Kyllä harmittaa jos vanhempi ihminen eli seniorikansalainen vetää vaan lonkkaa kotona ja harmittelee yksinäisyyttä ja tekemisen puutetta. Ei pidä mennä tuommoiseen! Kyllä täytyy tempautua kodin kahleista, laittaa myssy päähän ja ponkaista liikenteeseen.
Sitä on kovin paljon tapahtumaa ympärillä. Kun vai etsii silmälasit päähänsä ja tutkailee päivän lehteä tai avaa tietokoneen ja katsoo mitä kylillä tapahtuu. On kuntoryhmää, kuntosalia, palvelutalon tansseja, hiihtopiiriä, luentoa terveys- ja sairausaiheista, on kulttuuria näytillä ja luennoilla, on ulkoilutettavia vanhuksia, keskusteluryhmää, lukupiiriä, kirjastoa, elokuvaa, lehtien seniorimatkoja ja vaikka mitä vain mieleensä sattuupi juolahtamaan. Sitten löytyy myös erilaisten sairauksien kanssa kamppaileville vertais- ja tukiryhmiä. Niistä löytyy tietoa yhdistyksistä.
Eli jos joku uskaltaa valittaa kun ei ole mitään, niin hävetköön! Jos kuntokykyä riittää niin liikenteeseen vaan avoimin mielin! On paljon meitä seniorimpia ja muita kun kaipaa seuraa, apua ja tukea. He ovat iloisia jos toinen on läsnä edes hetkisen verran. Ja jos olet hyvä keksimään selityksiä miksi juuri minä en voi, niin mene edes käväisemään palvelukeskuksen kahvilassa nauttimassa kupponen kahvia ja katsele ympärillesi! Jos ei katselu virkistä niin kahvi ainakin!
Ja nyt myssy päähän! Minä lähden ainakin nyt Enterin opastushommiin!
tiistai 25. helmikuuta 2014
maanantai 24. helmikuuta 2014
Autokuski riskinä muille ja itselleen
Tänään kirjoitti Hesari alkoholin vaaroista! Siihen liittyi myös osaltaan alkoholin aiheuttamat vaarat autoilussa. Lehdissä kirjoitetaan hyvin näkyvästi rattijuopoista ja heidän aiheuttamistaan onnettomuuksista. Toissa vuonna jäi 19.134 ihmistä kiinni rattijuopumuksesta. Hesarin artikkeli ei kertonut kuinka monta kuolemaa nuo rattijuopot aiheuttivat. Lisääntyvä riskitekijä on myös huumeidenkäyttäjät. Heitä liikkuu teillämme yhä enenevässä määrin. Eikä tilannetta tule parantamaan aina vaan kuuluvammin esitettävät vaatimukset huumausaineiden käytön sallimisesta.
Mutta autoiluun ja erityisesti autonkuljettajaan liittyy runsaasti muitakin riskitekijöitä. Kuluvien viikkojen aikana näitä riskejä liikkuu teillämme pilvin pimein. Meneillään olevat koululaisten hiihtolomat ovat lisänneet liikennettä maanteillä. Liikkeellä on autoilijoita, joilta monelta puuttuu riittävä ajokokemus. He eivät normaalisti aja paljon autolla. Kuljettajan penkille voi myös siirtyä pitkän matkan aikana henkilö, jolla on kortti mutta hän ei juurikaan aja muulloin kuin näillä pitkillä lomamatkoilla tuuratessaan kokeneempaa kuskia.
Lomalaisten joukot tahtovat nauttia lomamökeistään heti kun laskutus napsahtaa käyntiin ja raskaan työviikon jäljiltä lähdetään väsyneenä ajamaan yötä vasten kohti lomapaikkaa. Sitten paluumatkan edellä halutaan nauttia lomapaikasta viimeiseen asti ja silloin lähdetään tien päälle vasta illan koittaessa ja ajetaan läpi yön. Kuljettajalla ei ole mahdollisesti kokemusta pimeällä ajamisesta ja väsymys painaa loman viimeisen hiihtolenkin jäljiltä.
