Onko talvi talvi vai ei ja nauttiako siitä vai ei?

Taas on laitettu pieni ihminen vaikean valintatilanteen eteen! Sitä ei aamulla osaa tietää onko laitettava välihousut vai lyhyemmät kalsarit, yksi paita vai kolme paitaa. Säänhaltijan lämpötilan säätökampi heiluu hervottomana kuin Tallinnan laivan hytissä lämpötilasäädin.

Kelit vaihtuvat vuorokauden sisällä ilman suurempaa tuskaa. Se voi olla aamulla lämmin tai kylmä eli +5 C tai -15 C. Sitten voi sataa vettä tai paistaa aurinko. Uloslähteminen on silkkaa uhkapeliä vaatetuksen suhteen. Ainoa mikä on varma on hiki vaatteitten alla. Se kun vanha mies hikoilee oli päällänsä vaatteita hyvin tai hyvin huonosti, lämmintä tai viileää, kerroksilla pukeuduttuna tai ilman, villaa tai puuvillaa.

Ensimmäiset hiet koetaan jo eteisessä pukeutumisvaiheessa. Siinä menee varttitunti arpoessa karvalakin, pipon ja lippalakin välillä. Lippalakeissakin on vaihtoehtoina korvallisilla varustetut, ilman korvallisia ja sitten vielä kesäisempi malli HIFKin logolla. Sitten arvotaan takkia eli pitääkö olla vedenpitävä, lämmönpitävä, lämpöä luovuttava, kevyt, raskas, pitkä vai lyhyt. Tuossa on valinta kohtalaisen helppo kun ei ole kuin kesätakki ja talvitakki. Tai no onhan se yksi 60-luvulta säästynyt ulkoilupuvun takki, jolla saa herätettyä kanssaulkoilijoiden kiinnostuksen kun se kahisee ja kumisee kuin pelti. Ja tuntuukin siltä. Ei nimittäin taivu enää edes tuulessa. Se on pesty kovaksi.

Pihalle astuminen on aina uhkapeliä kun ei tiedä pitääkö suojata silmäkakkulat vedeltä vai lumelta. Ja pitääkö puristaa rystyset valkoisina ovenkahvaa ettei tuuli vie tai tuo. Ensimmäinen askel pihalle askarruttaa myös kun pitää miettiä kaatuako liukkauden takia selälleen vai mahalleen. Vai voiko luottaa pihan pinnan pitoon. Kaatumissuuntaan vaikuttaa usein se mitä on käsissä tai taskuissa. Jos puhelin on rintataskussa kannattaa useinmiten kaatua selälleen niin ei tule kallis puhelinvahinko. Roskapussit käsissä kannattaa kaatua eteepäin niin ne lentävät sopivan kauan omasta rungosta eikä vaatteet sotkeudu. Paras on kun ei tarvi kaatua ollenkaan. Se on helpointa ja halvinta.

Mutta kyllä tänään pitää nauttia kun on kipakka luistamaton keli ja taivaan pihavalo paistaa täysillä. Taidanpa laittaa kaiken lämpimän päälle paitsi huovan ja lähteä sinnittelemään raitille. Ja sitten otan suksisauvat käsiin niin ei lipsauta selälleen eikä nenälleen vaikka raitin pintakin olisi jossain kohden livakampi.

Aurinkoista päivää kaikille! Menkää ulos älkääkä lusmuilko sisällä!

Hurjaa kilpa-ajoa Hämeenlinnan moottoritiellä

Ei ole heikkosydämisen hommaa viikonloppuinen kilpa-ajo moottoritiellä! Oli sukulaiskyläilyn aika kun lauantain aamupäivällä käänsin ajopelimme keulan Tilkasta kohti pohjoista. Keli ei hivellyt auton tuulilasia kun Hakamäentien risteyksestä kohdistimme nenän Tampereen suuntaan. Vesisade hiveli Hyvinkäälle saakka, jossa hivelyvuoro vaihtui rännälle ja Hämeenlinnan jälkeen lumelle. Asteittain myös tien pintakerros vaihtui vedestä räntään ja sitten märkään lumeen, joka ei ollut kuitenkaan räntää. Loppumatkan pinnoite olikin sitten jäätä.

