Ruuan hintakeskustelu - onko kaikki huomioitu?

Olen, ettenkö sanoisi harmistunut! Julkisuudessa on viritelty kansan tunteita kiihottavaa ja  kapinaan nostattavaa keskustelua ruuan hinnasta sekä tuottajan ja kaupan osuudesta asiassa. Tuottaja on Pikku-Punahilkka ja kauppa Iso-Pahasusi. Keskustelussa ei ole tunnustettu muita värejä kuin valkoinen ja musta. Harmaan sävyt, realiteetit, puuttuvat kokonaan.

Viimeinen keskustelu on koskenut munantuottajan tuskia. Luomutuotanto osoittautui tuottajalle kalliiksi. Kauppa tai välittäjä ei suostunut korvaamaan riittävästi tuotantokustannuksia. Suoramyynti oli tuottajan mielestä oikea ratkaisu hänen tuotteilleen.

Nyt kun tuon tuottajan purkaus nostattaa kapinahenkeä kuluttajien piirissä, ei kukaan tuo esille kustannuskehitystä, tavaranvälityksen realiteetteja eikä kuluttajan käyttäytymistä. Kuka maksaa kuljetuksen, varastoinnin, tilaukset, toimitukset, mainonnan, esillepanon, maksuliikenteen, koko ketjun henkilökustannukset jne.? Kuluttaja vaatii kaiken aikaa halvempia hintoja. Vastapainona on jatkuva yleisten kustannusten nousu, kuten sähkö, polttoaineet, palkkakulut, raaka-aineet, välinekustannukset, liiketilakustannukset jne.

Mesoaminen suoramyynnillä on näpertelyä varsinaisen ruokahuollon ongelmassa. Kun samassa kasassa asuu miljoona ihmistä, ei viisi eikä edes sata tuottajaa pysty omin voimin hoitelemaan tuon ihmiskasan tarpeita! Onhan se toki joidenkin tahojen mielestä romanttista, kun ahkera tuottaja raataa päivät tuotantonsa parissa ja ajelee illat ja yöt  pakettiautollaan etsiskellen ostajaa ja toimittaen tuotteitaan suoraan kuluttajan ovelle. Mutta ei tuolla näpertelyllä (anteeksi sanavalinta!) koko kylää ruokita! Eikä tuolla tyylillä jää edes tuottajalle loppujen lopuksi tarpeeksi särvintä omaan pöytäänsä!

Kaupan tehtävä on pitää yllä ihmisten lähellä palvelupaikkoja, myymälöitä, mainostaa tuotteita, pitää tuotteita riittävä määrä ja valikoima tarjolla, huolehtia tavaroiden hankinnasta ja kuljettamisesta, turvallisuudesta ja laadusta. Riippuen tuotteista, on tuottajan ja kaupan välissä tahoja, jotka tarkastavat tuotteiden terveellisyyden, laadun ja kunnon. Tuolloin voidaan parhaalla tavalla välttää esim. isojen epidemioiden leviäminen kuluttajien keskuuteen. Kaikki tuo maksaa joka portaalle samalla tavalla kuin tuottajalle maksaa tuottaminen kaikkine kustannuksineen. Mutta kaikkien on saatava oma osansa tuotosta! Kaikki auttavat toisiaan kuluttajan ruokkimisessa!

Kuulostaako edellä esittämäni, että olen kaupan puolella tässä heräävässä hysteriassa? Kuulostaako, että väheksyisin  jotenkin tuottajan työtä? En ole, enkä väheksy!

Jokaisella on asiassa roolinsa ja markkinatalouden jyllätessä kaikkien pitää osallistua kustannusten jakoon. Mielestäni suomalaista tuottajaa ja tuotantoa pitää tukea. Tuottajan on saatava rehdisti hänelle kuuluva leipänsä. Kaupan kilpailulle on oltava järkevä kontrolli etteivät hinnat karkaa mahdottomuuksiin.

Mutta myös kuluttajan on tajuttava, että jos palkat ja kustannukset nousevat, nousevat eittämättä myös hinnat! Hyväksynkö siis sen? No en kyllä hyväksy kuluttajana, mutta ymmärrän hieman kun ajattelen asiaa laajemmin. Siis pitäisikö halpuuttaa vai olla halpuuttamatta? Oikeassa suhteessa molempaa!