Erityisesti etelän ihmisiltä puuttuu tänä talvena kokemusta talvisista keleistä. Kelit Keski-Suomesta ylöspäin poikkeavat kotiseudun sulakeleistä. Kun ajetaan yöllä on liukkaus ja kokemattomuus vaarallinen yhdistelmä. Nopeasti muuttuvat kelit pitkän matkan aikana aiheuttavat ongelmia. Auton varusteet eivät ehkä vastaa kelin vaatimuksia. Renkaat odottavat uusimistaan, mutta ajateltiin, että kyllä niillä pärjää vielä tämän reissun.
Nuo edellä olevat esimerkit kuvasivat hiihtoloma-ajan riskejä, mutta soveltuvat myös kaikkiin muihinkin aikoihin kun tiellä liikutaan. Nuoret kokemattomat kuljettajat ovat myös suuri riskiryhmä. Heillä ei ole ajoneuvon vaatimaa riittävää käsittelytaitoa mutta löytyy halu kokeilla auton ominaisuuksia ja suorituskykyä. Mukaan saattavat tulla myös kaveripiirin aiheuttamat paineet ja vaatimukset. Tällöin ei yleensä hyvää seuraa. Samantyyppisiä ongelmia kohdataan kun ratin takaa löytyy ajokortiton ja mahdollisesti päihteitä nauttinut kuljettaja.
Luettelosta jäi varmaan puuttumaan monta muutakin riskitekijää, mutta kyllä noillakin tekijöillä saadaan aikaiseksi runsaasti vahinkoa. Henkiä menee, vammautuneita tulee ja materiaalivahinkoja syntyy.
Olkaa varovaisia tien päällä ja varautukaa riskitilanteisiin! Turvallista matkaa!
Mutta autoiluun ja erityisesti autonkuljettajaan liittyy runsaasti muitakin riskitekijöitä. Kuluvien viikkojen aikana näitä riskejä liikkuu teillämme pilvin pimein. Meneillään olevat koululaisten hiihtolomat ovat lisänneet liikennettä maanteillä. Liikkeellä on autoilijoita, joilta monelta puuttuu riittävä ajokokemus. He eivät normaalisti aja paljon autolla. Kuljettajan penkille voi myös siirtyä pitkän matkan aikana henkilö, jolla on kortti mutta hän ei juurikaan aja muulloin kuin näillä pitkillä lomamatkoilla tuuratessaan kokeneempaa kuskia.
Lomalaisten joukot tahtovat nauttia lomamökeistään heti kun laskutus napsahtaa käyntiin ja raskaan työviikon jäljiltä lähdetään väsyneenä ajamaan yötä vasten kohti lomapaikkaa. Sitten paluumatkan edellä halutaan nauttia lomapaikasta viimeiseen asti ja silloin lähdetään tien päälle vasta illan koittaessa ja ajetaan läpi yön. Kuljettajalla ei ole mahdollisesti kokemusta pimeällä ajamisesta ja väsymys painaa loman viimeisen hiihtolenkin jäljiltä.
Erityisesti etelän ihmisiltä puuttuu tänä talvena kokemusta talvisista keleistä. Kelit Keski-Suomesta ylöspäin poikkeavat kotiseudun sulakeleistä. Kun ajetaan yöllä on liukkaus ja kokemattomuus vaarallinen yhdistelmä. Nopeasti muuttuvat kelit pitkän matkan aikana aiheuttavat ongelmia. Auton varusteet eivät ehkä vastaa kelin vaatimuksia. Renkaat odottavat uusimistaan, mutta ajateltiin, että kyllä niillä pärjää vielä tämän reissun.
Nuo edellä olevat esimerkit kuvasivat hiihtoloma-ajan riskejä, mutta soveltuvat myös kaikkiin muihinkin aikoihin kun tiellä liikutaan. Nuoret kokemattomat kuljettajat ovat myös suuri riskiryhmä. Heillä ei ole ajoneuvon vaatimaa riittävää käsittelytaitoa mutta löytyy halu kokeilla auton ominaisuuksia ja suorituskykyä. Mukaan saattavat tulla myös kaveripiirin aiheuttamat paineet ja vaatimukset. Tällöin ei yleensä hyvää seuraa. Samantyyppisiä ongelmia kohdataan kun ratin takaa löytyy ajokortiton ja mahdollisesti päihteitä nauttinut kuljettaja.
