Kadonneen kunnon metsästys

Kyllä en ollut iloinen kun joulupyhien jälkeen housut puristivat! Se oli päässyt kinkku iskemään isolla kädellä. Kyseessä ei ollut kinkku, joista enää nykyään vain unelmoidaan ja joita kaduilla katseltiin nuorena. Kyseessä oli viikkoja sitten iloisena karsinassa juoksennelleen possun takapuoli ja sen uunissa käsitelty tulema.

Vaikka kuinka olimme kotihengettären kanssa pelanneet laistoa kinkkuhankinnassa, niin lähipiirien hyvä varustautuminen pääsi iskemään pahaa aavistamattomaan vanhukseen. Kyllä oli läheiset ladanneet pöytään monenmoista kystä! Ja kyllä! Siinä oli vedenelävää ja maanelävää ja juurikastuotosta ja vihreetä ja monia muitakin värejä. Siinä oli heikkoluontoinen vanhempi ihminen puolustuskyvytön ja vanha aatami iski kun täytyi kynsin hampain pitää puolensa, ettei olisi jäänyt vähemmälle osalle. Ja yleensä taisin pärjätä, josta hävyttömästi viestittää tuo housunkaulus.

No nyt on sahattava kepin kanssa lähi- ja kaukokadut, vintattava polku- ja kuntopyörällä ylt’ympäriinsä. Eikä enää ole kyse sadoista eikä tuhansista kaloreista vaan nyt puhutaan jo isommista kolariaeristä! Nyt ovat hyvät neuvot ja kestävät polvet tarpeen!

Ei mutta nyt on taas pakko mennä! Läski ei pala itsekseen! Jos kadulla näkyy hiki- ja rasvavanoja, niin olen mennyt siitä! Älkää liukastuko siinä! Pitäkää peukkuja etten vaan joudu lumepolvileikkaukseen! Lume on leikkaus ei polvi! Tsemppiä sinnekin!!!

Nyt pitäisi olla jo menossa!

Kyllä pitäisi riittää jo joulunajan velttoileminen! Pitäisi olla jo menossa eikä lueskella joutavia lokikirjoituksia. Se on kaupanpitäjä laittanut jo alennusta esille ja tarjolla saattaapi olla toinen toistaan edullisempaa ruoka-, vaate- ja muuta tavaraa.

Se polttelee jo montaa ihmistä pankkikortti taskussa ja kaupanpitäjät on käyneet jo joulupäivän illasta lähtien helistelemässä piirongin päällä odottavia puotinsa avaimia. Ale-kyltit on tekstattu jo itsenäisyyspäivän tienoissa ja odotelleet ensimmäisen joulunjälkeisen arkiaamun ripustamistaan. Nyt on ukset auki ja tavarat tarjolla ja edullisesti.

Kyynärpäät on syytä hioa teräviksi tavararuuhkaa varten kun taistelee toinen toistaan erikoisemman värisestä villapuserosta, aivan liian lyhyestä hamosesta, jonka joku suunnittelija punaviinipäissään piirsi alun perin ravintolan serviettiin ja Kaukoidän ompelija polki koneellaan kasaan. Ja nyt on Legotkin edullisia heitellä pitkin lattioita ja neulasiaan varistavan kuusen alle. Matspox-autoja ei taida enää olla tarjolla. Niillä kun heitti niin siitä jäi kunnolla jälki. Parkettiin, pikkuveikan otsaan ja kyprokkiseinään. Ne oli aikanaan kunnonpelejä eikä mitään höttömuovisia neppariautoja!

Se vaan kulutushenkilöä arvelluttaa, että milloin lihakauppasetä malttaa alentaa ylijääneitten kinkkujen hintoja. Saattaa mennä jopa vuoden vaihteen yli ennen kuin lisärasvaa saa hankituksi halvalla. Mutta sitä vaan sopii ihmisen ajatella, että se koittaa pian harmaa arki ja rasvalle pitää hoitaa lähtöpassit. Sitten mennään pitkin talven liukastamia katuja ja polkuja ja hikoillaan uudet alushousut hikimäräksi. Tumman lahjapaidan laatu selviää lenkin jälkeen josko siitä jää väriä selkään tai ei. Monesti sillä saa mukavan, tasaisen värin pesukoneessa muihin vaaleisiin vaatteisiin etenkin jos pesee 90:ssä asteessa.

