/>/> VANHUS STADISSA: Tuntematon sotilas - uusi versio

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Tuntematon sotilas - uusi versio

Ei, ei tosiaan! Tällä ei ollut mitään tekemistä edellisen presidenttipostaukseni (blogitekstini) kanssa. Ne vaan sattuivat ajoittumaan näin peräkkäin.

Ja asiaan! Palasin hetki sitten elokuvista katsomasta Aku Louhimiehen version Tuntemattomasta sotilaasta ja tykkäsin! Tykkäsin oikeastaan aika paljonkin! Jos taustalla ei olisi ollut kymmeniä katsomiskertoja Edwin Laineen Tuntematonta, olisin hurrannut rajusti tämän uuden version katsottuani. Hurrasin kuitenkin nytkin, mutta kohtuullisesti.

Alussa häiritsivät uudet henkilöt näyttelemässä jo legendaarisiksi muodostuneita Laineen Tuntemattoman tutuiksi tekemiä hahmoja. Koska en juurikaan muista repliikkejä elokuvissa enkä tapahtumien kulkua, en osannut silläkään perusteella selvittää, kuka hahmo kulloinkin oli valkokankaalla. Jatkossa tämä ongelma kuitenkin poistui henkilöiden tultua tutuiksi elokuvan edetessä.

Louhimies oli onnistunut suhteellisen säädyllisin rukkauksin luomaan elokuvan kulkuun hieman uudenlaista sävyä ja painotuksia. Elokuvan peruskulku oli kuitenkin hyvin sodan kronologista kulkua seuraava. Kuvaukset kunkin sotavaiheen vaikutuksesta miehiin olivat hyviä ja toivat osuvasti esiin väsymyksen ja turhautumisen eri vaiheet. Nykyaikaisen tekniikan ja tehostetuotannon tuloksena näyttävät taistelukohtaukset olivat hyvin totuudenmukaisia.

Loistavimpia roolisuorituksia tekivät Eero Aho Rokkana, Paula Vesala Rokan vaimona ja Jussi Vatanen Koskelana. En kuitenkaan väheksy muidenkaan kotimaisten eturivin näyttelijöidemme roolisuorituksia. Kokonaisuus oli erittäin toimiva.

Toki kritisoitavaakin oli! Sodankulku vaati elokuvaan kuvaukset sodan eri vaiheista. Taistelukohtaukset olivat melkoisen pitkiä ja niitä riitti runsaasti läpi elokuvan. Välillä samantyyppisten tapahtumien toistuminen tahtoi hieman pitkästyttää.

Olimme katsomassa kuvaa Tennispalatsissa. Lippumme sisälsivät leffaeväät ja puoliaikakahvit. Salin mukavat istuimet, hyvä äänentoisto ja leffaeväät toimivat kohdallamme oikein mukavasti. Noin 20 minuutin paussi pullakahvineen oli kiva paussi noin 3 tuntia ja 30 minuuttia kestäneen elokuvan puolivälissä.

Suosittelen lämpimästi, että käyt katsomassa Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan! Mutta kun menet teatteriin, avaa mielesi uudelle sotakuvaukselle vaikka kuinka olisit Laineen version fani!

2 kommenttia:

  1. Ihan nappiin kirjoitit. Minäkin kävin ja tykkäsin. Meille ei kyllä tarjoiltu eväitä, mutta olen tottunut elokuvakerhossa istumaan nätististi vaikka miten kauan ilman eväitä, eikä siellä saa kännykkäänkään tuijotella kesken elokuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kyllä oli salissa katsojat hiljaisena kuvan kestäessä. Syönnit hoideltiin puoliajalla salin ulkopuolella, onneksi! Yleisö käyttäytyi normaalista elokuvayleisöstä poikkevalla eli kuvaan keskittyneellä tavalla.

      Poista