Kyllä en ole oikeastaan kovinkaan iloinen pusattuani e-kirjaston kanssa muutaman tunnin! Niin hieno asia kuin se onkin ja HelMet eli Helsingin kaupunginkirjasto on tehnyt hienoa työtä. Mutta kun minun hieno uusi tietoturvani läppärikoneessa ei suostu taipumaan e-kirjan lataukseen.
Olen yrittänyt tehdä itseäni ja ehkä vähän Enteriäkin (se on se senioreitten loistava it-opastusyhteisö) varten esitystä e-kirjastojen (Ellips ja OverDrive) kirjautumis- ja lataamisohjeista. Kaikki lataukset kilpistyvät ilmeisesti tietoturvaan. Ja minunhan pitäisi se opastajana osata kiertää, mutta kun minä en nyt vaan kerta kaikkiaan osaa. Ja se on niin saakutin tosi! Kun ei mene kaaliin niin ei mene nauriiseenkaan!
Onneksi vanhalla koneella lataus onnistuu kun siinä onkin, ähäskutti per..., erilainen turva ja tieto. Paitsi se masiina vaan on niin ryökytin hidas, että kerkiän keittää kahvit ja käydä Espossa polkupyörällä ennenkuin lataus on valmis. Eikä se latausaika ole edes kirjan paksuudesta kiinni. Ja sitten iPadilla en kerkiä silmää räpäyttää kun kirja on jo siinä nokan alla levällään luettavaksi.
Se vaan nyt uusin tekniikka tökkii! Ja kuka hitto keksi ACSM-tiedoston? Ilmoittautukoon tänne niin nappaan luunapin nokanpäähän! Minäpä vaan yritän tässä sitten taas jatkaa! Kuulumisiin! Pitäkää minulle peukkuja!
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Riski piilee reiässä!
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi kuinka moninaiset asiat liittyvät esimerkiksi taulukoukun tai naulakon ripustusruuvin reikään? Lähipiirissäni sattui viikon kuluessa useamman reiän tarve useammassa residenssissä eli asuintilassa. Itse olin osallinen viiteen reikään.
Ne tekijät tai ensiksi reiäntekijältä vaadittavat pääosin henkisen puolen ominaisuudet ovat mm. seuraavanlaisia: melkoisesti riskinottohalua, -kykyä, kuolemanhalveksuntaa, piittaamattomuutta ehjän pinnan rikkomiseen, esteettistä silmää reiän oikeaan sijoittamiseen, mittaamisen taitoja, vahvaa sydäntä tai vaihtoehtoisesti lähellä olevaa elvytysryhmää. Nuo ovat ainoastaan muutamia minimissään vaadittavia ominaisuuksia. Lisäksi ovat tietenkin teknisen taidon edellytyksistä päällimmäisinä poran hallinta, poranterän valitseminen, propun ja oikeanlaisen ruuvin valitseminen, porauskorkeuteen nousulaitteiden eli tikkaiden hallinta jne.
Tarkkaavainen lukija, jolta puuttuu omakohtaista kokemusta aiheesta, saattaa ihmetellä henkisen puolen vaatimuksia. Mutta voin vakuuttaa, että jokainen reiän tekeminen erityisesti kaupunkiympäristössä sijaitsevan asunnon pintaan, on vakava henkinen koettelemus. Pinta johon poraaminen suoritetaan saattaa kätkeä sisäänsä puuta, metallia, kiveä, tiiltä, tasoituslaastia, betonia, kevytbetonia sekä pahimmillaan edellä mainittujen materiaalien sisälle sähköjohtoja ja vesijohtoja. Unohtaa ei myöskään sovi pinnan ohuutta, jolloin poranterä saattaa livahtaa naapurin puolelle. Eli tehtävään ryhtyminen vaatii jo paljon!
Kolme viimeksi mainittua ovat ne kaikkein pahimmat kohdattavat. Paitsi tietenkin naapuri jos hän on pienempi ja heikompi kuin poraaja. Mutta sähkö ja vesi ovat suuria tunteita herättäviä kohdattavia. Sähkö saattaa pahimmillaan tosin sammuttaa kaikki tunteet kokonaan ja silloin tarvitaan elvytysryhmää sekä mahdollisesti myös palokuntaa. Vesi on toinen paha, joka myös kutsuttaa mahdollisesti palokunnan ja pahimmillaan taloyhtiöön ison kuivaus- ja remonttiryhmän kuukausiksi. Sähkö ja vesi osuessaan reiän kohdalle aiheuttavat poraajalle yleensä merkittäviä taloudellisia sanktioita.
