No arvaatteko mitä? Alkaa pikkuhiljaa tulla kuppi täyteen maaseutua!
Suurimman osan elämästäni olen asunut kaupungeissa. Mutta olen aina mainostanut olevani aito maalaispoika. Kasvoinhan lapsuuteni sentään oikeassa pienessä maalaiskylässä melko etäällä kaupunkimaisemista. Maalaispojan kokemuksilla ja logiikalla olen selviytynyt kohta 70 vuotta maailman myrskyissä. No se lienee hyvä asia, mutta ... !
Olenko kaivannut takaisin maalle? Olenko kaivannut asumista maalaistalossa? Ehkä olen jossain vaiheessa. Eläköitymisen jälkeen olen kaivannut mm. maalaistalon isoa kivinavettaa. Ei, en ole asunut semmoisen lähelläkään! Se kaipuu on tullut mielikuvista hienosta verstastilasta, jollaisen kivinavettaan voisi rakentaa. Olen nimittäin viimeiset parikymmentä vuotta tykännyt askarrella puutöiden parissa. Koko ja ainoa peruste navetalle on tuossa edellä mainitsemassani asiassa.
Mökkeillessäni olen saanut aistia aitoa maalaistunnelmaa jo lähes parikymmenen vuoden ajan. Läheiset peltomaisemat, maatalot, iso järvi ja mittaamattomat metsät mökin ympärillä ovat luoneet oikeanlaista tunnelmaa. Siinä on auttanut myös osaltaan reilun kilometrin päässä mökiltämme sijaitsevan sikalan sulotuoksut. Nuo tuoksut ovat kauniina kesäpäivänä sopivasta suunnasta käyvän tuulenvireen tuomina leijailleet rannallemme. Onneksi historiaani kuuluu nuoruuden asuminen samanlaisen fasiliteetin lähellä kotikylässä. Silloinkin nenäkarvani käpristyivät tuon sulotuoksun voimasta ja hengenpidätteleminen kehittyi oivaksi taidoksi.
Muuten mökkeily on ollut tänä kesänä maaseutuelämistä parhaimmillaan Saimaan aaltojen, helteen ja kesän tuoksujen kanssa. Haittoina voisi kokea kuivuuden häiritsemän marjasadon puuttumisen, kuumien järvivesien syvyyksiin ajamien kalojen katoamisen ja ulkonaolemisen sietämättömyyden kuumuuden takia.
Noin 50 vuotta kaupungissa asumista on vienyt mukanaan. Tämä edelleen jonkin aikaa mökillä roikkuminen, on saanut minut kaipaamaan kaupunkiin. Kaipaan kuntoliikuntaa kaupungissa, asfaltin tasaisuutta jalkojeni alla ja autojen hurinaa ympärilläni. Joku tietenkin kysyy, mikset liiku maalla, metsissä, rannoilla? Osaltaan viime viikkoina lähialueen 15 kaadettua karhua ja niiden lisäksi kaatamattomat mesikämmenet rajoittavat metsässä liikkumista.
Pelkäänkö punkkeja? No pelkään, sillä 2 olen ihostani löytänyt, täydessä touhussa pää läskissä ja imu päällä. Olen saanut viikkojen ajan seurata, tuleeko rengasta vai ei. Kaverini poisti viime viikolla yhden ötökän ihostaan. Kun naapurin koira käväisee pihalla, se tuo sisälle toistakymmentä punkkia turkissaan. Eli punkkeja löytyy ja lisää ilmestyy maisemaan. Ei hyvä!
Maalla vai kaupungissa? Kyllä nyt alan olla entistä vakuuttuneempi, että olen aito kaupunkilaispoika synnyinseudustani huolimatta. Kaipaan kiivaasti takaisin asfalttiviidakkoon! Mutta hoidettavat asiat pidättelevät maalla vielä tovin. Mutta kyllä minä täältä vielä palaan Stadiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti