Reissussa tapahtuu 1. Bangkok

Näinä aikoina on maailman tilanne ja tapahtumat sitä luokkaa, että kirjoittajan kynäkin on hyytynyt täysin. Siispä päätin kirjoittaa menneistä "paremmista" ajoista muutaman muistelon. Joitakin reissuja on tehtyä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana puolison ja ystävien kanssa rästilomahengessä. Ja kuten tapoihini kuluu, olen tietenkin myös reissussa mokaillut tai sitten en! 

Seuraavassa tosikertomus nro 1, joka tapahtui Thaimaan Bangkokissa 2007.

Joku viisas maailman matkalainen antoi joskus aikoinaan ohjeeksi aina tingata ulkomailla. Ja minähän otin neuvosta vaarin.

Olimme päättäneet käydä Bangkokissa jokiristeilyllä. Kävelimme kohti joenrannan laitureita, kun meidät pysäytti paikallinen mies. Hän oli pukeutunut kesäpukuun pikkutakkeineen. Tervehdys oli kohtelias hänen tiedustellessa haluamme lähteä jokivenematkalle. Hänen kysymyksensä oli ratkaisu tulevien tuntien suunnitelmiin, joten suostuimme. Lähdimme mukaan hänen johdattaessaan tietämme kohti laitureita.

Saavuimme pienen pöydän luo, jonka takana istui lippuja myyvä mieshenkilö. Hänen takanaan näkyi laiturissa useita hienonvärisiä jokiveneitä, longtailboateja.

Lippukauppiaan ilmoittaessa veneretken hintaa, totesin sen olevan kohtuuton ja esitin oman versioni hinnaksi. Pallottelimme hintaa jonkin verran ja käännyimme lähteäksemme pois. Yllättäen lipunmyyjä suostuikin hintaehdotukseeni, joten maksoimme veneretken.

Pukukaveri lähti saattamaan meitä toiselle laiturille, jossa lepäsi parrasta vasten suorastaan merkittävän paljon vanhempi versio longtailboatista. Hän ohjasi meidät melko rähjäisen veneen viereen ja siihen johtavalle parille irtolankulle. Veneeseen oli kömmittävä kontaten ja tuossa vaiheessa ajattelin saaneeni tinkaukselleni vastinetta. Veneen perässä istui ikivanha pappa, jonka kyydittäväksi olimme joutuneet - halvalla.

Tietämättä reiteistä, joita pitkin olisi kuljettu hienommilla veneillä, istuuduimme penkeille. Ja sitten mentiin. Moottorin pörinän säestäessä matkaamme, vene kiiti pitkin kapeita jokiuomia, jossa ei niitä hienoja värikkäitä veneitä näkynyt. En henkilökohtaisesti ollut pettynyt näkymiin, mutta seuralaiseni suhtautuminen koko veneeseen oli pettymystä tulvillaan. 

Pettymys kulminoitui siihen, että veneen pysähtyessä laiturille jonkin temppelin luo, kiipesimme laiturille ja hätistelimme veneen matkoihinsa. Pappa vaikutti yllättyneeltä ja yritti ensin protestoida, mutta lopulta hän uskoi määrätietoista viittilöintiäni.

Kapusimme temppelin rapulle istumaan ja pohdimme jatkoreittiämme hotellille. Siitä tulikin yllättävä, sillä huomasimme olevamme pienellä saarella, josta ei johtanut minkäänlaista siltaa pois. Seisoimme laiturilla epätietoisina, kunnes huomasimme paikallisbussin tai pikemminkin paikallisveneen lipuvan laituriin. Ajattelimme, ettei se voi viedä meitä enää pahempaan paikkaan. Nousimme bussiveneeseen ja tarjosin rahan maksuksi noususillalla seisovalle nuorelle rahastajalle. 

Matkasimme parin pysäkkilaiturin verran, kunnes päätimme hypätä kyydistä pois. Lähellä oli isompi temppelikokonaisuus, jossa käydessämme selvisi myös sijaintimme. Lähellä oli monorail-asema, josta matkasimme monolla hotellillemme.

Ja opetus hommassa oli! Huomasin heti veneretkelle houkutelleen miehen muuhun asuun sopimattomat, epäsiistit, risaiset kengät, jota näkymää olisi pitänyt vaan uskoa! Olihan siinä toinenkin opetus! Tinkaamisellakin on joskus rajansa!

Tullakko vai eikö tullakko - kevät/kesä

Laitoin varulta otsikkoon "tulla" sanat kahdella koolla, kun se tuntui hieman painokkaammalta. Virallinen versio olisi toki "tullako". Mutta eihän ullakkokaan ole ullako! Vai onko?

Jo vain on hauras vanhus ihmeissään näitten kelien kanssa! Se paistaa, ei paista, lämmittää, ei lämmitä, tuulee, ei tuule, paisteessa kuumaa, varjossa kylmää. Valitse nyt sitten noista ja varustaudu sen mukaan! Kyllä pitäisi säätieteilijöiden tehdä ennusteensa varttitunnin tarkkuudella, ei riitä päivätaso näissä nykyisissä muutoksissa.

