Sukututkimus harrastuksena

Meitä vanhoja viettää jo melkoinen joukko aikaansa sukututkimuksen parissa. Harrastus on mielenkiintoinen ja sen parissa vierähtää aika mahdottoman nopeasti. Hesalaisilla on loistava mahdollisuus käyttää hyväkseen Kansallisarkiston ja Kansalliskirjaston palveluita. Näiden kammioissa pääsee vaivattomasti tutkimaan mikrofilmeillä tai -korteilla olevia vanhoja arkistoja. Lisäksi Stadissa on Suomen Sukututkimusseuran toimisto kirjastoineen. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys on tehnyt arvokasta työtä kuvaamalla kirkonkirjoja eri puolilla maata digitaaliseen muotoon. Eli jos omaa sukuaan tutkiva ei pysty tai halua mennä mainittuihin arkistoihin pystyy kirkonkirjoja lukemaan kotona omalla tietokoneellaan. Sukuhistoriallisen yhdistyksen nimellisellä jäsenmaksulla pääsee käsiksi kaikkeen myös todella vanhaan digtaaliseen aineistoon yhdistyksen sivujen kautta. Kätettävissä on myös monia muitakin hakuosoitteita. Vanhojen kirjoitusasujen tutkiminen on melko haasteellista, mutta siihenkin oppii vähitellen ja onneksi apua tulkitsemiseen on saatavissa. Jos muistatte, että kouluaikaan kaunokirjoitustunnilla syntyi monensorttista kirjoitustyyliä on sama vaiva ollut kaikilla esim. kirkonkirjojen pitäjillä. Mahtava harrastus, jonka etenkin eläköitynyt ikäluokka on kokenut omakseen, mutta kyllä oman suvun historia tuntuu kiinnostavan nuorempiakin. Jos aihe kiinnostaa niin googlaa em. järjestöjen sivut esiin ja liity historian tutkijoihin!

Ensilumet on nyt sitten nähty

Viime yö peitti savolaisen maiseman lumeen. Aineen kuvaaminen lumeksi on hieman mahtipontista sillä kyllä se räntää on. Huolimatta siitä, että yöllä ei käyty edes pakkasen puolella, peittyi maa valkoiseen vaippaan. Peite ei ole kuin parin kolmen sentin ohuinen kun ei sitä paksuiseksikaan voi kuvata. Eipä mennyt alkuviikon renkaanvaihto hukkaan! Tosin tänään ei ole aikaa kokeilla vielä renkaitten pitävyyttä sillä sen aika koittaa ensi maanantaina matkalla koti-Suomeen, Stadiin. Laitan oheen kuvan todisteeksi tapahtuneesta!

Lastensairaalan rahoitus

Eilen oli MTV3:ssa juttu Helsingin Lastensairaalan rahoituksen tilanteesta. Ensinnäkin tuntuu uskomattomalta nykyinen Lastenklinikan tilanne ahtauden ja rakennuksen kunnon osalta. Jos päättäjillä olisi oikeaa tahtoa ei tilapäistilojen löytyminen pitäisi olla mikään ongelma. Herttoniemen sairaalaa ollaan sulkemassa jollei jo suljettu ja mikä on Marian sairaalan tilojen nykyinen käyttöaste ja mitä muita HUS:n alueen sairaalatiloja voitaisiin tilapäisesti osoittaa lasten sairaanhoidon käyttöön? Taitaa olla asian tilapäishoito tahdosta kiinni! Uuden sairaalan puuttuvan rahoituksen ratkaisu voisi olla "suuryhteisöjen" kukkaron avaus. Nokia, Microsoft, Kesko, SOK, YIT, Skanska, OP-Pohjola, Nordea, Sampo, Mandatum, ammattijärjestöt jne. olisivat ainakin potentiaalisia lahjoittajia. Puuttuva 23 miljoonaa Euroa kertyisi noilta tahoilta kevyesti. Ja eihän tuo summa mikään tarpeen katto ole, sillä kustannukset menevät yli arvioidun kuten aina tuppaa käymään. Toinen omituisuus hankkeen pitkittymisessä on kaavoituksen hitaus! Mihin tarvitaan vielä vuosi tästä ennenkuin kaava on valmis kun on jo tiedossa mitä tehdään ja mihin tehdään? Luulisi virkamiesten pystyvän ottamaan näin tärkeän asian pinon päällimmäiseksi!!!!!!!!! Pankaa nyt hötyä pönttöön ja HETI!

