Se ei mene nyt Suomella hyvin! On istuttu kaikenlaisten pakettien päälle hallituksen toimesta. Asioita on päätetty sotesta lähtien. Tukiin kajotaan ja maksuja nostellaan. Sairaat saavat sairastua entistä enemmän ja hoitoa annetaan jos keritään tai jaksetaan. Lapsille ei paljon lisiä heru. Tuloista rapsautetaan enemmän veroja. Ja jos vaurautta on niin ei ole pitkään kun valtio pääsee käsiksi. Ja tietenkin kaikesta seuraa, että leivän hinta nousee. Ja muitten eväitten. Pahat on ajat tiedossa! Pikkuporukat lipeävät vastuusta ja oppostinentit huutaa pää punaisena, mutta ei kerro ratkaisua.
No yllättikö tuo ketään? Tuskinpa vaan! Sen on yksi ja toinen viisas ihminen tajunnut, ettei se voi näin jatkua. Aina vaan poltetaan rahaa enemmän ja enemmän. Se oikein seteli polttaa kädessä ja lompakossa. Eroon on päästävä ja lisälainaa haettava. Mihin se seteli etsiytyy kun ei kuitenkaan löydä tietään oikeaan kaupan tavaraan. Taitaa mennä tupakkiin ja muuhun turhuuteen. Kansa huutaa päitä vadille, että hallituksen vika, virkamiehen vika, työnantajan vika ja kaikkien muitten vika paitsi oma. Ei pane kansa merkille, että maailman ahdinko saattaa vaikuttaa jopa meihinkin? Nääs kun se maailma ollaan myös me ja tässä yritetään sinnitellä siinä sivussa omillamme.
Ei vedä vienti, ei auta tuonti, ei ole rahaa! Ja sitten muuan vilperi pisti asiat rajan takan solmuun. Ei ole enää varaa rajantakasella ihmisellä tulla Suomen markkinalta ostamaan tavaraa. Eikä saa suomalainen yritys rajan takana omiaan pois. Vilperin lentokoneet harjoittelee, sotaväki valloittelee ja vilperi itse pui nyrkkiä joka suuntaan. Yritä siinä sitten olla hänen kanssaan kaveria kun mikään ei kelpaa!
Meilläkin vaan kaupat sulkee oviaan, tehtaista, niistä harvoista viimeisistä, laitetaan koneita rasvoihin ja väki pihalle, eikä riitä insinöörille suunniteltavaa, ei rakentajalle rakennettavaa, ei pidä kaivoksen padot ja puhelimetkin myydään ulkomaahan. Liikekeskuksissa tyhjenee kauppatiloja ja toimistotaloissa toimistoja, kauppojen parkkipaikat on autioina ja lompakot kansalla tyhjinä. Tyhjää on joka puolella kun ei sada edes lunta. Ennen oli tähän aikaan niin valoisaa kun oli lumi maassa. Nyt ei ole varaa edes lumeen!
Se on vanhankin yritettävä puristaa optimismia oikein sitruunapuristimella kun meinaa masennus vallata mielen. Onneksi valoa riittää vielä kun on taskulampussa melko uudet paristot!
tiistai 25. maaliskuuta 2014
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Se ei paljon yhteyttä pitele kun ei pysty!
On tämä nykyihminen rakennettu omituisesti! Se ei paljon yhteyttä pitele toisiinsa. Ennen taisi olla melkolailla toisin. Mutta silloinhan olikin kotona eteisen pöydällä puhelin ja posti kuljetti kirjeet näppärästi. Ja silloin tehtiin hommia ainoastaan valoisan aika, aamun valkenemisesta auringon laskuun ja vähän sen jälkeenkin. Oli se silloin helppo pitää yhteyttä melkoisen ahkerasti! Ja kyläillä!
Se on nykyään vaikeampaa kun ei ole kuin kännykkä, iPad, läppäri, Facebook, Twitter, chat, email, tekstiviestit, kirjeet, Youtube, Skype ja Facetime. Ei sitä ole ihmisellä paljon mahdollisuuksia kontaktia toiseen ottaa. Työtäkin kun pitää tehdä pisimpinä päivinä lähes 8 tuntia. Ei siinä jää aikaa yhteysjutuille! Se kun pitää niin armottoman kiirettä!
Mutta eipä sitä ainakaan eläkeläistäkään kiinni saisikaan kun se on tansseissa, teatterissa, elokuvissa, baarissa, ravintolassa, kauppakeskuksessa, eläkekerhon matkalla, ulkomaanreissussa, mökillä, harrastuspiireissä, vertaistukea antamassa, Mäkkärillä, autoilemassa Porvoossa, kiertelemässä entisiä asuinalueita, palvelukeskuksessa luennolla, kuuntelemassa sydänluentoa, apteekista pillereitä hakemassa, kirjastossa selaamassa lehtiä, räplää läppärillään netissä ja vaikka missä muualla. Yritä siinä tavoittaa sitten tuommoinen nykyeläkeläinen jostain!
Ei ole helppoa tuo kontaktinpito tänä päivänä! Oli parempi ennen!
Se on nykyään vaikeampaa kun ei ole kuin kännykkä, iPad, läppäri, Facebook, Twitter, chat, email, tekstiviestit, kirjeet, Youtube, Skype ja Facetime. Ei sitä ole ihmisellä paljon mahdollisuuksia kontaktia toiseen ottaa. Työtäkin kun pitää tehdä pisimpinä päivinä lähes 8 tuntia. Ei siinä jää aikaa yhteysjutuille! Se kun pitää niin armottoman kiirettä!
Mutta eipä sitä ainakaan eläkeläistäkään kiinni saisikaan kun se on tansseissa, teatterissa, elokuvissa, baarissa, ravintolassa, kauppakeskuksessa, eläkekerhon matkalla, ulkomaanreissussa, mökillä, harrastuspiireissä, vertaistukea antamassa, Mäkkärillä, autoilemassa Porvoossa, kiertelemässä entisiä asuinalueita, palvelukeskuksessa luennolla, kuuntelemassa sydänluentoa, apteekista pillereitä hakemassa, kirjastossa selaamassa lehtiä, räplää läppärillään netissä ja vaikka missä muualla. Yritä siinä tavoittaa sitten tuommoinen nykyeläkeläinen jostain!
Ei ole helppoa tuo kontaktinpito tänä päivänä! Oli parempi ennen!
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Vuodenajan henkeä ja hiekkaa!
Se on sekoitettu vanhan pää nyt aivan tyystin! Ei tiedä onko talvi, kesä, joulu vai juhannus. Kelit on aivat erit varttitunnin välein. Kun lähdet lipokkaissa ulos niin viisitoista metriä kun pääset ulko-ovelta, onkin jo taas talvi. Kun laitat uloslähtiessä talvipalttoon päälle ja vedät karvalakin korvalliset jo rappukäytävässä alas, huomaatkin pihalla auringon helottavan suojapaikoissa vähintään 30 lämpöistä astetta. Valu siinä sitten hikeä juuri syksyllä ostettuun karvalakkiin.
Ja sitten kun pääset Mannerheimintien laitaan ja vetelet juuri sillä hetkellä paistavan auringon suomaa kevätilmaa keuhkoihisi, saat ohitse pyyhältävältä bussilta naamallesi Saharan hiekkamyrskyä muistuttavan sakean kivennäisannoksen. Seuraava puolituntinen meneekin sitten availlessa hiekkaisia silmiä ja puhallellessa hiekanjyviä keuhkoista asti. Ohi kiitävälle naapurin isännälle on turha selittää ettei minulla ole flunssa vaan se oli tuo 63:n bussi joka tuli Pakilasta päin ja ajoi kaahaten keskustaa kohti. Anna olla, että astmaattisella ihmisellä on tuossa pölypilvessä riemu huipussaan vaikkei henki kuljekaan.
Automies vuorostaan on pohtinut Hesassa koko ns. talven, että minkähän takia on pakko ajaa nastoilla asfalttia murskaksi. Jäätä ei ole nähty kuin viikonloppuisin grogilaseissa ja liian harvoin sulatettavan pakastekaapin seinämillä. Eli kevät-talvi on hienoa aikaa! Ei tiedä sataako vai paistaako, mutta varmaa on että molempia tapahtuu!
Ja sitten kun pääset Mannerheimintien laitaan ja vetelet juuri sillä hetkellä paistavan auringon suomaa kevätilmaa keuhkoihisi, saat ohitse pyyhältävältä bussilta naamallesi Saharan hiekkamyrskyä muistuttavan sakean kivennäisannoksen. Seuraava puolituntinen meneekin sitten availlessa hiekkaisia silmiä ja puhallellessa hiekanjyviä keuhkoista asti. Ohi kiitävälle naapurin isännälle on turha selittää ettei minulla ole flunssa vaan se oli tuo 63:n bussi joka tuli Pakilasta päin ja ajoi kaahaten keskustaa kohti. Anna olla, että astmaattisella ihmisellä on tuossa pölypilvessä riemu huipussaan vaikkei henki kuljekaan.