Luettelosta jäi varmaan puuttumaan monta muutakin riskitekijää, mutta kyllä noillakin tekijöillä saadaan aikaiseksi runsaasti vahinkoa. Henkiä menee, vammautuneita tulee ja materiaalivahinkoja syntyy.
Olkaa varovaisia tien päällä ja varautukaa riskitilanteisiin! Turvallista matkaa!
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Erkan neuvot vai minun?
Olin ajatellut itsekseni etten enää sotkeudu jääkiekon katsomiseen kun Suomen joukkue otti neniinsä ruotsalaisilta. Mutta kun pronssiottelu käynnistyi alkoi osaltani synnintekeminen. Puhuin oikeasti tuhmia, jota ei kukaan minut tunteva voi uskoa. Mutta totta se on! Jos olisin tehnyt niin kuin äiti aikoinaan määräsi, olisin pessyt illan suuta ainakin yhden Bliw-purkillisen verran.
Ottelu oli yhtä tykitystä ja jokainen amerikkalaisten hyökkäys sai tunteet kiihtymään. Annoin ohjeita pelaajillemme enemmän kuin Erkka Westerlund konsanaan. Jäi kuitenkin semmoinen käsitys että Erkan neuvot menivät paremmin perille. Onneksi!
Suomen joukkue oli nauttinut selvästi kunnon annokset MultiTabsia ja muita tarpeellisia vitamiineja. Oli tuon pelin tempo sitä luokkaa. Mutta kyllä itsellänikin oli vitamiinit tarpeen riehuessani ottelun tuoksinassa. Onneksi kävin viime viikolla pari kertaa kuntosalilla, että jaksoin ottelun loppuun! Nyt onkin lihakset sitten kipeinä.
Mutta kiitos Teemulle ja koko tiimille hienosta elämyksestä! Onnittelut pronssista meille!
Ottelu oli yhtä tykitystä ja jokainen amerikkalaisten hyökkäys sai tunteet kiihtymään. Annoin ohjeita pelaajillemme enemmän kuin Erkka Westerlund konsanaan. Jäi kuitenkin semmoinen käsitys että Erkan neuvot menivät paremmin perille. Onneksi!
Suomen joukkue oli nauttinut selvästi kunnon annokset MultiTabsia ja muita tarpeellisia vitamiineja. Oli tuon pelin tempo sitä luokkaa. Mutta kyllä itsellänikin oli vitamiinit tarpeen riehuessani ottelun tuoksinassa. Onneksi kävin viime viikolla pari kertaa kuntosalilla, että jaksoin ottelun loppuun! Nyt onkin lihakset sitten kipeinä.
Mutta kiitos Teemulle ja koko tiimille hienosta elämyksestä! Onnittelut pronssista meille!
lauantai 22. helmikuuta 2014
Onko elämä jana vai ympyrä?
Ajatusleikkiini vastattiin! Sain aiheen, joka johti pohdiskeluun. Kiitos!
Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Elämä olisi tuon ajatuksen pohjalta jana, jolla on alku ja loppu. Ja kun jana päättyy, on kaikki siinä. Jatkoa ei ole. Elämämme sujuu kuitenkin sykleissä, joita tahdittavat kokemusten karttuminen, fyysiset muutokset, muutokset ympärillämme ja ajattelumme kehittyminen. Elämä ikäänkuin nousee kunnes kääntyy laskuun ja kohti loppuaan.