Mutta osuessaan oikeaan kohtaan, reikä sopivine roppuineen ja ruuveineen muodostaa seinäpinnan haltijalle miellyttäviä käyttöelämyksiä taiteen, peilin, naulakon, verhotangon, hyllykön tai jonkin muun ripustettavan asian myötä. Toivotan Sinulle nautinnollisia hetkiä katsellessasi kotisi pinnoilla riippuvia tai asennettuja esineitä! Muista, että joku on ottanut puolestasi ison riskin jopa leikkien hengellään! Jos se olit Sinä itse, ole ylpeä onnistumisestasi! Jos se oli joku muu, kiitä häntä ainakin mielessäsi!
Ne tekijät tai ensiksi reiäntekijältä vaadittavat pääosin henkisen puolen ominaisuudet ovat mm. seuraavanlaisia: melkoisesti riskinottohalua, -kykyä, kuolemanhalveksuntaa, piittaamattomuutta ehjän pinnan rikkomiseen, esteettistä silmää reiän oikeaan sijoittamiseen, mittaamisen taitoja, vahvaa sydäntä tai vaihtoehtoisesti lähellä olevaa elvytysryhmää. Nuo ovat ainoastaan muutamia minimissään vaadittavia ominaisuuksia. Lisäksi ovat tietenkin teknisen taidon edellytyksistä päällimmäisinä poran hallinta, poranterän valitseminen, propun ja oikeanlaisen ruuvin valitseminen, porauskorkeuteen nousulaitteiden eli tikkaiden hallinta jne.
Tarkkaavainen lukija, jolta puuttuu omakohtaista kokemusta aiheesta, saattaa ihmetellä henkisen puolen vaatimuksia. Mutta voin vakuuttaa, että jokainen reiän tekeminen erityisesti kaupunkiympäristössä sijaitsevan asunnon pintaan, on vakava henkinen koettelemus. Pinta johon poraaminen suoritetaan saattaa kätkeä sisäänsä puuta, metallia, kiveä, tiiltä, tasoituslaastia, betonia, kevytbetonia sekä pahimmillaan edellä mainittujen materiaalien sisälle sähköjohtoja ja vesijohtoja. Unohtaa ei myöskään sovi pinnan ohuutta, jolloin poranterä saattaa livahtaa naapurin puolelle. Eli tehtävään ryhtyminen vaatii jo paljon!
Kolme viimeksi mainittua ovat ne kaikkein pahimmat kohdattavat. Paitsi tietenkin naapuri jos hän on pienempi ja heikompi kuin poraaja. Mutta sähkö ja vesi ovat suuria tunteita herättäviä kohdattavia. Sähkö saattaa pahimmillaan tosin sammuttaa kaikki tunteet kokonaan ja silloin tarvitaan elvytysryhmää sekä mahdollisesti myös palokuntaa. Vesi on toinen paha, joka myös kutsuttaa mahdollisesti palokunnan ja pahimmillaan taloyhtiöön ison kuivaus- ja remonttiryhmän kuukausiksi. Sähkö ja vesi osuessaan reiän kohdalle aiheuttavat poraajalle yleensä merkittäviä taloudellisia sanktioita.
Mutta osuessaan oikeaan kohtaan, reikä sopivine roppuineen ja ruuveineen muodostaa seinäpinnan haltijalle miellyttäviä käyttöelämyksiä taiteen, peilin, naulakon, verhotangon, hyllykön tai jonkin muun ripustettavan asian myötä. Toivotan Sinulle nautinnollisia hetkiä katsellessasi kotisi pinnoilla riippuvia tai asennettuja esineitä! Muista, että joku on ottanut puolestasi ison riskin jopa leikkien hengellään! Jos se olit Sinä itse, ole ylpeä onnistumisestasi! Jos se oli joku muu, kiitä häntä ainakin mielessäsi!
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Yö on yhtä juhlaa!
