään oli kiinnitetty uudenlaiset teleskooppituuletustelineet.









Sisätiloissa oli kylpyhuoneissa ja saunoissa kaikki mahdolliset variaatiot mustanpuhuvista valkoisiin sävyihin. Asuntojen sisäväritykset olivat pääosin vaaleita, ei kovinkaan silmiinpistäviä.
 




 Tässä vielä joitain poimintoja messualueelta, pihoilta ja rakennuksista. Nähtävää riitti niissäkin.




















 
 
Yhteenvetona Mikkelin asuntomessuista totean seuraavaa: kahden nakin hodarit olivat hyviä vaikka nakit olisivat saaneet olla napakampia, sekoituspehmis oli erittäin hyvää, reilu 100 metrin jono Wave-taloon (kohde nro 5) oli seniorille aivan kohtuuton, XAMK:n eli Kymenlaakson ammattikorkeakoulun osaston aurinkopaaneelien esittelijät olivat poikkeuksellisen mukavia ja tarjoamansa salmiakkikarkit hyviä, Vesivekin menekinedistämistulitikkurasia oli tarpeellinen tuote, lepopenkkejä oli alueella sopivasti, vesisateen alkaminen vasta paluumatkalla p-paikalle oli hienosti ajoitettu, paluumatkalla Kotileipomo Siiskosella jälkiruuaksi tarjottu kakku oli suussa sulavaa. Mökille oli mukava palata!

Ja ensi vuonna sitten Poriin messuamaan!







keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kännykkäliittymä poksahti loppuun

Se vaan tuli vanha älykännykkäni liittymäsopimus tiensä päähän. Eikä ollut hauska tilanne! Ennen kun on tarvinnut uusia sopimusta, on kotikylällä Stadissa ollut helppo tepastella Elisan myymälään ja vääntää uusi sopimus. Ja kyllä ovat olleet aina ystävällisiä ja palvelleet kanta-asiakkaan hyvin. Etuja ei ole juuri saanut, mutta muuten ovat olleet hymyileväisiä ja kohteliaita.

No entäs nyt sitten kun olen takametsässä ja myymälään onkin pitkä ja kivinen tie. Ei ole helppoa olla ahdistumatta tämmöisessä sopimuksettomassa tilanteessa. Saattaisin jopa hieman ymmärtää ammattiyhdistysväkeäkin vastaavassa tilanteessa, mutta en kuitenkaan. Se kun ei minun pirtaani sovi!

Onneksi minulla on kuitenkin puhelin ja liittymä, vaikka sen hinta nousi eilen huimiin lukemiin. Ja onneksi oli ystävällisiä ihmisiä Elisalla langankin päässä eikä pelkästään myymälässä. Sanoivat ymmärtävänsä tuskaani, mutta kun ei pysty lisäetuihin, ei vaan pysty. Pakkohan se oli ottaa almua pienesti vastaan ja sanoa jees. Sillä pikku sanalla pääsi taas sopimustilanteeseen vuodeksi. Seuraavat sopimusneuvottelut on ensi heinäkuussa.

Mitä tähän sitten sanoivat Telia (että rutaleet menivät muuttamaan senkin nimen) ja DNA. Mökin alue, takametsä, on DNAn ominta aluetta, mutta ei herunut sieltäkään sääliä eikä etuja, paitsi olisi saanut nettietua Euroopassa ja Baltiassa. Sonera pukkasi sattumalta juuri sopimuksentekopäivänä sähköpostissa seireenin kutsua, mutta ei siihenkään liittynyt innostavia houkutuksia. Kehuivat kyllä ystäväksi ja sanoivat muistavansa entisen hyvän asiakkaansa. En alkanut!

Tekikö EU meille hyvää vai hallaa kännykkäliikenneasioissa? Määräsivät operaattoreiden hinnoista ja operaattorit nostivat niitä heti. Kädenojennuksena operaattorit lupaavat Baltiassa halpaa operointia, mutta kun minulla ei ole juurikaan asiaa Baltiaan. Ei taida enää olla monella muullakaan, etenkään niillä, jotka raahasivat olutta kärrytolkulla Viron laivoilla. Nosti Viron ministeri nimittäin olutveroa ja minusta se oli oikein hyvä juttu! Ei olut ole terveellistä muutenkaan. Aiheuttaa mahakipuja ja kaikenlaista vaivaa sekä skismaa. Pääsee tulli ja poliisikin helpommalla kun ei tarvitse kytätä ja taltuttaa Viron rähinaviinan seurauksia.

Meinasi tämä juttuni livetä juomaosastolle kun piti puhua liittymistä. Se vain jäi sanomatta, että onneksi ei ole olemassa kartelleja noilla operaattoreilla. Hinnat ja edut ovat vaan ihan sattumalta samanlaiset. Olisihan semmoinen kartelli lainvastaistakin!

Mutta nyt minä voin taas soitella ja etsiä bittejä avaruudesta kännykällä. Ei ole halpaa, eikä kanta-asiakasystävällistä, mutta toimivaa kuitenkin! Eurooppaan minun sopimuksellani ei kannata lähteä vaan pitää mennä heti kauemmaksi tai olla menemättä kokonaan.


Värkkäsin aikoinaan oravanmökkejä kun ei ollut muka muuta puuhaa. Laitan tähän kuvan yhdestä mökistä kun ei minulla satu olemaan juuri nyt kuvaa käsillä kännykkäliittymästä.

PS taas. Oravat ovat kadonneet takametsästä kokonaan. Liekö haukat olleet asialla?