Mutta ei suomalaiset surmanajajat, joita viikonloppu oli houkutellut runsain määrin tien päälle, olleet kelistä moksiskaan. Päästä piti eteenpäin ja vauhdilla! Ajotaidon kaikki variaatiot olivat tarjolla. Oli hiljaista hiipijää ja Vatasen ralliperillisiä Kimi Räikkösmäisine otteineen. Hiipijät sotkivat rohkeasti liikenteen rytmiä, joka innostikin rallihirmut kaahailemaan ohituksia milloin miltäkin puolelta. Kulkijoitten ajonopeuden vaihtelu välillä 80-130 km tunnissa toi kaivattua jännitystä peliin.

Hienolla kesäkelillä eteneminen olisi ollut mitä hienointa ja turvallisinta, mutta lauantain olosuhteissa oli vaikeuskerrointa tarjolla kuin uimahyppääjällä kun kierteet ovat pelissä. Näkyväisyysmittarilla 0-100 liikuttiin moottoritiellä välillä lähempänä nollaa kuin viittäkymmentä. Ollaanhan me sentään autourheilukansaa ja siihen tuntui useimmat uskovan. Luottamus omiin kykyihin ylitti kaikki tilastolliset todennäköisyydet ja tosiasiat.

Sama meno jatkui myös sunnuntaina päivällä. Näkyväisyyttä hairitsi tuolloin vedensekainen loska, jota ryöppysi lakisääteistä nopeutta ajavien tuulilaseihin kaahareitten renkaista ohituksessa.

Mutta niin uskomatonta kuin se onkin, selvisimme koettelemuksesta hengissä!Siitä ei ole kuitenkaan kiittäminen noita sekopäisiä kaahareita. Jos minulla olisi valta pysäyttäisin nuo huligaanit, lastaisin kuljetuskontteihin ja köyräisin heidät Uralin taakse tundralle 2000 kilometrin päähän kauimmasta autotiestä ja asutuksesta! Eivätpähän olisi vaaraksi kunnon autoilijoille!

Uusiako näkökakkulat vai ei?

Sattui nimittäin taas niin, että minä sohelsin. Oli määrä etsiä kadonnutta puhtautta eli käydä suihkussa. Perustavoitteeni oli häivyttää miesseniorin tuoksut tai lähipiirihän kutsuu sitä leikkisästi hajuksi tai lemuksi.

No kun suoritin rungon paljastamisrituaalia eli riisuiduin muotiasusteistani. Siis ne oli Kontisen K-kaupassa Vieremällä muotia pääosa n. 30-40 vuotta sitten ja tuoreimmat vaatekappaleet eli sukat vain alle 20 vuotta sitten. Sattui unohtumaan katselulaitteet eli silmäilylasit otsalle kun oli paidan riisumisen aika. Kuten arvata saattaa ne lensivät ja toinen kakkulan linssi osui laattamaakarin jo aikaa sitten asentaman edullisen kylpyhuonelaatan pintaan. Seuraus oli pieni mutta ikävä huolimatta edullisesta laatasta!

Linssin pintaan, juuri kohtaan, josta silmäni pitää ottaa kaukokohde tarkkana näkökalvolle, tuli pieni pisama. Ei iso, mutta kuitenkin riittävän iso ettei katse enää tarkentunutkaan pisaman ohi riittävässä määrin. Siitäpä ponkaisin sutena penkomaan laatikoita ja etsimään vanhoja laseja. Onnekseni olin säästänyt lasejani mahdollisiin tuleviin tarpeisiin. Ja tarve olikin juuri astunut talouteemme!

Silmäni taittelee näkemäänsä sinne sun tänne vuoden parin välein ja ikänäkökin on haitannut jo alle 30-vuotiaasta. En ole kuitenkaan koskaan ostanut muodin takia enkä merkkikakkuloita vaan vasta polttavaan katseen tarkennustarpeeseen ne on aina ostettu. Halvimmat on usein löytyneet ja tarjouksen perästä. Ostoon on houkuttanut pahempi maiseman sumeneminen ja kakkulakauppiaiden oivalliset tarjoukset, toki paino on sanalla tarve.