Kyllä en ollut kovinkaan iloinen aamuyöstä kello 3:n aikaan ovikellon soidessa! Vanhan miehen havahtuminen ja toisen silmän auvaaminen vei aikaa. Kun taju oli lopultakin läsnä kuului käytävästä sen hemmetinmoinen älämölö. Jossain hakattiin ovia ja soiteltiin ovikelloja.
Mielen tuli ensimmäisenä televisiosta opitut perheneuvottelut, joissa käytetään kättä tai perin jotain astaloa. Tajunnan edelleen valjetessa tuli mieleen käytävämme vielä minuakin seniorimmat naiskansalaiset, jotka saattoivat avun tarpeessaan elämöidä. Naapurustomme osoittautuessa vähemmän samarialaisiksi kuin meitsi, puin hieman röijyä ylle ja ponkaisin vavisevin jaloin rappuun.
Päästyäni alimman kerroksen tasanteelle kohteli siellä olevia ovia kaltoin nuorehko naishenklö. Hän joko vihasi ovia ja ovikelloja tai oli muutenhalukas etsiytymään lämpimään. Koska neitokaisen puhe oli enemmän puuroa ja maapallon vetovoima oli hänen kohdallaan isompi kuin minun, päätin kutsua paikalle vankempia virkakansalaisia. Odotellessani heidän saapumistaan neitokainen hakeutui makuulle käytävämatolle ja ilmaisi runsaalla korinallaan olevansa etsimässä Nukku-Mattia.
Päästin virkamieskunnan pari edustajaa rappuumme ja heidän ravistellessa prinsessa Ruususta unestaan, poistuin kohti kotia. Takaa kuului neidon vastaus virkamiehelle "täh ööö... täh"
Sen ainoan kerran kun olisin kuluneen kymmenisen vuoden aikan tarvinnut kunnon unet, tuli tämä yöllinen epidosi eikun episkdosi eikun epidoosi eikun siis tapaus. Aamulle sopimani muuttourakka Kirkkonummella saattaa muodostua rankemmaksi kuin arvelinkaan. Huh, huh sentään! En ole kyllä iloinen enkä voimissani!
Mielen tuli ensimmäisenä televisiosta opitut perheneuvottelut, joissa käytetään kättä tai perin jotain astaloa. Tajunnan edelleen valjetessa tuli mieleen käytävämme vielä minuakin seniorimmat naiskansalaiset, jotka saattoivat avun tarpeessaan elämöidä. Naapurustomme osoittautuessa vähemmän samarialaisiksi kuin meitsi, puin hieman röijyä ylle ja ponkaisin vavisevin jaloin rappuun.
Päästyäni alimman kerroksen tasanteelle kohteli siellä olevia ovia kaltoin nuorehko naishenklö. Hän joko vihasi ovia ja ovikelloja tai oli muutenhalukas etsiytymään lämpimään. Koska neitokaisen puhe oli enemmän puuroa ja maapallon vetovoima oli hänen kohdallaan isompi kuin minun, päätin kutsua paikalle vankempia virkakansalaisia. Odotellessani heidän saapumistaan neitokainen hakeutui makuulle käytävämatolle ja ilmaisi runsaalla korinallaan olevansa etsimässä Nukku-Mattia.
Päästin virkamieskunnan pari edustajaa rappuumme ja heidän ravistellessa prinsessa Ruususta unestaan, poistuin kohti kotia. Takaa kuului neidon vastaus virkamiehelle "täh ööö... täh"
Sen ainoan kerran kun olisin kuluneen kymmenisen vuoden aikan tarvinnut kunnon unet, tuli tämä yöllinen epidosi eikun episkdosi eikun epidoosi eikun siis tapaus. Aamulle sopimani muuttourakka Kirkkonummella saattaa muodostua rankemmaksi kuin arvelinkaan. Huh, huh sentään! En ole kyllä iloinen enkä voimissani!
tiistai 25. helmikuuta 2014
Tekee niin hyvää auttaa!
Kyllä harmittaa jos vanhempi ihminen eli seniorikansalainen vetää vaan lonkkaa kotona ja harmittelee yksinäisyyttä ja tekemisen puutetta. Ei pidä mennä tuommoiseen! Kyllä täytyy tempautua kodin kahleista, laittaa myssy päähän ja ponkaista liikenteeseen.
