/>/> VANHUS STADISSA

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Mies kasvoi kaltaistensa joukossa!

Se sitten iski vanhaan tiistaina taas varsinainen kulttuuripläjäys! Kun ei tuo aika meinaa kulua kesää odotellessa ja jotain fiksuakin pitää kehitellä, niin varattiin pikaistuksissamme nuorikon kera teatteripiletit. Tosin oli ystävä teatterista jo kerinnyt kehua näytöksen musiikkia eikä turhaan kehunutkaan.

Siis housut jalkaan ja kauluspaita (yäk!) päälle (ylänapin jätin kyllä auki) ja kohti Helsingin kaupunginteatterin suurta näyttämöä. Paikalle oli kuuleman mukaan palkattu oikein Tarzan! Ja siellähän hän heilui milloin liaanilla, milloin kallioilla ja milloin minkäkinlaisella pinnalla. Ja hyvin heiluikin. Kumppaneineen lauleli juttujaan hienon musiikin säestyksellä. Jopa niinkin mielikuvituksettoman ihmisen kuin minä, aika kului rattoisasti parin ja puolituntisen verran. En viitsi kertoa enempää vaan menkää katsomaan kellä mahdollisuus on!

Tupa oli täynnä kaikenikäistä väkeä ja tuntui nautintoa esitys kaikille tuottaneen. Mutruhuulet olivat menneet jonnekin muualle kun Tarzanilla heitä ei kylässä näkynyt. Nautittava esitys! Voipi olla, että käyn vastakertanakin teatterissa. Ainakin syksylle on ohjelmassa monta hauskaa tiedossa.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Vaatekomerossa tapahtuu kummia!

Kyllä olin kerrankin aivan hämmennyksissäni, kun kaivelin viime syksynä ostamani housut vaatekomeron syövereistä! Olin viime töikseni syksyllä noutanut housut kesäpaikkakunnan tavaratalon lyhennystyöhenkilöltä ja siirtänyt kotikaappiin. Kun tarvetta käyttöön ei ennen eilistä päivää ollut ilmaantunut, saivat ne rauhassa riippua kaapissa. Mutta jokin niihin oli iskenyt! Housuvirus tai vyötärömenninkäinen.

Kun vetäisin ne eilen rivakalla otteella jalkaan ja ryhdyin sovittamaan vyötärönappia kiinni, saatoin havaita housunkauluksen kutistuneen omituisella tavalla. Se viidensentin rako ei ollut siinä kun ostitn heidät. En ollut mielestäni tehnyt housuille mitään! En edes ollu ajatellut niitä sen kummemmin lämmöllä kuin viileydelläkään. Siitä huolimatta ne olivat ottaneet nokkiinsa ja vetäytyneet kuosissaan ja kudoksissaan. Elleivät olleet sitten ottaneet nokkinsa kun en ollut käyttänyt viiteen kuukauteen?

Mielessäni kävi, että olisiko sattunut ompeluhenkilölle jokin virhe työssään? Ehkä kaventanut housujani väärästä päästä tai tehnyt Singerillään jonkin koruompeleen tyyppisen koukauksen. Vai olisiko Singerin automatiikka ottanut työssään omaa vapautta ompeluhenkilön kahvipaussin aikana? Ne on melkoisia tietämyslaitteita kaikine ohjelmineen nykyään nuo herkät ommelvempeleet.

Jouduin nöyrtymään ja viikkasin housut takaisin ripustimeen ja siirsin kaappiin miettimään minkä ongelman minulle aiheuttivat. Taidanpa käydä kesäkylän ompeluhenkilön pakeilla kunhan palaan sinne ongelman syntylähteille!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Hesan lätkäpojat rantapalloilemassa

Se otti sitten Hesan jokainen lätkäpoika kesälomapassin! Kyllä en ollut iloinen kun ainoa kunnon lätkätiimi Hifkikin otti neniinsä. Enhän minä mikään intoilija ole noissa asioissa, mutta harmittaa kun olen pikkuisen kannattanut ainoaa Stadin kunnollista lätkäpelijoukkuetta.

Ja kun Hjallis järjesti oman soppansa kutsumalla venäläiset Stadiin niin ei mieli mettä keitä. Neitikiekkoilijat myytiin Venäjän liigaan ja nyt on pelimatkat yli rajojen pitkin mannerta niinkuin Ville Haapasalolla. mahtaneeko nekin kestää aina 30 päivää? Mutta hauska pojilla tulee varmaan olemaan halvan vodkan  maassa.

Mutta kuitenkin harmittaa kun eivät pelaa kukaan nyt meidän kylillä kiekkoa kun minäkin olisin joutanut jonkun matsin katsomaan! Nössöporukkaa ovat kaikki tyynni!


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Roskat saa kyytiä!

Jo vain olin erityisen hämmästynyt kun aamun Helsingin Sanomissa kerrottiin turkulaisen roskan kulkevan Viroon asti. Onhan se hämmentävää kun ei tavallisilla ilhmisillä meinaa olla varaa matkustella, niin roskapussit sen kun reissailevat pitkin poikin ja oikein oman kuljettajan kuskaamana. On jo aikoihin eletty! Kyllä roskan kuuluu asua siinä maassa kun on syntynytkin. Paitsi ulkomailta tuotu muovi voitaisiin lähettää paluukuormissa takaisin sinne mistä tulikin ja ulkomaan kustannuksella. Oppisipahan tekemään terveellisen palavasta aineesta kuoret paketteihin.

Miksi Viron ihmisellä on varaa rakennella laitoksia roskia varten ja meillä ei ole varaa rakentaa edes vanhuksille viihtyisiä asuinpaikkoja? Meillä vaan tapellaan sotesta ja somesta ja vaikka mistä -esta. Ei saa selvää onko minullakaan muutaman vuoden kuluttua hoitajia 1,2 vai 2,7 vai jääkö perin 0,4:ään. Mutta turkulainen roskapussi saa kokonaisen kuskin ja vielä laitoksen henkilökunnan. Sitten vielä kuskataan takaisin Poriin. Ehkä se ei turkulaiselle ole niin mukavaa kun joutuu Poriin? Olisiko tuo retkeily sittenkin jonkinlainen rangaistus tuolla viimeisellä perusteella?

Mutta kyllä en olisi iloinen jos minun roskiani ajelutettaisiin ylt'ympäriinsä! Ne pitäisi hoidella kotomaassa ja ansaitsemallaan kunnioituksella. Ja sitten hankittaisiin ajelussa säästyneillä varoilla minulle tulevaisuudessa yksi täysi hoitaja ja rakennettaisiin kauniille paikalle merenrantaan hieno hoitotalo ja sen takapihalle semmoinen pinei ja sievä roskienpolttouuni. Ja roskalämmöllä lämmitettäisiin tuota majataloa. Olisi siinä sitten mukava suhata rollaattorilla pitkin lämpimiä käytäviä ja välillä keinutella keinutuolissa telkkarin äärellä!

Mutta vaikka miten onkin roskan reitti, pitää jo nyt heti lajitella ja huolella! Ja virkamiehen pitää lopettaa nenän kaivelu, pistää yllä esitetyt korvan taakse ja alkaa toimeen! Minä odottelen täällä roskapussin kanssa!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kompastuuko seniorin elämä tekniikkaan?

Kyllä on raskautettu vanhempaa ihmistä nykytekniikan ihmeillä! Muutama kymmenen vuotta taaksepäin nykyelämässä tarvittava tieto kaikenlaisesta tekniikasta olisi vaatinut tekniikan tohtorin tutkinnon Lappeenrannan korkeakoulutuslaitoksesta, Otaniemen Dipolin baaritiskin läheltä luentosaleista ja Amerikan kuuluisasta MIT:sta. Nyt alle kouluikäiset pyörittelevät sujuvasti kaikenlaisia vehkeitä ja erityisesti nettiasioita. Ja seniorikansalainen ei meinaa löytää puhelimesta edes terveyskeskuksen numeroa, jonka se alle kouluikäinen sinne tallensi.

Pankkiautomaatilla pitäisi osata ohjelmoida pääte niin, että oikea maksu menee oikeaan paikkaan oikealta tililtä ja samalla varjella ettei vilunkikansalainen näe tunnuksia selän takaa. Toinen vaihtoehto hoitaa maksuja on kotona omalla tai palvelukeskuksen tietokoneella. Arvaa vaan muistaako niitä tunnuksia ja mistä napista pitää painaa minkäkin asian takia. Ja sitten kone menee juntturiin ja ruudulla seisoo vaan, että 'ei saada yhteyttä' tai 'lataa joku juttu uudestaan' tai 'ota yhteyttä palveluntarjoajaan' tai 'yhteys on aikakatkaistu'. Mutta kun se tarpeellisin palveluntarjoajakaan ei ole enää siellä pankin tiskin takana vaan on jossain muualla. Saattaa olla vaikka työvoimatoimiston jonossa tai meikäläisen kannalta parhaassa tapauksessa kouluttautumassa sairaanhoitajaksi. Maksa siinä sitten se lasku, jonka ET-lehti lähetti kolmen kuukauden tilauksesta! Mutta onneksi tilauslahjana mukana tuli aitojokisimpukkainen kaulaketju. Tosin sen lanka katkesi ja ne simpukkahelmet levisivät piirongin alle. No onpahan kuitenkin tallessa siellä ja seiltä perikunta sen aikanaan saa poimia.

Terveyskeskukseen pitäisi osata soittaa ajantilaus puhelimella kun ensin vaan painaa ykköstä jos haluaa ratkaisua pissaongelmaan ja kakkosta jos on kolotusta vasemmassa lonkassa ja kolmosta jos tuntuu huimausta ja viitosta jos verenpaineet karkaa taas taivaisiin ja niin edelleen. Viimeisenä noin kohdalla kaksikymmentäkahdeksan sanotaan, että laske luuri niin soitamme Sinulle takaisin. Mutta jos sitä jää odottamaan menee huonot housuun ja pyykkikoneen korjaajakin tulee vasta kuukauden kuluttua. Siinä sitä joutuu panemaan vatsapaineen alla asioita tärkeysjärjestykseen.

No entäs sitten vanhan ihmisen päivän tärkein asia - kahvinkeitto? Sujuuko vai eikö? Muistatko laittaa pannun tippuvan veden alle, muistatko laittaa kahvin pöhnät suodattimeen, muistatko laittaa säiliöön vettä, muistatko laittaa suodatinpaperia ja avata sen oikein, muistatko napsauttaa pannun päälle ja muuta semmoista? Katsele siinä sitten kaikessa rauhassa aamutelevisiota kun pannu joko toimii liikaa tai liian vähän. Päivä päivältä vaan harvemmin se toimii sopivasti!

En tunnusta mitään, mutta annan vaan pienen vihjeen, että jos suunnittelet uutta keittiötä, älä sijoita jääkaappia mikrouunin viereen. Saattaa joinain aamuina puuron lämpeneminen kestää kauemmin kuin joskun muulloin. Vaikka ovissa on kohtalainen kokoero saattaa siinä aamutv:n uutisten aikaan mennä lautanen väärästä ovesta. Lautasen kölliessä voipaketin päällä odottele siinä sitten vatsaystävällistä kaurapuuroasi suolet kurnien. Onnellisia ovat ne, joilta on suolta leikattu lyhyemmäksi, koska silloin kurnii vähemmän mutta isommalla äänellä.

Mitenkäs sitten pärjätä television kanssa? Pöydällä iso nippu lähes samannäköisiä kapuloita täynnä nappuloita, joissa numeroita, rukseja ja kirjaimia ja lyhenteitä ja vaikka mitä merkkejä. Niitä kun aikasi painelet saatat hyvällä tuurilla saada johonkin koneeseen suhinaa. Ensin on mietittävä onko se televisio, digiboxi, kahvinkeitin, keittokattila, dvd-soitin (nuorison tuoma), levysoitin tai joku muu asunnossa oleva sähkölaite. Sitten kun painelet lisää, halkeavat rumpukalvot ja läheisellä urheilukentällä lopettavat pelin luullessaan jumbojetin laskeutuvan samalle kentälle. Omat tärykalvot soivat pari päivää koettelemuksen johdosta. Mutta hyvällä tuurilla saatat saada näkyviin saman pingviiniohjelman, jota on pyöritetty nyt päivttäin kolme kertaa uusintana jo puolentoista vuoden ajan. Sitten jos onnistut uudelleen, saatat löytää ruokaohjelmaan, johon tarvitaan Stockan Herkusta yksi tavara jokaista myynnissä olevaa maustetta ja lisuketta. Eli tarkoittaa 18 maustetta, joiden nimiä ei ole koskaan kuullutkaan ja lisukkeita, joita kasvaa ainoastaan Patagoniassa ja Perun korkeimmilla vuorilla seitsemän järven takana. Ja niitä ei tarvi kuin  ryöpyttää, rääpyttää, kiehauttaa, pestä, huuhdella, puristaa, hakata, taputtaa, paistaa, kuumottaa ja vaikka mitä.  Ja sitten eikun reseptiä kirjaamaan kun sitä näytetään ruudussa täydet 30 sekunttia. Toinen vaihtoehto on  löytää se netistä sivulta ruoka.maku.joku...fi..com ja kaikkea muuta. No helppohan se on jokaisen löytää koska ei se ole kuin 18 klikkauksen takana!

Vaikka erityisesti tuo tietotekniikka on haasteellista, kannattaa kuitenkin muistaa peukalosääntönä, että jos laitteesta nousee savua, kannattaa poistua paikalta ja huutaa isosti apua eikä teloa itseään rapussa! Kesällä edellisestä ohjeesta poikkeaa savustuslaatikko, sillä se saa savuta eikä sitä tarvi paeta!


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Historia hukassa ja suvun metsästystä kuvissa!

On se vaan joskus pienestä kiinni! Olen vuosikymmenten ajan yrittänyt etsiä pientä oljenkortta löytääkseni yhteyttä Ameriikassa asuneeseen mahdolliseen sukulaistätikkään. Ei ole kuitenkaan mistään aikojen saatossa päsähtänyt semmoista tietoa, jolla pääsisi asiassa etenemään. Sukujoukkojemme vanhat tietäjätkin ovat siirtyneet tervehtimään etsittyä henkilöä tämän nykyisille oleskeluseuduille taivaan sineen. Eikä tullut aikoinaan tentattua heitä tarpeeksi.

Mutta eiköhän sattunutkin toissapäivänä lähempänä synnyinseutujani asuva minulle läheinen sukuhenkilö törmäämään vanhoihin valokuviin! Ne ei olleet värikuvia muuten kuin keltaisen puhuvuuttaan. Mutta muuten perin selvästi katseltavia otoksia. Oli myös muinoin kuvia ottanut tai käsissään pyöritellyt sattunutkin tekemään oivallisen teon merkitsemällä takapuolelle muutamia tietoja kuten nimiä, vuosilukuja ja jopa erääseen Ameriikan kuvaan paikkakunnan kussa tuossa kuvassa pönötettiin.

Siitäpä avautuikin uusia ulottuvuuksia ja löytöjä! Sehän onkin Ameriikan tietojen hoitaja laittanut aika näppärästi arkistoihinsa tietoja ylös ja alas. Pääsin varsin sujuvasti Ameriikan arkistoihin sisällensä ja sieltähän löytyi asumistietoa, perhetietoa ja lopuksi haudankuvakin. Kyllä tuo Internetti on hyvä eläin kun hän löytää!

Mutta ei ole helppo nykyaikana laittaa tietoa kuvan taakse ylös kun ei pysty digitaaliin sitä kirjuuttamaan. Ja jos kirjoitat tietokoneen pohjalevyyn niin sekin täyttyy aika pian. Oli siinä vanhassa ajassa paljon hyvääkin kuten nuo tietoa sisältävät ruskeat ja käpristyneet valokuvat! Eli tietoa on löydetty ja tutkiminen jatkuu!



Liukasta liikaa!

Kyllä en nyt ole iloinen kun tuli talvi taas kesken talven! Siihen tuli Suomen maailmaan valkoista möhnää ja viileyttä kerrakseen. Tuolla pihapiirissä joutuu vanhus tsemppaamaan koko korvan tasopainoelimen voimalla pysyäkseen pystyssä.

Kyllä ymmärrän, että liukkaus on ihmiselle tärkeää monessakin asiassa, etenkin eräässä, mutta liiallinen liukkaus saattaa iheuttaa vammoja, Eilen aamulla ei vielä ollut liukkautta, mutta valkoinen möhnä maalla, merellä ja ilmassa aiheutti suunnatonta kosteuden haittaa. Oli tossu märkänä nilkkaa myöten kun yritti harppoa mahdollisimman vähin askelin paikalliseen, ei pubiin, vaan ruoka-aineskauppaan ostamaan sämpyläjauhoa. Vesi valui piposta niskaan ja sämpyläjauhepussia sai varjella hentoisella vanhuksen kropalla ettei olisi ottanut nesteitä jo kadulla kun oli tarkoitus käyttää niitä vasta myöhemmin.

Kyllä en ollut kuiva kotiin päästyäni vaikka muuten olenkin kuivakka mutta pyöreä ja leppoisa. Nyt on sitten säänhaltija heittänyt kammen pakkaspuolelle ja jäädyttänyt sen kaiken möhnän ja ihminen joutuu hakkaamaan kengänpohjaan huopanauloja liukumisen estelyksi. En ole ollenkaan iloinen tästä kehityksestä! Taidan lähteä ulkomaahan tai sitten katson television nauhoituskoneesta vanhan Akuutin, josta saa uusia ideoita sairastamishommiin ja terveyskeskukseen valitettavaksi.