On siinä vaatekaappi lujilla, kun seniori yrittää löytää itselleen sopivaa varustetta ylle eli päälle. Päätä joutuu raapimaan miettiessään, ottaako talvihousut vai kesähousut? Onneksi vuosien saatossa vaihtoehdot kaapissa ovat vähentyneet, joten niitä ei ole kovin monta. Mutta välihousuja ja pitkiä kalsareita en jätä ennen juhannusta! On se joku roti oltava pukeutumisessakin! Ei ole taattua edes vapun hellekeli, niin monta kertaa, kun on räntäsateessa ihmiset Ullanlinnan nurmikoilla kuohujuomaa lipitelleet. Eihän se tietenkään sisäisesti lämmittävässä tinassa niin haittaa, vaikka ulkoisesti olisikin viileämpää.

Sitten pukeutumiseen hieman lisää kierrettä antaa takin valinta. Kun on tarve seuraavien asioiden huomioimiselle: lämmölle, kylmälle, kostealle, märälle, hengittävälle, suojaavalle ja muodikkaalle. Kolmesta takista on helppo valita. Ne ovat paksu toppatakki, ohut toppatakki ja tuulitakki. Valitset minkä tahansa on seuraus sama, hiki valuu kelistä riippumatta. Pakkasella ehkä vähemmän, jos valitset tuulitakin. Onneksi tässä iässä ei enää muodikkuuteen törmää kuin satunnaisissa tv-ohjelmissa.

Näinä päivinä on myös pohdittava tarkkaan päähineen valintaa. On taas kolme vaihtoehtoa, karvalakki (ostin Motonetistä edullisesti 5 vuotta sitten), pipo (kutistunut pesussa) ja lippalakki (menettänyt perusvärinsä). Hiki niissä kaikissa tulee! Tosin karvalakin vein jo kellarikomeroon, jotta sokeritoukat tarkenevat kesän kellariviileydessä.

Onneksi Amerikan maanviljelijä keksi farkut ja nykyaika poisti pukeutumisen muotoseikat. Nyt on meikävanhuskin muodikas ikivanhoissa farkuissa, ei ole tarvis edes konserttiin pukeutua sen "kovemmin". Oltiin nimittäin kotihengettären kanssa kuulemassa Konsta Hietasta ja Maria Lundia Finlandia-talolla viikko sitten. Huomasin etten poikennut muiden tyylistä farkuissani ja villatakissani. Kyllä ne vaan niin kauniisti lauloivat, että vieläkin sydäntä lämmittää ja korvissa kaikaa!

En anna enemmälti ohjeita muille pukeutumiseen liittyen paitsi, että pukeutua kannattaa! Se ahava kevättuuli puraisee ikävästi paljasta ihoa ja saattaapa siihen olla poliisillakin sanottavansa julkisilla paikoilla.

Aurinkoista kevään odotusta kaikille!

Eppu onneksi tarkenee säässä kuin säässä

Maailma on sekaisin, mutta kevättä on ilmassa

Voihan himskatin kekkulit!  Kyllä olisi vähemmän positiivisella ihmisellä näinä aikoina vaikeaa. Joka puolelta ahdistellaan, uhkaillaan, peloitellaan ja kiristetään.

Maailma on täynnä sotia sekä uhkia ja uusia on kehitteillä. Johtajat pullistelee ja mittelee voimiaan. Kansainvälinen kauppa on ahdingossa tulliuhkauksien takia. Merillä seilaa viimeisillään olevia öljypaatteja. Dronet lentelee ohjusten seassa sikin sokin, taloja sortuu ja ihmisiä kuolee. Maapallokin on tullut hommiin mukaan ja osoittaa voimansa maanjäristysten ja tulivuorenpurkauksien muodossa. Ihmisillä on rahat loppu ja kananmunat ja appelsiinit.

Televisiosta, jos poistettaisiin kauheuksia täynnä olevat uutiset, ei jäisi jäljelle kuin seitsemässadas kausi Salkkareita ja viidennetkymmenennet uusinnat vanhoista elokuvista. Jos haluaa katsoa uusia sarjoja, on tehtävä sopimus maksukanavista. Ei riitä enää tavalliselle ihmiselle tavallinen tv, Elisa Viihde, Netflix, Disney+ ja Prime Video. Lisää pitäisi hankkia saadakseen uutta jännitystä vanhojen uusintojen oheen.

Onneksi aurinko on taas maisemissa ja lämpöäkin riittää ulkona. Sisällä onkin ollut jo viileää, kun taloyhtiö asensi asuntoihin lämmöntarkkailuanturit ja sen mukaan säätelevät sisälämpöjä. Meillä tippui noin 3 astetta kotilämpö. Onneksi ostettiin muinoin alennusmyynnistä paksut villatakit ja -sukkia. Välillä kun iltauutisia katsoessa käärii huovan ympärilleen ja vetää pipon päähän, niin tarkenee vallan mainiosti.

Muistakaa käydä lenkillä ja syödä terveellisesti! Kyllä siitä vielä kesäkin tulee!

Eppukin tarkenee hyvin, kun käy kylässä meillä.