Mutta lähimmän viikon aikana on mahdollista tehdä edullisia hankintoja mikä ei ole suinkaan huono asia. Ja eikun pipo päähän ja kisaamaan hiki päässä edullisista tavaroista!!!

Joulun sää – kemiallinen glögimoka!

Se kun henkilö laittoi taivaan tippakoneen päälle, taisi mokata pahemman kerran! Siellä taisi käydä vähän samalla tavalla kuin nykyisin käy monessa tehtaassa kun ”laatutuotteita” valmistetaan. Unohtui yksi vaihe pois tyystin! Ja sutta tuli! Tai tässä tapauksessa pelkkää vettä!

Käsikirjan mukaanhan jouluun kuuluu sade, LUMISADE. Tuo edellinen muuten kuulosti ihan siltä elokuvan lausahdukselta ”Nimeni on Pukki, Joulupukki!” No nyt mentiin siis sillä kaavalla ainakin eteläisessä maamme osassa, että satoi kyllä, mutta pelkkää vettä. Ja jatkuvasti! Kyllä ei ollut kiva kyläilijällä lähteä kävelyteitse sukuloimaan aattona kuusen alle kun meno- ja paluumatkalla rätki vettä päähän ja rippipuvulle. Eikä tainnut säästyä pukinkaan parta kuivana, saati nuttu! Oli siinä muorilla kuivattelemista kun pukki pöhäytti Korvatunturin porotallille märässä nutussaan. Vesi vaan valui nutun helmasta muorin killottamalle tuvan parketille ja tuli sanomista. Olikin moneksi päiväksi nuttutavaraa pitkin pukin kylpyhuoneen kuivausköysiä.

Nyt jäi säänlaittajalla pakastuskampi pois vetämättä ja vesitipat tulivat alas asti samassa olomuodossa. Tuo ei täyttänyt joulusateen laatuvaatimuksia. Taisi olla kampihenkilöllä jo pikkujouluaikaiset glögit päässä kun mokasi tuommoisen ratkaisevan vaiheen. Ei ole hyvä ottaa liikaa glögiä! Tulee reklamaatioita kohtuuttoman paljon. Ainoa joka hommasta hyötyy, taitaa olla pyykkinarukauppias kun menee narua ja Oskarin oksia.

Ja taitaa olla lähipäivinä Lappiin asti märkää sadetta tiedossa! Tämä ei ole hyvä juttu kun kansalainen odottaa kevyttä lumisadetta! Kyllä lähetämme sääosastolle toiveen ensi joulua varten, ettei pidä tarjota teräglögiä pikkujouluissa ainakaan sille, joka hoitaa joulusadevipuja! Kyllä näin on jämpti!

HYVÄÄ TAPANINPÄIVÄÄ KAIKILLE KELEISTÄ HUOLIMATTA!

Sinibaretit - arvokkaalla asialla myös Joulun aikaan!

Kyllä en voi kyllin vahvasti ilmaista kunnioitustani niitä suomalaisia kohtaan kun ovat menneet maailmalle suojaamaan rauhaa ja ihmisiä toinen toisiltaan. Nuo lämpimät tunteet kohoavat aina huippuunsa juuri joulun aikaan kun tiedän, että he joutuvat viettämään kuusijuhlansa muilla mailla vierahilla sovelletuin oloin ja eväin.

Annoin itseni saada aiheeseen ensi rokotuksen pienenä kansakoululaisena kuunnellessani Suezilla palvellutta kotikylämme miestä. Koululaisen sielua saattoi ehken ensisijaisesti koskettaa myös aiheeseen liittyvä seikkailullisuus. En muista, oliko tuolloin vielä muodostettu sinibarettikäsitettä kun oli kyseessä ensimmäiset suomalaiset noissa tehtävissä. Mutta muistan elävästi tuon tutun sinibaretin puheisiin liittyvän tehtäväkeskeisyyden, jossa korostui turvallisuus ja valvonta ja niihin sopivat suomalaisuuden parhaat piirteet.

