Kompastuuko seniorin elämä tekniikkaan?

Kyllä on raskautettu vanhempaa ihmistä nykytekniikan ihmeillä! Muutama kymmenen vuotta taaksepäin nykyelämässä tarvittava tieto kaikenlaisesta tekniikasta olisi vaatinut tekniikan tohtorin tutkinnon Lappeenrannan korkeakoulutuslaitoksesta, Otaniemen Dipolin baaritiskin läheltä luentosaleista ja Amerikan kuuluisasta MIT:sta. Nyt alle kouluikäiset pyörittelevät sujuvasti kaikenlaisia vehkeitä ja erityisesti nettiasioita. Ja seniorikansalainen ei meinaa löytää puhelimesta edes terveyskeskuksen numeroa, jonka se alle kouluikäinen sinne tallensi.

Pankkiautomaatilla pitäisi osata ohjelmoida pääte niin, että oikea maksu menee oikeaan paikkaan oikealta tililtä ja samalla varjella ettei vilunkikansalainen näe tunnuksia selän takaa. Toinen vaihtoehto hoitaa maksuja on kotona omalla tai palvelukeskuksen tietokoneella. Arvaa vaan muistaako niitä tunnuksia ja mistä napista pitää painaa minkäkin asian takia. Ja sitten kone menee juntturiin ja ruudulla seisoo vaan, että 'ei saada yhteyttä' tai 'lataa joku juttu uudestaan' tai 'ota yhteyttä palveluntarjoajaan' tai 'yhteys on aikakatkaistu'. Mutta kun se tarpeellisin palveluntarjoajakaan ei ole enää siellä pankin tiskin takana vaan on jossain muualla. Saattaa olla vaikka työvoimatoimiston jonossa tai meikäläisen kannalta parhaassa tapauksessa kouluttautumassa sairaanhoitajaksi. Maksa siinä sitten se lasku, jonka ET-lehti lähetti kolmen kuukauden tilauksesta! Mutta onneksi tilauslahjana mukana tuli aitojokisimpukkainen kaulaketju. Tosin sen lanka katkesi ja ne simpukkahelmet levisivät piirongin alle. No onpahan kuitenkin tallessa siellä ja seiltä perikunta sen aikanaan saa poimia.

Terveyskeskukseen pitäisi osata soittaa ajantilaus puhelimella kun ensin vaan painaa ykköstä jos haluaa ratkaisua pissaongelmaan ja kakkosta jos on kolotusta vasemmassa lonkassa ja kolmosta jos tuntuu huimausta ja viitosta jos verenpaineet karkaa taas taivaisiin ja niin edelleen. Viimeisenä noin kohdalla kaksikymmentäkahdeksan sanotaan, että laske luuri niin soitamme Sinulle takaisin. Mutta jos sitä jää odottamaan menee huonot housuun ja pyykkikoneen korjaajakin tulee vasta kuukauden kuluttua. Siinä sitä joutuu panemaan vatsapaineen alla asioita tärkeysjärjestykseen.

No entäs sitten vanhan ihmisen päivän tärkein asia - kahvinkeitto? Sujuuko vai eikö? Muistatko laittaa pannun tippuvan veden alle, muistatko laittaa kahvin pöhnät suodattimeen, muistatko laittaa säiliöön vettä, muistatko laittaa suodatinpaperia ja avata sen oikein, muistatko napsauttaa pannun päälle ja muuta semmoista? Katsele siinä sitten kaikessa rauhassa aamutelevisiota kun pannu joko toimii liikaa tai liian vähän. Päivä päivältä vaan harvemmin se toimii sopivasti!

En tunnusta mitään, mutta annan vaan pienen vihjeen, että jos suunnittelet uutta keittiötä, älä sijoita jääkaappia mikrouunin viereen. Saattaa joinain aamuina puuron lämpeneminen kestää kauemmin kuin joskun muulloin. Vaikka ovissa on kohtalainen kokoero saattaa siinä aamutv:n uutisten aikaan mennä lautanen väärästä ovesta. Lautasen kölliessä voipaketin päällä odottele siinä sitten vatsaystävällistä kaurapuuroasi suolet kurnien. Onnellisia ovat ne, joilta on suolta leikattu lyhyemmäksi, koska silloin kurnii vähemmän mutta isommalla äänellä.

Mitenkäs sitten pärjätä television kanssa? Pöydällä iso nippu lähes samannäköisiä kapuloita täynnä nappuloita, joissa numeroita, rukseja ja kirjaimia ja lyhenteitä ja vaikka mitä merkkejä. Niitä kun aikasi painelet saatat hyvällä tuurilla saada johonkin koneeseen suhinaa. Ensin on mietittävä onko se televisio, digiboxi, kahvinkeitin, keittokattila, dvd-soitin (nuorison tuoma), levysoitin tai joku muu asunnossa oleva sähkölaite. Sitten kun painelet lisää, halkeavat rumpukalvot ja läheisellä urheilukentällä lopettavat pelin luullessaan jumbojetin laskeutuvan samalle kentälle. Omat tärykalvot soivat pari päivää koettelemuksen johdosta. Mutta hyvällä tuurilla saatat saada näkyviin saman pingviiniohjelman, jota on pyöritetty nyt päivttäin kolme kertaa uusintana jo puolentoista vuoden ajan. Sitten jos onnistut uudelleen, saatat löytää ruokaohjelmaan, johon tarvitaan Stockan Herkusta yksi tavara jokaista myynnissä olevaa maustetta ja lisuketta. Eli tarkoittaa 18 maustetta, joiden nimiä ei ole koskaan kuullutkaan ja lisukkeita, joita kasvaa ainoastaan Patagoniassa ja Perun korkeimmilla vuorilla seitsemän järven takana. Ja niitä ei tarvi kuin  ryöpyttää, rääpyttää, kiehauttaa, pestä, huuhdella, puristaa, hakata, taputtaa, paistaa, kuumottaa ja vaikka mitä.  Ja sitten eikun reseptiä kirjaamaan kun sitä näytetään ruudussa täydet 30 sekunttia. Toinen vaihtoehto on  löytää se netistä sivulta ruoka.maku.joku...fi..com ja kaikkea muuta. No helppohan se on jokaisen löytää koska ei se ole kuin 18 klikkauksen takana!

Vaikka erityisesti tuo tietotekniikka on haasteellista, kannattaa kuitenkin muistaa peukalosääntönä, että jos laitteesta nousee savua, kannattaa poistua paikalta ja huutaa isosti apua eikä teloa itseään rapussa! Kesällä edellisestä ohjeesta poikkeaa savustuslaatikko, sillä se saa savuta eikä sitä tarvi paeta!