Miltä näyttää, kun kaupunki hiljenee ja kuihtuu?

Kirjoitanko rumasti, jos kirjoitan, että kesä on nyt lopussa? Kun tätä juttua tuherran, on Savonlinnassa eletty helteissä jo kolmatta viikkoa. Mutta kuitenkin uskallan väittää kesän olevan lopussa.

Olen viettänyt yli neljänkymmentä vuotta enemmän tai vähemmän aikaani Savonlinnassa. Siihen minut on tietenkin ajanut kotihengettäreni, joka on sieltä kotoisin. Mutta jo käytyäni 60-luvulla lomamatkalla veljieni ja vanhempieni kanssa paikkakunnalla, jäi se kaihertamaan mieltäni poikkeuksellisen viehättävänä ja erikoisena kaupunkina. Tuolla reissulla kävimme myös Olavinlinnassa, jossa veljeni juoksi otsansa ritarisalin pitkän pöydän päähän. Kuhmuhan siihen tuli, otsaan ei pöytään, joka ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, veli oli äänekkäästi. Ihastukseni syntyminen kaupunkia kohtaan ei kuitenkaan liittynyt tuohon rakkaan veljeni törmäykseen, vaan todella kauniiseen, historialliseen paikkaan.  Anoppilassa käynnit ja yli kaksikymmentä vuotta sitten paikkakunnalta hankittu kesämökki ovat tyydyttäneet kaipuutani kaupunkiin ja sen lähiseutujen hienoihin maisemiin.

Muutama vuosikymmen sitten Savonlinna oli ympäri vuoden erittäin vilkas kaupunki ympäri vuoden. Sitä kansoittivat oppilaitosten oppilaat, teollisuuden palveluksessa työskentelevät sekä pääosin kesäisin suuri määrä turisteja. Mutta sitten tuli uudenlainen maailma, jossa muutosten huimaava vauhti iski myös Savonlinnaan. Yritykset keskittivät toimintojaan siirtämällä tuotantojaan muihin yksikköihinsä ja halvempiin maihin, väki muutti etelän isoihin kaupunkeihin, yliopiston opettajainvalmistuslaitos siirrettiin Joensuuhun, lentoliikenne siirtyi pienemmälle toimijalle, jota yhteiskunta tukee, ja tuli koronakin siihen rytäkkään. 

Oli tuo oppilaitoksen siirto varsinaista hölmöläisten hommaa. Joensuuhun rakennettiin uusi kampus ja uudet asuintalot opettajaopiskelijoille. Savonlinnassa jäivät nykyaikaiset, toimivat koulutustilat tyhjiksi ja opiskelijoiden asuntoina toimineita kerrostaloja purettiin kymmenkunta. Siinä kannettiin valoa säkillä Savonlinnasta Joensuuhun. Kun paikkakunnalta poistui koulutukseen liittyviä ihmisiä lähes 1000, voi viisas ihminen vain laskea, mitä tuommoinen merkitsee paikalliselle taloudelle, johon syntyy monenlaisia kerrannaisvaikutuksia. 

Keskussairaalan saneeraus ja uudet leikkaussalit saatiin valmiiksi ja sitten niitä suljettiin. Käynnistyi keskustelu sairaalan siirrosta ja toimintojen keskittämisestä Kuopioon tai Mikkeliin. Rakennettiin rautatieyhteys Pieksämäelle. jonka oli tarkoitus turvata henkilö- ja tavaraliikenne länsi-itäsuunnassa pääratojen välillä. Yhtään henkilöjunaa ei kulkenut koskaan uutta rataa Pieksämäen suuntaan. Päinvastoin rautatiesilta kaupungista purettiin ja rata jätettiin ruostumaan.

Koronan ahdistelemat oopperajuhlatkin olivat jo lopettamisuhan alla. Onneksi juhlat kuitenkin jatkuivat tänä kesänä koronapaussin jälkeen. Tapahtuman merkitys kaupungin kulttuurielämälle ja matkailulle on ensiarvoisen tärkeä. Tänä kesänä sai kaupungin kaduilla kuulla puhuttavan runsaasti eri maailman kieliä. Kaikki kesävieraat eivät toki käyneet oopperassa, mutta pelkkä oopperakaupungin leima luonnon kauneuden ohella saa ulkomaalaisia matkustamaan Savonlinnaan.

Kaupunki on myös elänyt veneilystä ja Saimaan kanavan laivaliikenteestä. Kanava on kiinni ja myös veneilijöiden polttoaineiden hinnat ovat nousseet. Savonlinnaa ympäröivät vedet ovat hiljentyneet jo useamman kesän ajan veneilijöistä. Veneitä ja sisävesialuksia näkee enää harvakseltaan laajaselkäisillä järvillä. 

Kun kirjoitan tätä, eletään elokuun loppupuolta. Kaupunki on hiljentynyt lähes tyystin matkailijoista. Kadut ovat, etenkin iltaisin ja viikonloppuisinkin, hiljaiset, liikenne on pysähtynyt. Jo entuudestaan tyhjiin pääkadun, Olavinkadun varrella oleviin liikehuoneistoihin on turha odottaa toimintaa, ainakaan ennen tulevaa kesää. Silloinkin toimintaa tuleen vain muutamiin ja sekin on pop up-tyyppistä kuluneen kesän tapaan. Tavallisen kaupunkilaisen tuskaa lisää myös venäläisten Ukrainassa aloittaman sodan ja  laittomuuksien seurauksena voimakkaasti nousseet hinnat. 

Mikä on Savonlinnan ja kaupunkilaisten tulevaisuus, jota leimaa myös jatkuva puoluepoliittinen kiistely kaupungin toimista ja taloudesta. Nykyisellään eletään tulevaisuuden arvailujen aikaa! 

Joko kohta joudutaan tilanteeseen, että viimeinen sammuttaa valot kaupungista? Sitä ei kuitenkaan soisi tapahtuvan jo miltei 550 vuotta sitten aloitetun Olavinlinnan rakennustyömaan mukanaan tuomalle asutukselle ja vuonna 1639 kaupunkioikeudet saaneelle kaupungille.

Pelottava tilanne ja tulevaisuus!

Kuka sammuttaa valot?