Asia paisui ajatuksissani niin pitkälle, että ajattelin itsekin jonain päivänä kuuluvani tuohon kunnioitettavaan joukkoon. Kun sain oman varusmiespalveluni suoritetuksi, pyrinkin 60-luvun lopulla rauhanturvaajaksi. Odotin malttamattomana päätöstä, jonka tulo venyi ja venyi. Eräänä päivänä sain tuon kaipaamani kirjeen, jossa minut oli hyväksytty koulutukseen Niinisaloon. Kyllä en ollut kirjeen ajankohdasta ollenkaan iloinen koska olin istunut jo muutaman viikon yliopiston luentosaleissa. Kirjeen sisällöstä olin kuitenkin iloinen kun koin olevani tuon hienon asian arvoinen myös valintaa tehneen tahon mielestä.

Jatkoin siis opintojani harmitellen toteutumatta jäänyttä haavettani ja valmistuin aikanaan ammattiin. Ilokseni ammatissani pääsin kosketuksiin puolustustoiminnan kanssa ja pääsin sitä kautta jonkin verran osallistumaan kotimaassa haaveitteni asioihin. Nyt nekin ovat vain menneinä muistoina vanhan miehen harmaassa päässä.

Lämmin kunnioitukseni menneiden ja nykyvuosien sinibaretteja kohtaan! Ja jos Teistä joku lukee tätä niin Sydämelliset Jouluntoivotukseni Teille sinne missä kaukana olettekin!

Hyvää Joulua kaikellen kansallen!

Kyllä ei ole kansa tänään yltiöpäisesti kylillä ryntäilemässä! Se on vasta huomenna vähän, mutta tänään on ensin se vuoden ainoa päivä, jolloin perhekunnat saavat jos malttavat makoilla ja ahtaa itseensä kinkkua ja muuta terveydelle monipuolista ravintoainetta. Rasva saa valua suupielistä vapaasti ja vyönsolkea löysäillään. Laatikoita lapioidaan ja rosollin punajuurta kaavitaan keittiön vaaleasta matosta.

Lapsilla on puuhaa tutkaillessaan mahdollisten lahjapakettien antia, surhvaillessaan netissä, tekstaillessaan kavereilleen tai skypetellessään lahjoista vertailukuvia kavereilleen. Sitä vaan soisi, että perheenäitikin voisi hetkeksi ojentaa sorjat säärensä sohvalle ja tutkailla upouutta kirjaa tai selailla naistenlehteä. Eikä olisi perheen orjuuttamana keittiöpuuhissa kuin on 364 päivänä vuodesta muuten. Paitsi karkausvuotena 365 päivänä kun silloin tulee yhden päivän lisärangaistus eikä hamekangasta. Ja isä voisi rapsuttaa äitiä vähän niskasta ja ottaa vaikkapa halausotteella lähituntumaa. Ei siitä luulisi haittakaan olevan!

Moni on saattanut käväistä jo ani varhain joulukirkossa evankeliumin äärellä. Ennen se oli lapselle ja nuorelle tuskaisa lähtö kun konvehtia hampaanraoissa muutaman tunnin unen jälkeen piti raahautua kirkkoon nukkumaan. Ja oli kova pakkanen ja portaat jäässä ja lumessa. Ja tiet myös. Sitä joulutunnelmaa ei osannut silloin arvostaa vaan vasta nyt sitä muistelee kaiholla ja harmit ovat konsa jääneet noista lähdöistä taakse.

Nykykirkon herrat ovat siirtäneet joulusaarnat pääosin aamupäivän valoisiin tunteihin. Nyt mennään sanan ääreen monin paikoin vesisateessa autoilla. Ei luista reki näissä EU:n säätämissä uusissa keleissä! Etelän suomalainen voi tutustua lumeen ainoastaan Pekka Poudan kuvista tv:n säätieteilyissä tai vanhan Kotiliesi-lehden kuvissa. Pohjoisen ihmisellä lienee pihat lumessa ja etelän kurassa ja siinä välillä löytyy vähän kumpaakin.

Oli pihan väri mikä hyvänsä niin kaikille RAUHAISAA JOULUPÄIVÄÄ! Ottakaa kerrankin iisisti!!!

Jännät ajat tiedossa!

Nyt se on jo myöhäistä parantaa tapojaan! Lähellä on ne hetket kun kiltteys palkitaan! Se monella elävällä housunpuntti tutisee jos vain alkaa muistelemaan tekosiaan kuluneen vuoden aikana. Kaikista tekemisistä ei aina kiitosta heru, mutta kyllä jokaisen kohdalle hyvääkin löytyy.