Jos hetken on joskus malttanut odotella on kakkulakauppiaalla ollut tarjolla ilmaista sankaa, toinen tai sitten se toinen linssi ilmaiseksi, kotelo kaupantekijäisiksi, pyyhinliina päälle, puolella hinnalla linssejä, toiset kakkulat aurinkoon, sukulaisille samalla ilmaiseksi sylillinen laseja, Björn Borgin tai jonkun muun kuuluisan sangat halvalla ja vaikka mitä muuta koukutinta. Arvio uusien kakkuloiden hinnasta mainosten perusteella on usein liikkunut 10-200 Euron välillä.

Sitten kun olen marssinut optikkoliikkeeseen ja viehkeä neito on tuijotellut minua silmiin puolisen tuntia, on saatu hinta selville. Ja se on aina sattunut välille 400-800 Euroa ja sangat tietenkin omalla hinnallaan siihen päälle mutta liinahan tulee tietenkin mukaan ilmaiseksi. Tai sitten pahanhajuinen kotelo. Selityksenä hinnan kipuamiselle on ollut kaksinainen teho, hajanainen taittelu, milloin linssi muovia ja milloin lasia, iskuakin on pitänyt kestää. Sitten kun niillä pitäisi vielä nähdäkin jotain! Ei toimivaa näköä saa näemmä halvalla! Pitäisi yrittää katsoa molemmilla silmämunilla suoraan samaan paikkaan niin saisi halvemmalla. Mutta kun se ei vaan onnistu kun munat vaeltelee!

Pakkohan se on ollut aina kuvetta kaivaa! Ensimmäiset viikot on mennyt uusilla kakkuloilla silmät ristissä ja portaissa kompuroiden, mutta pakko on ollut katsella kun investointi kakkuloihin on ollut mittava vaikka mieluimmin olisin ostanut uuden mopon.

Oletteko huomanneet viime päivinä kun luette lehtiä tai katsotte television mainoksia niin kuinka edullisesti taas on lasia tarjolla! Ja on vaikka kenen sangoilla! Kunhan eivät vaan sankajulkkikset olisi pureskelleet niitä ennenkuin antoivat silmälasikauppiaalle ne myyntiin!

Taidan lähteä ensi viikolla taas etsimään uusia laseja kun vanhoissa ei taitto satu nykyisille katselulinjoille! Se on taas silmämuna tai molemmat siirtynyt uusille painopistealueille eikä kyse ole avarakatseisuuden lisääntymisestä!

Tuossa kuvassa on se pahanhajuinen kotelo. Sitä voisi vieläkin kokeilla ketunpyydykseen syötiksi. Voisi vaikka toimia! Suttasin nimen siitä yli ettei kukaan arvaa keneltä sen sain kun niillä on hyvänhajuisiakin koteloita kalliimmille laseille.

HYVÄÄ JA TARKKANÄKÖISTÄ VUOTTA 2015 KAIKILLE!

Seniori osaa modernit tietovälineet!

Se ei tavallinen ihminen edes arvaa miten seniorikansalainen on edelleen ajanhermolla!

Nuorempi ihminen luulee hallitsevansa älymasiinat kuten kännykät ja tabletit ja läppärit. Tulisipa vaan katsomaan miten Enterinkin tilaisuuksissa käyvä seniorikansalainen näpyttelee viestiä, katsoo Yle Areenaa, Skypettää, pelaa nettipeliä, lukee HelMetin tai Elisan e-kirjaa, lukee Hesaria, katsoo Youtubesta pöytäliinan virkkausohjeita ja vaikka mitä muuta. Eikä eksy seniori myöskään tuttavansa luo mennessään älyvempeleen karttasovelluksen ansiosta. Ja lapsenlapsikin löytyy punaisine poskineen Skypen kautta vaikka Austalaariasta saakka.