Automies vuorostaan on pohtinut Hesassa koko ns. talven, että minkähän takia on pakko ajaa nastoilla asfalttia murskaksi. Jäätä ei ole nähty kuin viikonloppuisin grogilaseissa ja liian harvoin sulatettavan pakastekaapin seinämillä. Eli kevät-talvi on hienoa aikaa! Ei tiedä sataako vai paistaako, mutta varmaa on että molempia tapahtuu!
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Mies kasvoi kaltaistensa joukossa!
Se sitten iski vanhaan tiistaina taas varsinainen kulttuuripläjäys! Kun ei tuo aika meinaa kulua kesää odotellessa ja jotain fiksuakin pitää kehitellä, niin varattiin pikaistuksissamme nuorikon kera teatteripiletit. Tosin oli ystävä teatterista jo kerinnyt kehua näytöksen musiikkia eikä turhaan kehunutkaan.
Siis housut jalkaan ja kauluspaita (yäk!) päälle (ylänapin jätin kyllä auki) ja kohti Helsingin kaupunginteatterin suurta näyttämöä. Paikalle oli kuuleman mukaan palkattu oikein Tarzan! Ja siellähän hän heilui milloin liaanilla, milloin kallioilla ja milloin minkäkinlaisella pinnalla. Ja hyvin heiluikin. Kumppaneineen lauleli juttujaan hienon musiikin säestyksellä. Jopa niinkin mielikuvituksettoman ihmisen kuin minä, aika kului rattoisasti parin ja puolituntisen verran. En viitsi kertoa enempää vaan menkää katsomaan kellä mahdollisuus on!
Tupa oli täynnä kaikenikäistä väkeä ja tuntui nautintoa esitys kaikille tuottaneen. Mutruhuulet olivat menneet jonnekin muualle kun Tarzanilla heitä ei kylässä näkynyt. Nautittava esitys! Voipi olla, että käyn vastakertanakin teatterissa. Ainakin syksylle on ohjelmassa monta hauskaa tiedossa.
Siis housut jalkaan ja kauluspaita (yäk!) päälle (ylänapin jätin kyllä auki) ja kohti Helsingin kaupunginteatterin suurta näyttämöä. Paikalle oli kuuleman mukaan palkattu oikein Tarzan! Ja siellähän hän heilui milloin liaanilla, milloin kallioilla ja milloin minkäkinlaisella pinnalla. Ja hyvin heiluikin. Kumppaneineen lauleli juttujaan hienon musiikin säestyksellä. Jopa niinkin mielikuvituksettoman ihmisen kuin minä, aika kului rattoisasti parin ja puolituntisen verran. En viitsi kertoa enempää vaan menkää katsomaan kellä mahdollisuus on!
Tupa oli täynnä kaikenikäistä väkeä ja tuntui nautintoa esitys kaikille tuottaneen. Mutruhuulet olivat menneet jonnekin muualle kun Tarzanilla heitä ei kylässä näkynyt. Nautittava esitys! Voipi olla, että käyn vastakertanakin teatterissa. Ainakin syksylle on ohjelmassa monta hauskaa tiedossa.
torstai 20. maaliskuuta 2014
Vaatekomerossa tapahtuu kummia!
Kyllä olin kerrankin aivan hämmennyksissäni, kun kaivelin viime syksynä ostamani housut vaatekomeron syövereistä! Olin viime töikseni syksyllä noutanut housut kesäpaikkakunnan tavaratalon lyhennystyöhenkilöltä ja siirtänyt kotikaappiin. Kun tarvetta käyttöön ei ennen eilistä päivää ollut ilmaantunut, saivat ne rauhassa riippua kaapissa. Mutta jokin niihin oli iskenyt! Housuvirus tai vyötärömenninkäinen.