Karpalot ja jäinen suo

No nyt on taas herkkusoppaa tiedossa! Kävin läheisellä karpalosuolla hakemassa vajaan litran punaisia herkkuja. Olin varustautunut matkaan naparetkeilijän tavoin. Jalassa kumisaappaiden sisällä oli kolmet sukat, kaulassa villakauluri, päällä kaksi puseroa, pipo tiukasti korvien yli ja paksu toppatakki. Niin ja kintaat kädessä. Tässä varustuksessa taapersin suolle, joka oli pinnaltaan kokonaan jäässä. Aiemmassa kirjoituksessani manaamani suontallaajat olivat tehneet onnekseni huonoa työtä. Mättäillä ja mättäiden välissä pilkisteli kohtalaisen runsaasti punaisia, pienen omenan kokoisia marjoja. Meinasin innoissani tuuskahtaa nenälleni suohon kun kaivelin herkkuja sammalen päältä ja sisältä. Punaiset terveyspommit vaan kopsahtelivat marja-astiaani. Se mitä terveyden kohtaa nuo edistävät ja korjaavat, en tähän hätään muista, mutta eiköhän melkoinen osa vaivoistani saa taas kyytiä! Sitten on tilaa taas uusille vaivoille. Sormien tuntoaisti oli mennyt jo ensimmäisten viiden minuutin poimimisen jälkeen. Mutta vahva aavistus ohjasi käden useinmiten marjaan kiinni. Tosin lukuisia punaisen marjan pirskahduksiakin sain kokea tuntoaistin puuttuessa. Touhutessani suolla suorittivat läheisellä pellolla taukoapitävät maailmanmatkalaiset, joutsenet, ylilennon. Seurasin heidän uljasta lentoaan kunnioituksella! Hymyä pukkaa saalis ja ylilento!!!

Villa Tomtebo

Luin aamun Hesarista, että Villa Tomtebo on myynnissä. Se on hieno juttu jos vain kaupungin vaatima käyttötarkoitus toteutuu esitetylla tavalla. En tiedä onko kaupungin matkailuihmiset koskaan liikkuneet Seurasaaren ja Tamminiemen tienoilla samaan aikaan kun matkailijat ovat liikkeellä. Minulla on usein tapana teputella lenkillä Seurasaaressa, joka on mukavan matkan päässä kotoa Pikku Huopalahdesta. Olen vuosia ihmetellyt ettei alueella ole mitään palveluita turisteille, joita pyörii alueella pilvin pimein erityisesti kauniina päivinä. Kesällä palveluita toki on jossain määrin, mutta kevätauringon ensi säteiden myötä tulleet turistit saavat haahuilla silmät ymmyrjäisinä ilman pienintäkään kupposta lämmintä juotavaa tai naposteltavaa. Sama tilanne on syksyisillä poluilla. Hyvin hoidettuna Villa Tomtebo on hieno lisä palveluihin kunhan vain aukioloajat ovat oikeat!

Finnair ja kumppanit kipuilevat talouskurimuksessa

Tuskaa on taivaalle halajavilla! Kun tänään ostat lentopiletin et enää voi luottaa, että kone kulkee lipun päivänä. Siitä huolimatta lentotarjouksia satelee harva se päivä ja hinnat sen kun halpenee. Mutta jos ei maailman talous tästä parane niin vielä kaatuu rutkasti lentoyhtiöitä. Norwegiankin on jo ilmoittanut sopeutustoimistaan ja heillä sentään kerrottiin olevan tulos kunnossa. Finnairin osalta olemme tottuneet jo siihen, että lentoemännät, lentäjät, huoltohenkilöstö, maahenkilöstö, matkatavarankäsittelijät, lennonjohtajat tai joku muu ryhmä, jonka toimilla masiinat pysyy maassa, ovat vuorollaan lakossa. Luulisi, että ollaan Ranskassa, jossa joka päivä on joku ammattiryhmä lakossa. Tuolla perusteella Air France ja Finnair voisivat liittyä yhteen. Henkilöstön ja lähitoimijoiden toimintatavat ovat niin samankaltaiset. Ei tässä enää auta vaikka lippu Nykiin maksaa 1000 Euron sijasta 400 Euroa jos kone ei kulje! Kaikkien järkevään ja taloudelliseen toimintaan tähtäävien muutosten vastustaminen ja korotusten vaatiminen alvariinsa johtavat nopeasti yrityksen kuolinkorinaan. Suomalaisista ammatillisista sähinöistä seurauksena on ulkomaille menetetty viime vuosina telakat, varustamotoiminta, metsäteollisuus, kaivosteollisuus, linja-autoliikenne jne. Onko Finnair seuraava? Kyllä kyrsii taas!!! Kun sais vaan vapaana liitää vielä!

Renkaiden vaihtojonossa

Savossa iski hysteria, joka tarttui minuunkin. Olen istunut jo 1,5 tuntia rengasliikkeen jonossa odottamassa vuoroani. Aamun paikallislehdessä oli aiheesta provosoiva juttu, jonka tehoa ei heikennä edes se että ensi yöksi on luvassa räntäsadetta. Eli olemme kaikki täällä markkinoinnin uhreja. Elän toivossa, että tunnin kuluttua tästä autoni alla on turvaa ja suoraa menoa takaavat tossut! IPadin kanssa jonottaminenkin sujuu.