Sitä on kovin paljon tapahtumaa ympärillä. Kun vai etsii silmälasit päähänsä ja tutkailee päivän lehteä tai avaa tietokoneen ja katsoo mitä kylillä tapahtuu. On kuntoryhmää, kuntosalia, palvelutalon tansseja, hiihtopiiriä, luentoa terveys- ja sairausaiheista, on kulttuuria näytillä ja luennoilla, on ulkoilutettavia vanhuksia, keskusteluryhmää, lukupiiriä, kirjastoa, elokuvaa, lehtien seniorimatkoja ja vaikka mitä vain mieleensä sattuupi juolahtamaan. Sitten löytyy myös erilaisten sairauksien kanssa kamppaileville vertais- ja tukiryhmiä. Niistä löytyy tietoa yhdistyksistä.
Eli jos joku uskaltaa valittaa kun ei ole mitään, niin hävetköön! Jos kuntokykyä riittää niin liikenteeseen vaan avoimin mielin! On paljon meitä seniorimpia ja muita kun kaipaa seuraa, apua ja tukea. He ovat iloisia jos toinen on läsnä edes hetkisen verran. Ja jos olet hyvä keksimään selityksiä miksi juuri minä en voi, niin mene edes käväisemään palvelukeskuksen kahvilassa nauttimassa kupponen kahvia ja katsele ympärillesi! Jos ei katselu virkistä niin kahvi ainakin!
Ja nyt myssy päähän! Minä lähden ainakin nyt Enterin opastushommiin!
Sitä on kovin paljon tapahtumaa ympärillä. Kun vai etsii silmälasit päähänsä ja tutkailee päivän lehteä tai avaa tietokoneen ja katsoo mitä kylillä tapahtuu. On kuntoryhmää, kuntosalia, palvelutalon tansseja, hiihtopiiriä, luentoa terveys- ja sairausaiheista, on kulttuuria näytillä ja luennoilla, on ulkoilutettavia vanhuksia, keskusteluryhmää, lukupiiriä, kirjastoa, elokuvaa, lehtien seniorimatkoja ja vaikka mitä vain mieleensä sattuupi juolahtamaan. Sitten löytyy myös erilaisten sairauksien kanssa kamppaileville vertais- ja tukiryhmiä. Niistä löytyy tietoa yhdistyksistä.
Eli jos joku uskaltaa valittaa kun ei ole mitään, niin hävetköön! Jos kuntokykyä riittää niin liikenteeseen vaan avoimin mielin! On paljon meitä seniorimpia ja muita kun kaipaa seuraa, apua ja tukea. He ovat iloisia jos toinen on läsnä edes hetkisen verran. Ja jos olet hyvä keksimään selityksiä miksi juuri minä en voi, niin mene edes käväisemään palvelukeskuksen kahvilassa nauttimassa kupponen kahvia ja katsele ympärillesi! Jos ei katselu virkistä niin kahvi ainakin!
Ja nyt myssy päähän! Minä lähden ainakin nyt Enterin opastushommiin!
maanantai 24. helmikuuta 2014
Autokuski riskinä muille ja itselleen
Tänään kirjoitti Hesari alkoholin vaaroista! Siihen liittyi myös osaltaan alkoholin aiheuttamat vaarat autoilussa. Lehdissä kirjoitetaan hyvin näkyvästi rattijuopoista ja heidän aiheuttamistaan onnettomuuksista. Toissa vuonna jäi 19.134 ihmistä kiinni rattijuopumuksesta. Hesarin artikkeli ei kertonut kuinka monta kuolemaa nuo rattijuopot aiheuttivat. Lisääntyvä riskitekijä on myös huumeidenkäyttäjät. Heitä liikkuu teillämme yhä enenevässä määrin. Eikä tilannetta tule parantamaan aina vaan kuuluvammin esitettävät vaatimukset huumausaineiden käytön sallimisesta.
Mutta autoiluun ja erityisesti autonkuljettajaan liittyy runsaasti muitakin riskitekijöitä. Kuluvien viikkojen aikana näitä riskejä liikkuu teillämme pilvin pimein. Meneillään olevat koululaisten hiihtolomat ovat lisänneet liikennettä maanteillä. Liikkeellä on autoilijoita, joilta monelta puuttuu riittävä ajokokemus. He eivät normaalisti aja paljon autolla. Kuljettajan penkille voi myös siirtyä pitkän matkan aikana henkilö, jolla on kortti mutta hän ei juurikaan aja muulloin kuin näillä pitkillä lomamatkoilla tuuratessaan kokeneempaa kuskia.