Kun vetäisin ne eilen rivakalla otteella jalkaan ja ryhdyin sovittamaan vyötärönappia kiinni, saatoin havaita housunkauluksen kutistuneen omituisella tavalla. Se viidensentin rako ei ollut siinä kun ostitn heidät. En ollut mielestäni tehnyt housuille mitään! En edes ollu ajatellut niitä sen kummemmin lämmöllä kuin viileydelläkään. Siitä huolimatta ne olivat ottaneet nokkiinsa ja vetäytyneet kuosissaan ja kudoksissaan. Elleivät olleet sitten ottaneet nokkinsa kun en ollut käyttänyt viiteen kuukauteen?
Mielessäni kävi, että olisiko sattunut ompeluhenkilölle jokin virhe työssään? Ehkä kaventanut housujani väärästä päästä tai tehnyt Singerillään jonkin koruompeleen tyyppisen koukauksen. Vai olisiko Singerin automatiikka ottanut työssään omaa vapautta ompeluhenkilön kahvipaussin aikana? Ne on melkoisia tietämyslaitteita kaikine ohjelmineen nykyään nuo herkät ommelvempeleet.
Jouduin nöyrtymään ja viikkasin housut takaisin ripustimeen ja siirsin kaappiin miettimään minkä ongelman minulle aiheuttivat. Taidanpa käydä kesäkylän ompeluhenkilön pakeilla kunhan palaan sinne ongelman syntylähteille!
Kun vetäisin ne eilen rivakalla otteella jalkaan ja ryhdyin sovittamaan vyötärönappia kiinni, saatoin havaita housunkauluksen kutistuneen omituisella tavalla. Se viidensentin rako ei ollut siinä kun ostitn heidät. En ollut mielestäni tehnyt housuille mitään! En edes ollu ajatellut niitä sen kummemmin lämmöllä kuin viileydelläkään. Siitä huolimatta ne olivat ottaneet nokkiinsa ja vetäytyneet kuosissaan ja kudoksissaan. Elleivät olleet sitten ottaneet nokkinsa kun en ollut käyttänyt viiteen kuukauteen?
Mielessäni kävi, että olisiko sattunut ompeluhenkilölle jokin virhe työssään? Ehkä kaventanut housujani väärästä päästä tai tehnyt Singerillään jonkin koruompeleen tyyppisen koukauksen. Vai olisiko Singerin automatiikka ottanut työssään omaa vapautta ompeluhenkilön kahvipaussin aikana? Ne on melkoisia tietämyslaitteita kaikine ohjelmineen nykyään nuo herkät ommelvempeleet.
Jouduin nöyrtymään ja viikkasin housut takaisin ripustimeen ja siirsin kaappiin miettimään minkä ongelman minulle aiheuttivat. Taidanpa käydä kesäkylän ompeluhenkilön pakeilla kunhan palaan sinne ongelman syntylähteille!
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Hesan lätkäpojat rantapalloilemassa
Se otti sitten Hesan jokainen lätkäpoika kesälomapassin! Kyllä en ollut iloinen kun ainoa kunnon lätkätiimi Hifkikin otti neniinsä. Enhän minä mikään intoilija ole noissa asioissa, mutta harmittaa kun olen pikkuisen kannattanut ainoaa Stadin kunnollista lätkäpelijoukkuetta.
Ja kun Hjallis järjesti oman soppansa kutsumalla venäläiset Stadiin niin ei mieli mettä keitä. Neitikiekkoilijat myytiin Venäjän liigaan ja nyt on pelimatkat yli rajojen pitkin mannerta niinkuin Ville Haapasalolla. mahtaneeko nekin kestää aina 30 päivää? Mutta hauska pojilla tulee varmaan olemaan halvan vodkan maassa.
Mutta kuitenkin harmittaa kun eivät pelaa kukaan nyt meidän kylillä kiekkoa kun minäkin olisin joutanut jonkun matsin katsomaan! Nössöporukkaa ovat kaikki tyynni!
Ja kun Hjallis järjesti oman soppansa kutsumalla venäläiset Stadiin niin ei mieli mettä keitä. Neitikiekkoilijat myytiin Venäjän liigaan ja nyt on pelimatkat yli rajojen pitkin mannerta niinkuin Ville Haapasalolla. mahtaneeko nekin kestää aina 30 päivää? Mutta hauska pojilla tulee varmaan olemaan halvan vodkan maassa.
Mutta kuitenkin harmittaa kun eivät pelaa kukaan nyt meidän kylillä kiekkoa kun minäkin olisin joutanut jonkun matsin katsomaan! Nössöporukkaa ovat kaikki tyynni!