Satuin lukemaan juuri jutun laulajatar Einistä, jonka äiti kuoli samana päivänä kun Eini itse synnytti lapsen. Kaksi samaa sukua olevaa henkilöä kokivat tiensä pään. Toinen lopun ja toinen alun. Tällä viikolla synnytti prinsessa Madeleine tyttären ja näyttelijätär Tea Ista kuoli. Kaksi omalla sarallaan julkista ja kumpikin omalla tavallaan kuninkaallista henkilöä. Toisen syntymä on toisen kuolema vai onko? Tukevatko nämä yhtäaikaiset tapahtumat esimerkkeinä elämää ympyränä? Matkalla on sauma, jossa toinen luovuttaa ja toinen jatkaa mutta kehä jatkuu ja jatkuu? Elämän jatkumista toisessa henkilössä tukee usko reinkarnaatiosta. Ajatustapa on vallalla itämaisissa uskomuksissa sekä aikanaan samantapaisena luonnonkansoilla.
Tapahtuuko maailmassa selittämättömiä? Mistä voimme tietää onko tämä missä elämme, mitä koemme ja mihin tiemme johtaa ainoa oikea totuus? Ovatko vanhojen uskontojen monet jumalat, käsitykset jälleensyntymästä ja muista korkeammista ohjauksista sittenkin totta? Leijuuko ympärillämme sieluja valmiina ottamaan ohjaukseensa kohtalomme ja elämämme? Ohjaako meitä joku tai jokin?
Huh, huh! Johan heitti nuo jutut henkeväksi! Joskus kun kuuntelee Esko Valtaojan kansantajuisia (onneksi!) selityksiä avaruuden ihmeistä, niin tuntuu etteihän tämä voi olla yksin tässä ja täällä. Maailmasta lötyy mahdoton määrä selittämättömiä asioita, rakennelmia ja tekoja, joita ei voi vielä tänä päivänä selittää. Mutta jos noita isoja asioita ryhtyy pohdiskelemaan, niin saattaa pää poksahtaa. Ainakin tämmöisellä rapistuvalla vanhuksella!
Pitäisiköhän keskittyä vaan elämään tätä ja tässä? Saattaa olla päälle ja kropalle helpompaa, kun keskittyy telkkarin katsomiseen ja kahvinjuontiin! Oli elämä sitten jana tai ympyrä niin eiköhän tässä mennä loppuun asti! Ja jos sääntöihin kuuluu lopun jälkeen jatkaa, niin sitten mieluiten ihmisenä kuin esimerkiksi kanina. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi aivan liian rankkaa!
Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Elämä olisi tuon ajatuksen pohjalta jana, jolla on alku ja loppu. Ja kun jana päättyy, on kaikki siinä. Jatkoa ei ole. Elämämme sujuu kuitenkin sykleissä, joita tahdittavat kokemusten karttuminen, fyysiset muutokset, muutokset ympärillämme ja ajattelumme kehittyminen. Elämä ikäänkuin nousee kunnes kääntyy laskuun ja kohti loppuaan.
Satuin lukemaan juuri jutun laulajatar Einistä, jonka äiti kuoli samana päivänä kun Eini itse synnytti lapsen. Kaksi samaa sukua olevaa henkilöä kokivat tiensä pään. Toinen lopun ja toinen alun. Tällä viikolla synnytti prinsessa Madeleine tyttären ja näyttelijätär Tea Ista kuoli. Kaksi omalla sarallaan julkista ja kumpikin omalla tavallaan kuninkaallista henkilöä. Toisen syntymä on toisen kuolema vai onko? Tukevatko nämä yhtäaikaiset tapahtumat esimerkkeinä elämää ympyränä? Matkalla on sauma, jossa toinen luovuttaa ja toinen jatkaa mutta kehä jatkuu ja jatkuu? Elämän jatkumista toisessa henkilössä tukee usko reinkarnaatiosta. Ajatustapa on vallalla itämaisissa uskomuksissa sekä aikanaan samantapaisena luonnonkansoilla.
Tapahtuuko maailmassa selittämättömiä? Mistä voimme tietää onko tämä missä elämme, mitä koemme ja mihin tiemme johtaa ainoa oikea totuus? Ovatko vanhojen uskontojen monet jumalat, käsitykset jälleensyntymästä ja muista korkeammista ohjauksista sittenkin totta? Leijuuko ympärillämme sieluja valmiina ottamaan ohjaukseensa kohtalomme ja elämämme? Ohjaako meitä joku tai jokin?