Kyllä on nykyinen seniori aika näppärä tietovehkeitten kanssa! Sitä kun riittää tarmoa aivan toisella tavalla kun kärsimättömällä nykyihmisellä. Ei potki seniori raitiovaunun ovea kun ovi aukeaa liian hitaasti, eikä heittele tupakantumppia kadulle kun tuhkakupille on matkaa 3 metriä eikä tee muutakaan kärsimätöntä. Niin ja seniori ostaa kahvilassa kunnon kahvin eikä mitään latteja tai eksinperssoja. Jos vaahtoa haluaa huuleen niin sen voi ottaa vaikka joulusaunan yhteydessä oluttuopin reunalta eikä sen vaahdon tekemiseen tarvita varttituntia pöhinäkeittimen kanssa. Seniori on sitkeä ja jaksaa kokeilla, harjoitella ja opiskella näpyttelyn jaloa taitoa ja nauttia aidosta onnistumisen ilosta.

Mitä siitä jos ei huomenna muista miten se taas menikään! Voihan sen homman aloittaa uudelleen ja vaikka kilauttaa kaverille ja kysyä neuvoa. Ja Enterin opastajathan auttavat isommissakin jutuissa kun tarvetta ilmaantuu. Ja mihinkäpä sitä on nyt niin mahdottoman kiire muutenkaan!

Seniori on melkoisen sitkeä otus ja oppivainen edelleen! Ole Sinäkin nykyaikainen, kokeilevainen ja oppiva seniori tai juniori!

 Skype yltää tännekin!

Itse täysi ja kaappi tyhjä

Kyllä vaan olikin ihminen taas elänyt runsaasti joulun aikaan!

Kävin itseäni seniorimman sukulaiseni kanssa Kannelmäen Kaaressa katsastamassa päivän teemoja ja ulkoiluttamassa meitä molempia. Ei siitä hämmästyksen silmäyksiä puuttunut kun katseli miten taas kerättiin kärryt täyteen evästä. Sama meno oli ollut muutama päivä aikaisemmin kun valmistauduttiin joulun viettoon. Olihan ihmiselle taas kerran iskenyt nälkä ja hiukopalan tarvis!

Se on ihminen siitä omituinen eläin, että se luulee ruuan maailmasta loppuvan jos on kauppa päivän suljettuna ja ovet säpissä. Mutta kun kaupanpitäjä tai vartiontiliikkeen alipainoinen, näppynaamainen haalaripoika ylisuurissa vaatteissaan käsiraudat, pippurisumutin ja avaimet ketjussa vyöllä killuen lähestyy kaupan uksea, niin ulkona värjöttelevä kansa rynnii naama turvoksissa, nälissään ostoskassin kahvaa rystyset valkeana puristaen sisään kaupan ruokatiskeille kahmimaan evästä.

Mutta onkinhan se ihminen jouluaattona, joulupukin kadottua taivaan sineen kohti seuraavia osoitteita, aukaissut jääkaapin ja ruokakomeron oven ja aloittanut ennen näkemättömän mässäyksen. Sitä on kestänyt kokonaista pari päivää. Siinä on rasva valunut rinnuksille, rosollin punajuuri värjännyt paidan rinnuksen ja olutölkin vaahto kastellut housut. Ja nyt kun on kotona kaapit tyhjennetty, on taas aika täydentää varastoja.

Kyllä oli entisajan ihminen huonossa asemassa kun kaapin täyttö onnistui vain loppukesällä ja seuraavan kerran lähes vuoden kuluttua. Eikä ollut jääkaappia tahi kotikylmiötä, jonne olisi mahtunut oma polle ja vaikka lisäksi naapurin kaakkikin sekä pari lammasta ja 3 koria olutta. Ei päässyt esiseniori nauttimaan kauppakäyntien ihanuuksistakaan. Piti tyytyä pihan perällä vajassa kasvatetun kinkun umpirasvaiseen potkaan ja muihin osiin. Oikein säälittää kun ei hänelle suotu valinnan riemuja nykyisen kaupan kinkkutiskin äärellä. Ei tainnut paljon tuskailla graavikalan suolauksenkaan kanssa että laittaako graaviin vielä mausteeksi konjakkia vai pöytiäistä.