Ne on joulutontut ja muut tontut kiertäneet taas koko vuoden ikkunoitten takana tarkistelemassa kansalaisen tekosia ja tarkkailijoitten muistivihoissa saattaapi olla myös punakynämerkintöjä. Tahtoo ihmisellä unohtua, että kaikki lasketaan! Ei auta enää viime tingassa kiltteys jos koko vuoden on tehnyt herjoja! Sitä vaan pitää toivoa jotenkin, että siellä olisi riittävästi vihreitäkin merkintöjä.

Joulupukki on kuitenkin hyvin viisas ja ihmisystävällinen mies ja osaa kyllä arvioida pahojen tekosten vastapainoksi myös ne hyvät teot. Siitä syntyy sitten Korvatunturin asteikolla se tasapaino, jossa vaaka keikkuaa hyvälle tai ei aivan niin hyvälle puolelle. Ja lopputuloskin selviää sitten kuusen alta tai säkistä, jota naapurin isäntä raahaa sisään.

Naapurilla on himpula harteillaan käännetty ikivanha perintöturkki ja naamallaan Anttilasta ostettu pahvinaamari. Siinä se muka tuntemattomana mörisee oven pielessä käheällä äänellä ja ojentaa, jos on arvio paremmalla puolella, punaiseen paperiin pakattua pyjamapakettia tai viimeistä Jari Tervon kirjaa. Vaikka Lehväslaihon kirja olis mieluisampi ja pilkkikintaat. Jos arvio on huonommalla kantilla niin ei ojenna.

No kävi miten kävi niin kaikille OIKEIN HYVÄÄ JA KUUSENTUOKSUISTA JOULUA!

Sitä sopii ajatella Joulun ilosanomaa nyt!

Kyllä ei ole hyvä kun maailmalla on paljon pahaa meneillään! Siinä tuntuu rinnassa puristusta kun miettii miten naiset ja lapset meistä etelämpänä joutuvat kärsimään ukkojen ja vähän isompien poikien pahoista ajatuksista ja teoista. Siinä on aseilla osoiteltu toisiaan ja lauottukin monesti. Ja uskoon on vedottu ja lahjaksi ryövätty uusia aseita.

Pyssymiesten kotona väki kärsii puutteesta ja kurjuudesta. Taudit leviää kun olosuhteet ovat ankarat. Ei riitä roposet leivänkyrsään eikä jauhokuppiin. Lääkäriapua ei ole saapuvilla sadan kilometrin säteellä jos vaikka tuhkarokkoon tahi muuhun vaivaan tarviis apua. Ja nyt etelän ihmistäkin kurittaa lumisateet vaikka ei ole edes kenkiä jalassa kun ei ole ollut varaa eikä ennen ole tarvinnut. Nyt palelee ja ei ole metsiä mistä puuta hakea. Ja ukot senkun sotii ja miettii naapuriheimolle pahoja päänmenoksi. Ja siinä sivussa vangitaan ja tapetaan auttamaan tulleita ulkomaan eläviä. Kyllä ei ole oikein tuommoinen homma!

Eikä ole oikein sekään ettei meillä saa uusi Lastensairaala tarpeeksi rahaa! Ei pysy terveenä lapset kun eivät saa muuta kuin homehoitoa vanhassa rapistuvassa pytingissä. Hallitusrouvat ja –herrat eivät heruta riittävästi rahaa oman maan kohteeseen vaan lähettävät rahaa milloin minnekin ulkomaan vesipuhdistuslaitoksiin. Jos meillä lapsi kuolee huonojen systeemien takia, ei ole auttajia maailman murheisiinkaan tulevina vuosikymmeninä. Onko jumalatonta ajatella itsekkäästi ja omaa suuta? Mutta jos ei auteta ensin itseämme, ei meistä ole tulevaisuudessa muittenkaan auttajiksi!

Kyllä pitää muistaa joulun ja muuhunkin aikaan oikea tärkeysjärjestys! Se ei Suomen ja suomalaisen raha riitä pelastamaan koko maailmaa! Mutta onhan se niinkin, että jokainen auttakoon ainakin yksityisesti oman tuntonsa ja omantuntonsa mukaan sitä joukkoa kun tärkeäksi kokee! 

Mutta lähetetään me Jouluiloa Suomeen ja maailmaan ja ollaan inhimillisiä kukin tuntonsa ja kykynsä mukaan!!!