Huh, huh! Johan heitti nuo jutut henkeväksi! Joskus kun kuuntelee Esko Valtaojan kansantajuisia (onneksi!) selityksiä avaruuden ihmeistä, niin tuntuu etteihän tämä voi olla yksin tässä ja täällä. Maailmasta lötyy mahdoton määrä selittämättömiä asioita, rakennelmia ja tekoja, joita ei voi vielä tänä päivänä selittää. Mutta jos noita isoja asioita ryhtyy pohdiskelemaan, niin saattaa pää poksahtaa. Ainakin tämmöisellä rapistuvalla vanhuksella!
Pitäisiköhän keskittyä vaan elämään tätä ja tässä? Saattaa olla päälle ja kropalle helpompaa, kun keskittyy telkkarin katsomiseen ja kahvinjuontiin! Oli elämä sitten jana tai ympyrä niin eiköhän tässä mennä loppuun asti! Ja jos sääntöihin kuuluu lopun jälkeen jatkaa, niin sitten mieluiten ihmisenä kuin esimerkiksi kanina. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi aivan liian rankkaa!
perjantai 21. helmikuuta 2014
Kirjoittamisen tuskat!
Kyllä meni taas juttu jumiin! En ole ollenkaan iloinen tästä kehityksestä! Kirjoittamisen intoa on mutta taito puuttuu. Ja nyt puuttuvat aiheetkin! Kävin tuossa muutama vuosi sitten useammallakin kirjoituskurssilla. Mitä sanot? Eihän uskoisi, kun lukee juttujani?
Eräällä noista kursseista tutustuin nuoreen viehättävään kirjoittajattareen. Tässä kohtaa on syytä mainita väärinkäsitysten välttämiseksi, että emme ole koskaan tavanneet muualla kuin kurssilla. Ja sitä paitsi minä olen kurssikaveriini nähden hänen isoisänsä ikäinen. Kurssilla kirjoitetut harjoitustekstimme olivat niin samanhenkisiä, että meidän oli pakko kokeilla yhteistä tekstintuottamista. Se olikin mielenkiintoista puuhaa!
Kirjoittelimme lähes vuoden ajan sähköpostin kautta toisillemme vuorotekstejä. Toinen kirjoitti pätkän ja lähetti sen toiselle, joka jatkoi tarinaa. Pallottelimme tuolla tavalla kunnes kirjoittamisinto hiipui ja meni kummallakin lukkoon. Taisimme toki saada tekstiä sen verran aikaiseksi, että siitä pienellä lisämäärällä saisi kirjankin aikaiseksi. Kurssikaverini on kuitenkin jatkanut kirjoittamistaan ja saamme ehkä jonain päivänä nähdä hänen teoksensa tai teoksiaan kirjakauppojen valikoimissa. Toivon suunnattomasti, että hän menestyy kirjoittamisen saralla sillä hänellä on todellisia kykyjä tuottaa mielenkiintoisia tarinoita!
Omasta kirjallisista tuotoksistani mainittakoon, että kurssilla harjoiteltiin esimerkiksi antamalla 2 sanaa, joiden ei tarvinnut littyä toisiinsa mitenkään. Kun niistä oli kirjoitettava tekstiä sivu tai pari niin en kokenut sitä juurikaan hankalaksi. Sain kummallisia tarinoita kasaan tuolla tekniikalla. Muutoinkin ohjattu kirjoittaminen opettajan antamien tehtävien mukaan, oli varsin antoisaa. Mutta nyt kun pitäisi ominpäin keksiä jutuntynkää, niin ei irtoa sitten mitään. Pitäisi tilata jostain päivittäiset 2-3 sanaa lähtökohdaksi ja saada sitten läppäri laulamaan!
Kyllä sitä maailmalla kehitellään kaikensorttista nettikauppaa ja muuta nettipalvelua, mutta kukaan ei tarjoa netissä ispiraatiosanoja. Olisikohan perustettava itse tuommoinen palvelu?