Mitenköhän lie esiseniorimme selvinneet pienillä ruokavalikoimilla ja vielä onnistuneet luomaan meidät tänne maailmaan nirppailemaan ja näkemään nälkää heti parin päivän mässäilyn jälkeen? Taidanpa tekaista kinkkuvoileivän ja pohtia tätä hieman lisää!

Hyvää joulunjatkoa kaikille nälkäisille kuin myös ylensyöneille! Onneksi on huomennakin kaupat auki!

No miten kiltteyden kanssa sitten kävi?

Arvaan että olette olleet puolestani huolissanne, mutta se on ollut turhaa! Ei Teidän olisi tarvinnut valvoa ja miettiä miten minun kävi!

Kyselihän se partaukko ne kiltteyskysymykset, mutta kun vedin vastapalloon niin meni hiljaiseksi. Nimittäin kysyin, että miten on oma tilanteesi ja missä sitä on luuhattu kokonainen vuosi kun ei ole näkynyt. Kyllä ukko soperteli jostain Karibialla käynnistä ja että kyllä sitä pukkikin kaipaa lomaa kun on iso paja johdettavana. Siinä tutisi ukolla jo parta siihen malliin, että päätin joulun hengessä keventää tilannetta ja päästää hänet kiipelistä.

Vaihdettiin puheenaihetta kahden vanhan ukon perusteemoihin. Eli ryhdyttiin vertaamaan vaivoja. Niistähän sitä puhutaan aina muulloinkin kun kaksi tai useampi seniori tapaa. Kisataan siitä kenellä on enimmän vaivoja ja kuka syö enemmän pillereitä päivässä. Olen yleensä pärjännyt noissa keskusteluissa vaikka vaivoja ei olisikaan juuri sillä hetkellä. Vilkas mielikuvitukseni kehittää aina tilanteeseen sopivia tuskia ja kolotuksia ja löytyyhän niitä varastostakin aiemmin koettuja kipuja. Harmittelen vaan etten vieläkään pysty näyttämään HYKSin kausikorttia kun väittävät että en ole sitä ansainnut vaikka olen vakiasiakas leikkausaleissa. Reikiä on pitkin kroppaa niinkuin pohojalaasella hääjuhlissa toisen viikon loppupuolella.

No pukin kanssa juteltiin tuskat, kivut ja kolotukset. No minähän voitin tietenkin reilusti eli melkein 10-0 kun tuo ryökäleen teräsukko ei tunnustanut omaavansa mitään vaivoja. Luulen, että se vetää joulukeikoista niin hyvää liksaa, että sillä on Korvatunturilla ympärivuotinen personal traineri ja siten  lisäksi reissaa kuntolomilla pitkin vuotta. Partaukko vilkuili koko keskustelun ajan kelloa ja tuskaili aikataulujaan niinpä lopulta päästin hänet piinapenkistä. Sinne se häipyi kalliilla ajopelillään Töölön kattojen yli kohti Euroopan joulukoteja.

Meillähän alkoikin sitten armoton jouluruokien mässääminen. Perheen nuorempi kaarti oli loihtinut kystä kyllä ja jees. Pöytä notkui niin, että kyselin pitäisikö keskipöydän alle laittaa tukia ettei pöytä romahda. Suosituksena sanottiin, ettää antaa painaa nautiskellen niin kyllä se pöydän kansi siitä kevenee. Ja niinpä sitten tehtiin. Vuosikymmenten harjoituksella ongelmaksi ei muodostunut reipaasti venyvä vatsanahka vaan hennot polvet. Pöydästä poissiirtyminen muistutti enemmän lyllertämistä kuin jouhevaa kävelyä. Onneksi matka nojatuoliin ei ollut pitkä. Siinäpä kelpasikin sitten sulatella jouluherkkuja elokuvaa seinältä katsellen.

Eli hyvin meni! Partaukosta selvisin suorastaan loistavasti kun voitin keskustelun vaivoista ja kiltteyteni epäily olisi ollut muutenkin kohtuutonta panettelua. Jouluaterioista en ole vielä selvinnyt! Aikaa siihen menee kuukausia ja osa saattaa aiempien vuosien tapaan taas jopa jäädä pysyvästi trimmattuun (tosin merkittävä osa trimmauksesta on vielä vaiheessa) seniorin kroppaani.

