JOULULAHJOJEN JAKOMATKA
Jouluaatto oli vihdoin koittanut, ja Korvatunturin pimeä taivas oli valaistu revontulien loisteella. Lumen peittämä maisema kimalsi kuin miljoonat timantit, ja iloinen tohina täytti ilman. Joulupukki seisoi tuvan eteisessä punainen takki yllään ja turkiksilla reunustettu lakki tiukasti päässä. Hän oli valmis vuoden tärkeimpään tehtäväänsä.
”Onko kaikki valmista?” Joulupukki kysyi reippaalla äänellä, joka kajahti yli tonttujen hälinän.
”Kyllä, pukki!” vastasi Topi-tonttu, joka kantoi viimeistä lahjasäkkiä rekeen. Lahjat oli huolellisesti pakattu: jokainen niistä sisälsi toiveita, unelmia ja paljon rakkautta.
Reki, suuri ja koristeellinen, oli jo valjastettu. Petteri Punakuono seisoi reen edessä valmiina yön pitkää lentoa varten. Valjaita koristi rivi pieniä hopeakelloja, jotka helisivät iloisesti aina, kun poro liikahti.
”No niin, Petteri,” Joulupukki sanoi taputtaen johtoporon pehmeää turkkia. ”Sinun nenäsi valo ohjaa meidät turvallisesti kaikkien maailman lasten koteihin.”
Petteri nyökäytti ylpeänä päätään, ja muut porot murahtelivat kannustavasti tarhassa aidan takana.
Tontut olivat kokoontuneet reen ympärille vilkuttamaan ja toivottamaan hyvää matkaa. Joulupukki kiipesi notkeasti rekeen, tarttui ohjaksiin ja asettui mukavasti suurten lahjasäkkien keskelle.
”Hyvät tontut, kiitos teille kaikille tämän vuoden ahkerasta työstä! Nyt me lähdemme Petterin kanssa jakamaan iloa ja valoa maailman lapsille!”
”Hyvä matkaa, pukki!” tontut huusivat kuorossa, ja lumi pölysi kevyesti ilmaan, kun porot ottivat ensimmäiset askeleensa. Petteri nosti nenänsä kohti taivasta ja hypähti vauhtiin, jonka mukana koko reki nousi vaivattomasti ilmaan.
”Ho-ho-ho!” Joulupukki nauroi, kun reki kohosi korkealle Korvatunturin ylle. ”Yö on kirkas, ja matka tulee sujumaan loistavasti!”
Rekiporot lensivät rivakasti lumisen maan yllä, ja revontulet loistivat heidän tiellään kuin taivaallinen kartta. Yhdessä he ohittivat vuoria, metsiä ja merenlahtia, ja Joulupukki pysähtyi joka kodin kohdalla. Lahjat tipahtivat savupiippuja pitkin olohuoneiden kuusen alle, ja lasten toiveet täyttyivät yksi toisensa jälkeen.
Kun viimeinenkin lahjasäkki oli tyhjennetty, Porot veivät reen turvallisesti takaisin Korvatunturille. Tontut odottivat jo iloisina juhlimaan onnistunutta yön matkaa. Joulupukki astui reestä, venytteli ja virnisti tyytyväisenä.
”Hyvin tehty, kaikki! Tämä oli taas ikimuistoinen joulu,” hän sanoi ja istahti isoon nojatuoliin takan ääreen. ”Ja nyt, tontut on aika juhlia! Sitten levätään, kunnes alkavat seuraavan joulun valmistelut!”
Kertomus tehty ChatGPT-tekoälyohjelmalla hieman tekstiä muunnellen ja kuvat Copilot-ohjelmalla.