Eräällä noista kursseista tutustuin nuoreen viehättävään kirjoittajattareen. Tässä kohtaa on syytä mainita väärinkäsitysten välttämiseksi, että emme ole koskaan tavanneet muualla kuin kurssilla. Ja sitä paitsi minä olen kurssikaveriini nähden hänen isoisänsä ikäinen. Kurssilla kirjoitetut harjoitustekstimme olivat niin samanhenkisiä, että meidän oli pakko kokeilla yhteistä tekstintuottamista. Se olikin mielenkiintoista puuhaa!
Kirjoittelimme lähes vuoden ajan sähköpostin kautta toisillemme vuorotekstejä. Toinen kirjoitti pätkän ja lähetti sen toiselle, joka jatkoi tarinaa. Pallottelimme tuolla tavalla kunnes kirjoittamisinto hiipui ja meni kummallakin lukkoon. Taisimme toki saada tekstiä sen verran aikaiseksi, että siitä pienellä lisämäärällä saisi kirjankin aikaiseksi. Kurssikaverini on kuitenkin jatkanut kirjoittamistaan ja saamme ehkä jonain päivänä nähdä hänen teoksensa tai teoksiaan kirjakauppojen valikoimissa. Toivon suunnattomasti, että hän menestyy kirjoittamisen saralla sillä hänellä on todellisia kykyjä tuottaa mielenkiintoisia tarinoita!
Omasta kirjallisista tuotoksistani mainittakoon, että kurssilla harjoiteltiin esimerkiksi antamalla 2 sanaa, joiden ei tarvinnut littyä toisiinsa mitenkään. Kun niistä oli kirjoitettava tekstiä sivu tai pari niin en kokenut sitä juurikaan hankalaksi. Sain kummallisia tarinoita kasaan tuolla tekniikalla. Muutoinkin ohjattu kirjoittaminen opettajan antamien tehtävien mukaan, oli varsin antoisaa. Mutta nyt kun pitäisi ominpäin keksiä jutuntynkää, niin ei irtoa sitten mitään. Pitäisi tilata jostain päivittäiset 2-3 sanaa lähtökohdaksi ja saada sitten läppäri laulamaan!
Kyllä sitä maailmalla kehitellään kaikensorttista nettikauppaa ja muuta nettipalvelua, mutta kukaan ei tarjoa netissä ispiraatiosanoja. Olisikohan perustettava itse tuommoinen palvelu?
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Menee usko urheiluun kun tuollain teluavat!
Mitä hitt...? Eihän siinä näin pitänyt käydä! Nyt ollaan tilanteessa, että vanhuskin joutuu sotkeutumaan urheilun seuraamiseen lähes tyystin. Koska viime vuodet on ollut tapana, että suomalainen urheilija häviää joko reilusti tai sitten sadas- tai kymmensosalla sekuntia tai karsiutuu, on nyt rikottu pahasti sääntöjä. Kysyn vaan, että onko tuommoinen edes luvallista ja KOK:n ohjeitten mukaista?
Oliko naisten pakko ottaa noin monta hopeaa vanerilauta- ja suksihommissa ja miesten kultaa noissa suksitteluissa? Ja sitten vielä kiekkoleijonatkin menivät voittamaan Venäjän. Tuommoinen ei ole vaan hyväksyttävää! Mitä sanoo Venäjän kansa? Mitä sanoo maailman talviurheiluväki? Mitä sanon minä? No ei kai tuohon pärjäämiseen kuitenkaan voi sanoa mitään! Se nyt vaan kävi niin. Me tehtiin parhaamme ja katsottiin mihin se riitti. Ja tällä kertaa se vaan sattui riittämään tähän.
Kyllä ison naapurin isäntääkin luulisi harmittavan kun menee paljon valtion jalometalleja suomalaisten kaulanauhoihin ripustettavaksi. Ties vaikka keräisi Vaalimaan tullissa ne pois ennenkuin päästää rajan yli Suomeen.Ja sitten minun käy sääliksi Saulia ja Jenniä kun joutuvat tilaamaan isomman kakun ja hakemaan lisää tuoleja varastosta, että kaikki mitalistit mahtuvat kahvipöytään ja riittää naposteltavaa. Mahtaakohan keksilautasella olla herrasväen pikkuleipiä ja kaneliässiä? Ne ovat kyllä hyviä!