Lomalaisten joukot tahtovat nauttia lomamökeistään heti kun laskutus napsahtaa käyntiin ja raskaan työviikon jäljiltä lähdetään väsyneenä ajamaan yötä vasten kohti lomapaikkaa. Sitten paluumatkan edellä halutaan nauttia lomapaikasta viimeiseen asti ja silloin lähdetään tien päälle vasta illan koittaessa ja ajetaan läpi yön. Kuljettajalla ei ole mahdollisesti kokemusta pimeällä ajamisesta ja väsymys painaa loman viimeisen hiihtolenkin jäljiltä.
Erityisesti etelän ihmisiltä puuttuu tänä talvena kokemusta talvisista keleistä. Kelit Keski-Suomesta ylöspäin poikkeavat kotiseudun sulakeleistä. Kun ajetaan yöllä on liukkaus ja kokemattomuus vaarallinen yhdistelmä. Nopeasti muuttuvat kelit pitkän matkan aikana aiheuttavat ongelmia. Auton varusteet eivät ehkä vastaa kelin vaatimuksia. Renkaat odottavat uusimistaan, mutta ajateltiin, että kyllä niillä pärjää vielä tämän reissun.
Nuo edellä olevat esimerkit kuvasivat hiihtoloma-ajan riskejä, mutta soveltuvat myös kaikkiin muihinkin aikoihin kun tiellä liikutaan. Nuoret kokemattomat kuljettajat ovat myös suuri riskiryhmä. Heillä ei ole ajoneuvon vaatimaa riittävää käsittelytaitoa mutta löytyy halu kokeilla auton ominaisuuksia ja suorituskykyä. Mukaan saattavat tulla myös kaveripiirin aiheuttamat paineet ja vaatimukset. Tällöin ei yleensä hyvää seuraa. Samantyyppisiä ongelmia kohdataan kun ratin takaa löytyy ajokortiton ja mahdollisesti päihteitä nauttinut kuljettaja.
Luettelosta jäi varmaan puuttumaan monta muutakin riskitekijää, mutta kyllä noillakin tekijöillä saadaan aikaiseksi runsaasti vahinkoa. Henkiä menee, vammautuneita tulee ja materiaalivahinkoja syntyy.
Olkaa varovaisia tien päällä ja varautukaa riskitilanteisiin! Turvallista matkaa!
Mutta autoiluun ja erityisesti autonkuljettajaan liittyy runsaasti muitakin riskitekijöitä. Kuluvien viikkojen aikana näitä riskejä liikkuu teillämme pilvin pimein. Meneillään olevat koululaisten hiihtolomat ovat lisänneet liikennettä maanteillä. Liikkeellä on autoilijoita, joilta monelta puuttuu riittävä ajokokemus. He eivät normaalisti aja paljon autolla. Kuljettajan penkille voi myös siirtyä pitkän matkan aikana henkilö, jolla on kortti mutta hän ei juurikaan aja muulloin kuin näillä pitkillä lomamatkoilla tuuratessaan kokeneempaa kuskia.
Lomalaisten joukot tahtovat nauttia lomamökeistään heti kun laskutus napsahtaa käyntiin ja raskaan työviikon jäljiltä lähdetään väsyneenä ajamaan yötä vasten kohti lomapaikkaa. Sitten paluumatkan edellä halutaan nauttia lomapaikasta viimeiseen asti ja silloin lähdetään tien päälle vasta illan koittaessa ja ajetaan läpi yön. Kuljettajalla ei ole mahdollisesti kokemusta pimeällä ajamisesta ja väsymys painaa loman viimeisen hiihtolenkin jäljiltä.
Erityisesti etelän ihmisiltä puuttuu tänä talvena kokemusta talvisista keleistä. Kelit Keski-Suomesta ylöspäin poikkeavat kotiseudun sulakeleistä. Kun ajetaan yöllä on liukkaus ja kokemattomuus vaarallinen yhdistelmä. Nopeasti muuttuvat kelit pitkän matkan aikana aiheuttavat ongelmia. Auton varusteet eivät ehkä vastaa kelin vaatimuksia. Renkaat odottavat uusimistaan, mutta ajateltiin, että kyllä niillä pärjää vielä tämän reissun.