Tässä kohdassa voisikin palauttaa mieleen yhden mäkihyppy-Nykäsen aforismin muunnettuna ruokahenkeen: Mitään en ole syönyt enkä syö!

Hyvää Tapaninpäivää kaikille! Käykää ajelulla jos olette kaltaisiani, mutta jos olette viisaampia niin käykää lenkillä!

Onko kilttejä senioreita enää olemassa?

Odottelen vähän pelolla parin päivän päästä yhden punapukuisen partanaaman esittämää kysymystä! Minusta semmoisia ei pitäisi ulkopuolisen kysyä! Vai onko kysyjä ulkopuolinen? Millä oikeudella tuo ukonrahju kyselee? Onko joku ollut kiltti, muka?

Ukko kehuu pokerinaamalla olevansa satojen vuosien ikäinen, mutta ajelee yhden illan melko uusissa tamineissa ympäri maapalloa. Kulkuvälineenä on lauma kalliita, kiiltäväturkkisia eläimiä. Oletteko koskaan pannut merkille marketissa noitten vetoeläinten kilohintaa? Ei ole halpa ajopeli taatolla! Ja ajellaan ympäriinsä kuin Ferrari-tehtailija.

Oma kunto rapistuu jo muutaman kymmenen vuoden seurauksena eikä ajoneuvon arvolla voi hillua enää raiteilla. Vertaa nyt sitten omia värkkejä tuon harmaahapsen peleihin! Onkohan nuo rehellisellä hommalla hankittuja? Minä vaan kysyn! Kiltti muka! Mitä se tuommoista kyselee? Onko itse? Vuoden piileksii jossain ja sitten tekee yhtenä päivänä vähän työtä. On kaverilla kova liksa kun on varaa vaikka mihin!

Mutta tulkoon vaan kyselemään! Kyllä täällä ollaan valmiina! On paikat putsattu ja puunattu, selkään on laitettu titaania, joten on suora lopultakin vuosien jälkeen. Kestää seisoa ja katsoa eteenpäin eikä jalkateriä niin kuin meni pari viimeistä vuotta kun ei saanut selkää suoraksi. On autettu kaveria, on sanottu kiitos, on sanottu päivää ja kaikki ne mitä äiti aikoinaan neuvoi.

On yritetty hoitaa nuo jutut jo vuosikymmenten ajan saatujen oppien mukaan. Eikä pelkästään nyt viime viikkojen aikana! Ne kun on nuo tontut liikenteessä muulloinkin kuin joulukuun aikana. Eli yritetty on! On kuitenkin tunnustettava, että olen joskus tiuskaissut tuhmia sanoja, mutta siihen ovat syynä pojat kun opettivat niitä. Se tuntuu joskus niin kivalta sihauttaa tai päräyttää oikein sielun syövereistä lähtien. Mutta v-sanaa en käytä kun se on kuvaa niin kaunista asiaa.

Eli valmiina ollaan puolustamaan säädyllisyyttä, siveyttä, kiltteyttä ja suoraselkäisyyttä (kiitos titaanitukien)! Antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan! Vastaukseni kuuluu: "On oltu kilttejä ja suorastaan niin helv...n kilttejä, että oikein päätä välillä pakottaa ja lahjat saa laittaa kuusen alle!"

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE MUILLEKIN, JOTKA TUNNUSTAVAT OLLEENSA KILTTEJÄ EDES OSAN VUOTTA SILLÄ SEKIN LASKETAAN!

Ja Hyvää Joulua muillekin! Kyllä minä ymmärrän ettei aina pysty olemaan kiltti kun on tuo eduskunta, hallitus, politiikka, naapurimaa, pahat pojat ja tytöt, nousevat hinnat, laskevat palkat, räntäkelit, huonot autonrenkaat, kivi kengässä, olalle kakkiva lokki, syvä lätäkkö jalan alla ja vaikka mitä. Toivottavasti vaan säilyisi rauha ja maailman meno tasaantuisi entiselleen!