Kävin itseäni seniorimman sukulaiseni kanssa Kannelmäen Kaaressa katsastamassa päivän teemoja ja ulkoiluttamassa meitä molempia. Ei siitä hämmästyksen silmäyksiä puuttunut kun katseli miten taas kerättiin kärryt täyteen evästä. Sama meno oli ollut muutama päivä aikaisemmin kun valmistauduttiin joulun viettoon. Olihan ihmiselle taas kerran iskenyt nälkä ja hiukopalan tarvis!
Se on ihminen siitä omituinen eläin, että se luulee ruuan maailmasta loppuvan jos on kauppa päivän suljettuna ja ovet säpissä. Mutta kun kaupanpitäjä tai vartiontiliikkeen alipainoinen, näppynaamainen haalaripoika ylisuurissa vaatteissaan käsiraudat, pippurisumutin ja avaimet ketjussa vyöllä killuen lähestyy kaupan uksea, niin ulkona värjöttelevä kansa rynnii naama turvoksissa, nälissään ostoskassin kahvaa rystyset valkeana puristaen sisään kaupan ruokatiskeille kahmimaan evästä.
Mutta onkinhan se ihminen jouluaattona, joulupukin kadottua taivaan sineen kohti seuraavia osoitteita, aukaissut jääkaapin ja ruokakomeron oven ja aloittanut ennen näkemättömän mässäyksen. Sitä on kestänyt kokonaista pari päivää. Siinä on rasva valunut rinnuksille, rosollin punajuuri värjännyt paidan rinnuksen ja olutölkin vaahto kastellut housut. Ja nyt kun on kotona kaapit tyhjennetty, on taas aika täydentää varastoja.
Kyllä oli entisajan ihminen huonossa asemassa kun kaapin täyttö onnistui vain loppukesällä ja seuraavan kerran lähes vuoden kuluttua. Eikä ollut jääkaappia tahi kotikylmiötä, jonne olisi mahtunut oma polle ja vaikka lisäksi naapurin kaakkikin sekä pari lammasta ja 3 koria olutta. Ei päässyt esiseniori nauttimaan kauppakäyntien ihanuuksistakaan. Piti tyytyä pihan perällä vajassa kasvatetun kinkun umpirasvaiseen potkaan ja muihin osiin. Oikein säälittää kun ei hänelle suotu valinnan riemuja nykyisen kaupan kinkkutiskin äärellä. Ei tainnut paljon tuskailla graavikalan suolauksenkaan kanssa että laittaako graaviin vielä mausteeksi konjakkia vai pöytiäistä.
Mitenköhän lie esiseniorimme selvinneet pienillä ruokavalikoimilla ja vielä onnistuneet luomaan meidät tänne maailmaan nirppailemaan ja näkemään nälkää heti parin päivän mässäilyn jälkeen? Taidanpa tekaista kinkkuvoileivän ja pohtia tätä hieman lisää!
Hyvää joulunjatkoa kaikille nälkäisille kuin myös ylensyöneille! Onneksi on huomennakin kaupat auki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti