On se vaan ihmeellistä miten kaikki ne lehdet, joita muistaa lapsuudesta lähtien, ovat kuihtuneet tai kadonneet. Kun opin 50-luvulla lukemaan alkoi siitä kaikenlainen ahmiminen. Luin siihen aikaan kaiken mitä käsiini sain. Ja samalla ahmin rajusti voileipiä, joka on lukuharrastuksen ohella näkynyt kropassani koko aikuisikäni. Mutta se siitä!
Kävin luku-urani alussa kavereitteni kanssa osuuskaupan jätepaperivarastosta hakemassa luettavaa kotiin. Siinä tuli luetuksi Nyyrikit ja Perjantait samoin kuin Hertta-sarjat ja Seurat, Suomen Kuvalehdet, Joka pojat. Kaikki olivat nykyisiin lehtiin verrattuna haalean värisiä tai täysin värittömiä. Ainoat värit olivat Korakissa, Viidakko-lehdessä, Pecis Billissä ja muissa vastaavissa piirroslehdissä. Sitten tulivat Jerry Cottonit ja Pekka Lipposet. Siitä alkoi kirjallisuuden ahmiminen. Monta Jerry Cottonin seikkailua tuli tutuksi Oulu-Helsinki välillä kupla-Volkkarin ratin keskiössä kun yksin ajaessa ei ollut muuta tekemistä kuin lukeminen. Noihin aikoihin tuli luettua myös Seuraa ja Apua, niin ja tietenkin Kotiliettä.
Vuodet vierivät ja Seura sekä Apu säilyivät ja rinnalle tulivat Hymy ja muita lehtiä, jotka kuolivat heti vuoden parin jälkeen. Monet lehdet alkoivat tuossa reilu kymmenen vuotta sitten kutistua kummalla tavalla. Jostain syystä ne eivät enää kiinnostaneet kansaa kovinkaan paljoa ja levikit pienenivät. Siitä olikin seurauksena että lehtitilausten puhelinmyyjät alkoivat pommittaa niin minua kuin muitakin eläjiä.
Löytyi ensin Viva ja sitten lopulta ET. Ja niillä mennään nyt eteenpäin elämässä. Mainittujen lehtien kohderyhmään kuuluminen tekee niiden sisällöstä jotenkin omakohtaista. Niissä vaan ihmetyttää se, että kuinka paljon tuntuu olevan aktiivisia, innostuneita, harrastavia ja monista asioista kiinnostuneita seniori-ihmisiä. Ei voi olla kuin kateellinen heille! Mutta lukeminen on kiinnostava harrastus, joka antaa mahdollisuuden unelmoida, kokea ja olla osallinen!
torstai 30. tammikuuta 2014
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
Tekniikan valinnat ahdistavat!
On kyllä pantu ihminen ja erityisesti vanhempi ihminen mahdottoman eteen! Erilaisia toimintoja ajetaan tietokoneelle niin kuin käärmettä pyssyn piippuun. Ja tuossa pitäisi pienen ihmisen pysyä sitten perässä! Miten pärjää sitten seniorikansalainen, jonka kokemukset tietokoneista saattavat olla hyvin vähäiset ja jopa pelokkaat? Suomessa on esim. vielä ihmisiä, joilla on käytössään pelkkä pankkikirja. Miten tällainen ihminen osaa suhtautua pankkiautomaatteihin, uusiin paperittomiin laskuihin, e-laskuihin ja nettiveloituksiin? Kun ei niistä meinaa ymmärtää vaikka olisi seurannut jotenkin aktiivisestikin tietotekniikan kehitystä.
Entäs sitten kun pitää hankkia itselle tietokone tai puhelin? On pöytäkonetta, läppäriä/kannettavaa, tablettia ja on "tavallista" kiinteän linjan puhelinta, tavllista kännykkää, älypuhelinta ja sitten on näppäimistöllä, numeronäppäimillä, hipaisunäppäimillä, hipaisunäytöllä ja vaikka millä. Entäs kun mennään sitten käyttöjärjestelmiin, selaimiin, yhteensopivuuksiin ja tuotemerkkeihin? Miten sitten kun kaikkeen tuohon lisätään ohjelmat, appsit, oheislaitteet ja muut? Ja kun sitten selvitetään mikä johto kuuluu mihinkin? Entäs kun televisiokin toimii tietokoneen näyttönä tai sillä voi selata nettiä tai katsella Youtubea? Miten sitten ne somet kuten Facebook, Twitter, Instagram ja semmoiset? Jos ei seniori näistä valinnoista putoa peffalleen niin onhan ihme!
Kuka punnitsee mikä on oikea oma tarve laitteelle, mitä ominaisuuksia tarvitaan, mitä ominaisuuksia pystyy kukin käyttämään ja omaksumaan, mistä laite hankitaan, mitä sen tulee tai mitä se saa maksaa, mikä on järkevä kokonaisuus? Jotta tuolle yhtälölle löytyisi ratkaisu pitäisi opiskella yliopistossa matematiikkaa vähintään 6 vuotta.
Suuri toive kohdistuu laitteita myyvien liikkeiden ja niiden henkilökuntien vastuullisuuteen! Heidän vaativa tehtävänsä on myyntitilanteessa selvittää juurta jaksain asiakkaan todellinen tarve laitteen suhteen sekä ohjata ja opastaa valinnassa. Valitettavasti tämä ei aina toteudu!
Käyttövaiheessa onneksi löytyy apua! Pääkaupunkiseudulla toimii viestintätekniikasta kiinnostuneiden ikäihmisten yhdistys ENTER ry, josta senioreiden on mahdollista hakea käytönopastusta sekä tietokoneiden että puhelinten käytössä. Enterin vapaaehtoisopastajat ovat alan harrastajia, jotka ohjaavat ja opastavat halukkaita viikottain eripuolilla pääkaupunkiseutua. Tietoja toiminnasta ja mhdollisuudesta liittyä yhdistyksen jäseneksi löytyy osoitteesta http://www.entersenior.fi/ .
Entäs sitten kun pitää hankkia itselle tietokone tai puhelin? On pöytäkonetta, läppäriä/kannettavaa, tablettia ja on "tavallista" kiinteän linjan puhelinta, tavllista kännykkää, älypuhelinta ja sitten on näppäimistöllä, numeronäppäimillä, hipaisunäppäimillä, hipaisunäytöllä ja vaikka millä. Entäs kun mennään sitten käyttöjärjestelmiin, selaimiin, yhteensopivuuksiin ja tuotemerkkeihin? Miten sitten kun kaikkeen tuohon lisätään ohjelmat, appsit, oheislaitteet ja muut? Ja kun sitten selvitetään mikä johto kuuluu mihinkin? Entäs kun televisiokin toimii tietokoneen näyttönä tai sillä voi selata nettiä tai katsella Youtubea? Miten sitten ne somet kuten Facebook, Twitter, Instagram ja semmoiset? Jos ei seniori näistä valinnoista putoa peffalleen niin onhan ihme!
Kuka punnitsee mikä on oikea oma tarve laitteelle, mitä ominaisuuksia tarvitaan, mitä ominaisuuksia pystyy kukin käyttämään ja omaksumaan, mistä laite hankitaan, mitä sen tulee tai mitä se saa maksaa, mikä on järkevä kokonaisuus? Jotta tuolle yhtälölle löytyisi ratkaisu pitäisi opiskella yliopistossa matematiikkaa vähintään 6 vuotta.
Suuri toive kohdistuu laitteita myyvien liikkeiden ja niiden henkilökuntien vastuullisuuteen! Heidän vaativa tehtävänsä on myyntitilanteessa selvittää juurta jaksain asiakkaan todellinen tarve laitteen suhteen sekä ohjata ja opastaa valinnassa. Valitettavasti tämä ei aina toteudu!
Käyttövaiheessa onneksi löytyy apua! Pääkaupunkiseudulla toimii viestintätekniikasta kiinnostuneiden ikäihmisten yhdistys ENTER ry, josta senioreiden on mahdollista hakea käytönopastusta sekä tietokoneiden että puhelinten käytössä. Enterin vapaaehtoisopastajat ovat alan harrastajia, jotka ohjaavat ja opastavat halukkaita viikottain eripuolilla pääkaupunkiseutua. Tietoja toiminnasta ja mhdollisuudesta liittyä yhdistyksen jäseneksi löytyy osoitteesta http://www.entersenior.fi/ .
tiistai 28. tammikuuta 2014
Onko telkkarissa terveyttä?
Se on televisioherra päättänyt opastaa meitä rikosohjelmilla, viikinkitarinoilla, mallikilpailuilla, huonoilla kuskeilla ja monensortin ruokaohjelmilla. Mutta missä on ohjelmaa meikäläisille terveyden tai pikemminkin sairauksien kanssa taisteleville seniorikansalaisille? Meitä on jo nyt paljon ja lähivuosina tulee suorastaan isosti enemmän.
Akuutti ja tohtori Risto on hyvää asiaa kaikille ja aamutelevisiossa tohtori Väisänen jakaa oivaa tietoa. Mutta missä on kolotuksia, liikkumisongelmia ja muita vanhan vaivoja käsittelevät ohjelmat? En minä kyllä jaksa enää kuunnella Antti Heikkilää kun ne jutut jo kyllästyttävät. Ne on vähän samaa kuin Aktian Tyrväisen povaukset asuntojen hintojen romahtamisesta. No hivenaineet ja hinnat ei tuntuneet menevän niin kuin povattiin.
Minulla kun nyt olisi aikaa katsella aamupäivällä jonkun oikeasti luotettavan tohtorin paasausta eläkeihmiselle ja yrittää tehdäkin vaikka jotain ohjeitten mukana, mutta kun ei. Sitä vaan joutuu katsomaan eilisiltana viidettä kertaa esitettyä Sydämen asialla-sarjaa tai edellisviikon Kuningaskuluttajaa tai jotain vastaavaa ja viikonlopulla Galapagossaaren elukoita neljättä kertaa. Kyllä ei ole lähellä, etteikö ala kyrsiä!
Onneksi on olemassa ElisaViihde ja melkein rajaton tallennussysteemi, joka tallentaa mitä haluaa ja vaikka jatkuvasti ilman eri komentoa kun kerran vaan antaa ohjeet! Mutta kyllä pitäisi kuulla lääkäriltäkin ohjeita! Ei sitä vanheneva ihminen jaksa kaiken aikaa kerätä hylsyjä ja tutkia ruumiita telkkarin jäljiltä! Kyllä sekin kyrsii! Onneksi taloyhtiössä on edes jätehuoneessa astia myös hylsymetalleille!
Akuutti ja tohtori Risto on hyvää asiaa kaikille ja aamutelevisiossa tohtori Väisänen jakaa oivaa tietoa. Mutta missä on kolotuksia, liikkumisongelmia ja muita vanhan vaivoja käsittelevät ohjelmat? En minä kyllä jaksa enää kuunnella Antti Heikkilää kun ne jutut jo kyllästyttävät. Ne on vähän samaa kuin Aktian Tyrväisen povaukset asuntojen hintojen romahtamisesta. No hivenaineet ja hinnat ei tuntuneet menevän niin kuin povattiin.
Minulla kun nyt olisi aikaa katsella aamupäivällä jonkun oikeasti luotettavan tohtorin paasausta eläkeihmiselle ja yrittää tehdäkin vaikka jotain ohjeitten mukana, mutta kun ei. Sitä vaan joutuu katsomaan eilisiltana viidettä kertaa esitettyä Sydämen asialla-sarjaa tai edellisviikon Kuningaskuluttajaa tai jotain vastaavaa ja viikonlopulla Galapagossaaren elukoita neljättä kertaa. Kyllä ei ole lähellä, etteikö ala kyrsiä!
Onneksi on olemassa ElisaViihde ja melkein rajaton tallennussysteemi, joka tallentaa mitä haluaa ja vaikka jatkuvasti ilman eri komentoa kun kerran vaan antaa ohjeet! Mutta kyllä pitäisi kuulla lääkäriltäkin ohjeita! Ei sitä vanheneva ihminen jaksa kaiken aikaa kerätä hylsyjä ja tutkia ruumiita telkkarin jäljiltä! Kyllä sekin kyrsii! Onneksi taloyhtiössä on edes jätehuoneessa astia myös hylsymetalleille!
maanantai 27. tammikuuta 2014
Onko kauppa auki vai ei?
Kyllä on mennyt kaupanpitäjä laiskaksi! Mahtaa haluta viettää aikaansa kotona tai kavereitten kanssa työstään lusmuilemassa. Kyllä ei minun aikaan, kun oli kaupantöissä, saanut makoilla kotona kun piti olla tormakkana työntämässä tavaraa hyllyyn, köyräämässä roskia takapihalle tai pokkailemassa asiakkaille.
Nyt kun leivän tuskassani yritin sunnuntaina tuossa melkein heti puolenpäivän jälkeen kello 18 nykiä kaupan ovenkahvaa, niin petyin. Ei auennut ovi kolkuttavalle. Myyjäsetä vaan heilutteli iloisena avaimia oven takana ja huuteli, että kiinni se on. Siinä ei ollut mukavaa seisoa suoli nälästä kuristen oven takana pikkukipakassa pakkasessa.
En ollut kyllä iloinen tuommoisesta palvelusta! Jos ei Pajusen joukot olisi aikanaan perustaneet Alepaa, joka palvelee aina, olisin riutunut nälässäni tyystin loppuun. Nyt on leipää ja hyvä mieli! Ja vielä parempikin mieli Fazerin leipomon ja Saarioisten äitien ansiosta!
Nyt kun leivän tuskassani yritin sunnuntaina tuossa melkein heti puolenpäivän jälkeen kello 18 nykiä kaupan ovenkahvaa, niin petyin. Ei auennut ovi kolkuttavalle. Myyjäsetä vaan heilutteli iloisena avaimia oven takana ja huuteli, että kiinni se on. Siinä ei ollut mukavaa seisoa suoli nälästä kuristen oven takana pikkukipakassa pakkasessa.
En ollut kyllä iloinen tuommoisesta palvelusta! Jos ei Pajusen joukot olisi aikanaan perustaneet Alepaa, joka palvelee aina, olisin riutunut nälässäni tyystin loppuun. Nyt on leipää ja hyvä mieli! Ja vielä parempikin mieli Fazerin leipomon ja Saarioisten äitien ansiosta!
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Olen riippuvainen päivälehdestä eli iPadista!
Kyllä olen lapsesta asti lukenut, joka on vahva ilmaisu, sanomalehtiä päivittäin. Opiskeluaikana vieraalla maalla ja aina asuinpaikkaa muuttaessa on kotiseudun lehden pitänyt napsahtaa luukusta aamuisin. Ja on se naksahtanutkin tai lähes romahtanut kun Hesarista puhutaan. Ja aina liian aikaisin aamulla. Mökillä lehden perään on pitänyt kävellä metsän läpi tienvarsilaatikolle aamu-unisin silmin. Viikonloppuisin se on pitänyt hakea aivan liian kaukaa heittolaatikolta. Ei taidakaan kaupungin ihminen tietää mikä on heittolaatikko! No se on laatikko, johon postiauton kuski heittää koko nipun ohi kaahatessaan. Ja jossa lehdet kastuvat selluloosaksi vesisateella.
No niistä lehdistä sitten! Kun tuli aika vanhuuden laiskempien päivien ja piti vähän säästääkin, niin lopetin lehden tilaamisen. Siihen nyt vaikutti nuo mökin postilaatikon sijainnitkin. Ja tietenkin jos sattui olemaan pois useampia päiviä oli aina ongelmana jakelun keskeyttäminen, laatikon tyhjentäminen tai postinkääntäminen.
Tuossa menikin sitten monta vuotta ilman Hesaria. Mutta sittenpä tulikin pelastus ja nettilehdet! Ja iPad!
Nyt on mennyt yli vuosi lukien lehdet iPadilla näköisversioina. Lehti on myös halvempi kuin se, josta saa sormet painomusteeseen. Ei kulu saippuaakaan sormia pestessä. Ja lehti seuraa maailmalle missä joskus olenkin. Tuntuu lehti tulevan Jamaikan torillekin iPadiin! Ei tarvi tuossa Itellaa.
On se juhlaa ulkomaan netissä imaista Hesari koneeseen tai Iltalehti tai Helsingin Uutiset tai Itä-Savo tai Yhteishyvä tai Taloustaito tai mikä vaan! Ja sitten ottaa siellä paikallinen pahalta maistuva kahvi mukissa huulille ja siemaista. Tuossa kohtaa aina vaan toivoo, että sieltäkin maailman turultakin saisi JuhlaMokkaa. Se ei vielä onnistu edes iPadilla.
Mutta kyllä lehti on hyvä! Ja iPad melkein vielä paljon parempi!!!
No niistä lehdistä sitten! Kun tuli aika vanhuuden laiskempien päivien ja piti vähän säästääkin, niin lopetin lehden tilaamisen. Siihen nyt vaikutti nuo mökin postilaatikon sijainnitkin. Ja tietenkin jos sattui olemaan pois useampia päiviä oli aina ongelmana jakelun keskeyttäminen, laatikon tyhjentäminen tai postinkääntäminen.
Tuossa menikin sitten monta vuotta ilman Hesaria. Mutta sittenpä tulikin pelastus ja nettilehdet! Ja iPad!
Nyt on mennyt yli vuosi lukien lehdet iPadilla näköisversioina. Lehti on myös halvempi kuin se, josta saa sormet painomusteeseen. Ei kulu saippuaakaan sormia pestessä. Ja lehti seuraa maailmalle missä joskus olenkin. Tuntuu lehti tulevan Jamaikan torillekin iPadiin! Ei tarvi tuossa Itellaa.
On se juhlaa ulkomaan netissä imaista Hesari koneeseen tai Iltalehti tai Helsingin Uutiset tai Itä-Savo tai Yhteishyvä tai Taloustaito tai mikä vaan! Ja sitten ottaa siellä paikallinen pahalta maistuva kahvi mukissa huulille ja siemaista. Tuossa kohtaa aina vaan toivoo, että sieltäkin maailman turultakin saisi JuhlaMokkaa. Se ei vielä onnistu edes iPadilla.
Mutta kyllä lehti on hyvä! Ja iPad melkein vielä paljon parempi!!!
lauantai 25. tammikuuta 2014
Sekö pukkasi talven!
Riti rati rallaa, tuli talvihallaa ...! Noin osuvasti kertoi muinoinen laulu tämänpäivän tilanteesta. Mutta liika on liikaa! Kyllä olisi riittänyt jäähileet pakastimessa ja jääpalat lasissa. Ei niitä olisi enää maahan tarvittu!
Kerta näinkin pitkälle päästiin sulakeleillä ja muutamilla lämpöasteilla, olisi säänhaltijan pitänyt tajuta tilanne. Että olisi voitu jatkaa läpi asti lämpimillä ja sitten huhtikuussa olisi heittänyt täydet lämpimän säädöt päälle sääkoneessa. Silloin olisi ihmispolo ollut paljon paremmalla mielellä. Ainoa, joka olisi saattanut harmitella sulakelejä, olisi ollut autopeltiseppä. Mutta kyllä hänkin olisi lämpimästä nauttinut.