Kyllä on Seurasaaressa ulkoileva kansa ihmeissään kun Mäntyniemeen lappaa porukkaa kahville kuin pipoa. Ja sekin, että keittääköhän Jenni ne kahvit omista pöönistä vai verorahoilla tuetuista pöönistä? Vaikka kyllä minä ainakin voin muutaman roposen (ei sitä hiihtäjä Roposta vaan euron kolikkoja) antaa tuohon kahvikassaan. Kyllä minä noista pärjäämisistä kuitenkin niin paljon ilostuin! Vaikka tekivätkin vastoin odotuksia! Menköön tällä kertaa kunhan eivät ota tavaksi! Siis menestyä!
Mutta onnittelut nyt kuitenkin kaikille mitali-ihmisille kun olivat niin hyviä! Ja lämpimät terveiset Norjan suksihuollolle kun ei ottaneet SWIXiä mukaan miesten suksiin!
Ei tapahdu, ei!
Se on vanhuksen elämä aika rauhallista! Vaikka kuinka pitää jännitys- ja toimintaelokuvista, keskittyy päivän tapahtumat aika paljolti vatsan toiminnan seuraamiseen, kahvinkeittoon ja telkkarin katseluun. Siitä ei ole suurenmoisia elämyksiä ammennettavana blogin lukijoille. Kun on luvannut kommentoida kokemuksia, tapahtumia ja mielipiteitä, ei noista päivän peruselementeistä saa kehtitettyä suurta draamaa. Niin no ellei temppuilevaa vatsaa kuitenkin lasketa siihen. Se saattaa olla omakohtaisesti välillä isoakin draamaa, mutta otaksun ettei sillä ole suurta mielenkiintoarvoa muille.
Lehtiin ja televisioon tukeutuminen aiheissa on tällä hetkellä aivan liian urheilupainotteista. Eikä siinä ole edes erityisiä aineksia riemunkiljahduksiin. Uutiset pyörivät Ukrainassa, Syyriassa ja Pohjois-Koreassa eikä niihin pysty Pikku-Huopalahdesta paljon vaikuttamaan henkistä paheksuntaa lukuun ottamatta. Mutta olipahan eilen joku kaveri kiivennyt henkensä kaupalla alueellamme sijaitsevaan voimalinjan pylvääseen. Vainaja poimittiin alas ilman henkeä. Syitä tekoon vaan voi pohtia näinä ankeahkoina aikoina.
Kyllä en panisi pahakseni jos herra aurinko syttyisi loistamaan, niinkuin aina ennen kun talviloma oli ohi. Loma-aika oli aian keleiltään kurjaa, mutta kun loma päättyi alkoi hienot talvikelit ja auringonpaisteet. Jotain valoa tähän arkeen kaipaisi!
Kävisiköhän ostamassa Clas Ohlssonilta uuden taskulampun?
Lehtiin ja televisioon tukeutuminen aiheissa on tällä hetkellä aivan liian urheilupainotteista. Eikä siinä ole edes erityisiä aineksia riemunkiljahduksiin. Uutiset pyörivät Ukrainassa, Syyriassa ja Pohjois-Koreassa eikä niihin pysty Pikku-Huopalahdesta paljon vaikuttamaan henkistä paheksuntaa lukuun ottamatta. Mutta olipahan eilen joku kaveri kiivennyt henkensä kaupalla alueellamme sijaitsevaan voimalinjan pylvääseen. Vainaja poimittiin alas ilman henkeä. Syitä tekoon vaan voi pohtia näinä ankeahkoina aikoina.
Kyllä en panisi pahakseni jos herra aurinko syttyisi loistamaan, niinkuin aina ennen kun talviloma oli ohi. Loma-aika oli aian keleiltään kurjaa, mutta kun loma päättyi alkoi hienot talvikelit ja auringonpaisteet. Jotain valoa tähän arkeen kaipaisi!
Kävisiköhän ostamassa Clas Ohlssonilta uuden taskulampun?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)