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Roskat saa kyytiä!
Jo vain olin erityisen hämmästynyt kun aamun Helsingin Sanomissa kerrottiin turkulaisen roskan kulkevan Viroon asti. Onhan se hämmentävää kun ei tavallisilla ilhmisillä meinaa olla varaa matkustella, niin roskapussit sen kun reissailevat pitkin poikin ja oikein oman kuljettajan kuskaamana. On jo aikoihin eletty! Kyllä roskan kuuluu asua siinä maassa kun on syntynytkin. Paitsi ulkomailta tuotu muovi voitaisiin lähettää paluukuormissa takaisin sinne mistä tulikin ja ulkomaan kustannuksella. Oppisipahan tekemään terveellisen palavasta aineesta kuoret paketteihin.
Miksi Viron ihmisellä on varaa rakennella laitoksia roskia varten ja meillä ei ole varaa rakentaa edes vanhuksille viihtyisiä asuinpaikkoja? Meillä vaan tapellaan sotesta ja somesta ja vaikka mistä -esta. Ei saa selvää onko minullakaan muutaman vuoden kuluttua hoitajia 1,2 vai 2,7 vai jääkö perin 0,4:ään. Mutta turkulainen roskapussi saa kokonaisen kuskin ja vielä laitoksen henkilökunnan. Sitten vielä kuskataan takaisin Poriin. Ehkä se ei turkulaiselle ole niin mukavaa kun joutuu Poriin? Olisiko tuo retkeily sittenkin jonkinlainen rangaistus tuolla viimeisellä perusteella?
Mutta kyllä en olisi iloinen jos minun roskiani ajelutettaisiin ylt'ympäriinsä! Ne pitäisi hoidella kotomaassa ja ansaitsemallaan kunnioituksella. Ja sitten hankittaisiin ajelussa säästyneillä varoilla minulle tulevaisuudessa yksi täysi hoitaja ja rakennettaisiin kauniille paikalle merenrantaan hieno hoitotalo ja sen takapihalle semmoinen pinei ja sievä roskienpolttouuni. Ja roskalämmöllä lämmitettäisiin tuota majataloa. Olisi siinä sitten mukava suhata rollaattorilla pitkin lämpimiä käytäviä ja välillä keinutella keinutuolissa telkkarin äärellä!
Mutta vaikka miten onkin roskan reitti, pitää jo nyt heti lajitella ja huolella! Ja virkamiehen pitää lopettaa nenän kaivelu, pistää yllä esitetyt korvan taakse ja alkaa toimeen! Minä odottelen täällä roskapussin kanssa!
Miksi Viron ihmisellä on varaa rakennella laitoksia roskia varten ja meillä ei ole varaa rakentaa edes vanhuksille viihtyisiä asuinpaikkoja? Meillä vaan tapellaan sotesta ja somesta ja vaikka mistä -esta. Ei saa selvää onko minullakaan muutaman vuoden kuluttua hoitajia 1,2 vai 2,7 vai jääkö perin 0,4:ään. Mutta turkulainen roskapussi saa kokonaisen kuskin ja vielä laitoksen henkilökunnan. Sitten vielä kuskataan takaisin Poriin. Ehkä se ei turkulaiselle ole niin mukavaa kun joutuu Poriin? Olisiko tuo retkeily sittenkin jonkinlainen rangaistus tuolla viimeisellä perusteella?
Mutta kyllä en olisi iloinen jos minun roskiani ajelutettaisiin ylt'ympäriinsä! Ne pitäisi hoidella kotomaassa ja ansaitsemallaan kunnioituksella. Ja sitten hankittaisiin ajelussa säästyneillä varoilla minulle tulevaisuudessa yksi täysi hoitaja ja rakennettaisiin kauniille paikalle merenrantaan hieno hoitotalo ja sen takapihalle semmoinen pinei ja sievä roskienpolttouuni. Ja roskalämmöllä lämmitettäisiin tuota majataloa. Olisi siinä sitten mukava suhata rollaattorilla pitkin lämpimiä käytäviä ja välillä keinutella keinutuolissa telkkarin äärellä!
Mutta vaikka miten onkin roskan reitti, pitää jo nyt heti lajitella ja huolella! Ja virkamiehen pitää lopettaa nenän kaivelu, pistää yllä esitetyt korvan taakse ja alkaa toimeen! Minä odottelen täällä roskapussin kanssa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)