Mutta näin on määrätty, että nenän kuuluu vuotaa, kurkun köhiä ja kuumeen ihmistä kalvaa! Niinpä näillä mennään! Kunhan vaan säästäisi läheiset näiltä vaivoilta!
Kerta näinkin pitkälle päästiin sulakeleillä ja muutamilla lämpöasteilla, olisi säänhaltijan pitänyt tajuta tilanne. Että olisi voitu jatkaa läpi asti lämpimillä ja sitten huhtikuussa olisi heittänyt täydet lämpimän säädöt päälle sääkoneessa. Silloin olisi ihmispolo ollut paljon paremmalla mielellä. Ainoa, joka olisi saattanut harmitella sulakelejä, olisi ollut autopeltiseppä. Mutta kyllä hänkin olisi lämpimästä nauttinut.
Mutta näin on määrätty, että nenän kuuluu vuotaa, kurkun köhiä ja kuumeen ihmistä kalvaa! Niinpä näillä mennään! Kunhan vaan säästäisi läheiset näiltä vaivoilta!
Laitoin muistutukseksi kesästä tähän sisiliskon kuvan.
perjantai 24. tammikuuta 2014
Matkustaminen on vanhalle hyvä ja huono!
Kyllä olen varsin iloinen matkasta, mutta väsynyt ja vähän kipeäkin! Tuli lenneltyä maailman turuilla ja risteiltyä lämpimissä vesissä. On se aina avartavaa! Lompakkoa ja mieltä!
Mutta kyllä ei sovi lentokentillä ja lentokoneissa notkuminen selkäsairaalle vanhukselle juuri ollenkaan. Se ottaa selkään, jalkoihin ja ohimoon tuommoinen roikkuminen ja odottelu. Sitä kun pääsisi sillain omasta ulko-ovesta pihalle ja matka olisi siinä. Se se vasta olisi mukavaa, mutta kun matka on haettava kaukaa. Se ei ole ollenkaan mukavaa!
On se risteilyn järjestäjäihminen kuitenkin mukava kun hoitaa syötävät, ohjelmat ja vielä laivan ohjaajankin aivan meitä varten! Tosin kyllä se ihminen vaatii melkoisen tukun seteliä eurooppalaisia ja tässä tapauksessa amerikkalaisiakin. Mutta nytpähän on tilaa lompakossa ja yöpöydän laatikossa jos sattuisi äjähtämään vaikka lotostakin jotakin.
Kyllä on vaan kotona mukava taas olla! Vaikka kylmässäkin! On hyvin iloinen olo! Ja vähän kipeä selkä ja nenä tukossa.
Mutta kyllä ei sovi lentokentillä ja lentokoneissa notkuminen selkäsairaalle vanhukselle juuri ollenkaan. Se ottaa selkään, jalkoihin ja ohimoon tuommoinen roikkuminen ja odottelu. Sitä kun pääsisi sillain omasta ulko-ovesta pihalle ja matka olisi siinä. Se se vasta olisi mukavaa, mutta kun matka on haettava kaukaa. Se ei ole ollenkaan mukavaa!
On se risteilyn järjestäjäihminen kuitenkin mukava kun hoitaa syötävät, ohjelmat ja vielä laivan ohjaajankin aivan meitä varten! Tosin kyllä se ihminen vaatii melkoisen tukun seteliä eurooppalaisia ja tässä tapauksessa amerikkalaisiakin. Mutta nytpähän on tilaa lompakossa ja yöpöydän laatikossa jos sattuisi äjähtämään vaikka lotostakin jotakin.
Kyllä on vaan kotona mukava taas olla! Vaikka kylmässäkin! On hyvin iloinen olo! Ja vähän kipeä selkä ja nenä tukossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)