Nuo edellä olevat esimerkit kuvasivat hiihtoloma-ajan riskejä, mutta soveltuvat myös kaikkiin muihinkin aikoihin kun tiellä liikutaan. Nuoret kokemattomat kuljettajat ovat myös suuri riskiryhmä. Heillä ei ole ajoneuvon vaatimaa riittävää käsittelytaitoa mutta löytyy halu kokeilla auton ominaisuuksia ja suorituskykyä. Mukaan saattavat tulla myös kaveripiirin aiheuttamat paineet ja vaatimukset. Tällöin ei yleensä hyvää seuraa. Samantyyppisiä ongelmia kohdataan kun ratin takaa löytyy ajokortiton ja mahdollisesti päihteitä nauttinut kuljettaja.
Luettelosta jäi varmaan puuttumaan monta muutakin riskitekijää, mutta kyllä noillakin tekijöillä saadaan aikaiseksi runsaasti vahinkoa. Henkiä menee, vammautuneita tulee ja materiaalivahinkoja syntyy.
Olkaa varovaisia tien päällä ja varautukaa riskitilanteisiin! Turvallista matkaa!
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Erkan neuvot vai minun?
Olin ajatellut itsekseni etten enää sotkeudu jääkiekon katsomiseen kun Suomen joukkue otti neniinsä ruotsalaisilta. Mutta kun pronssiottelu käynnistyi alkoi osaltani synnintekeminen. Puhuin oikeasti tuhmia, jota ei kukaan minut tunteva voi uskoa. Mutta totta se on! Jos olisin tehnyt niin kuin äiti aikoinaan määräsi, olisin pessyt illan suuta ainakin yhden Bliw-purkillisen verran.
Ottelu oli yhtä tykitystä ja jokainen amerikkalaisten hyökkäys sai tunteet kiihtymään. Annoin ohjeita pelaajillemme enemmän kuin Erkka Westerlund konsanaan. Jäi kuitenkin semmoinen käsitys että Erkan neuvot menivät paremmin perille. Onneksi!
Suomen joukkue oli nauttinut selvästi kunnon annokset MultiTabsia ja muita tarpeellisia vitamiineja. Oli tuon pelin tempo sitä luokkaa. Mutta kyllä itsellänikin oli vitamiinit tarpeen riehuessani ottelun tuoksinassa. Onneksi kävin viime viikolla pari kertaa kuntosalilla, että jaksoin ottelun loppuun! Nyt onkin lihakset sitten kipeinä.
Mutta kiitos Teemulle ja koko tiimille hienosta elämyksestä! Onnittelut pronssista meille!
Ottelu oli yhtä tykitystä ja jokainen amerikkalaisten hyökkäys sai tunteet kiihtymään. Annoin ohjeita pelaajillemme enemmän kuin Erkka Westerlund konsanaan. Jäi kuitenkin semmoinen käsitys että Erkan neuvot menivät paremmin perille. Onneksi!
Suomen joukkue oli nauttinut selvästi kunnon annokset MultiTabsia ja muita tarpeellisia vitamiineja. Oli tuon pelin tempo sitä luokkaa. Mutta kyllä itsellänikin oli vitamiinit tarpeen riehuessani ottelun tuoksinassa. Onneksi kävin viime viikolla pari kertaa kuntosalilla, että jaksoin ottelun loppuun! Nyt onkin lihakset sitten kipeinä.
Mutta kiitos Teemulle ja koko tiimille hienosta elämyksestä! Onnittelut pronssista meille!
lauantai 22. helmikuuta 2014
Onko elämä jana vai ympyrä?
Ajatusleikkiini vastattiin! Sain aiheen, joka johti pohdiskeluun. Kiitos!
Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Elämä olisi tuon ajatuksen pohjalta jana, jolla on alku ja loppu. Ja kun jana päättyy, on kaikki siinä. Jatkoa ei ole. Elämämme sujuu kuitenkin sykleissä, joita tahdittavat kokemusten karttuminen, fyysiset muutokset, muutokset ympärillämme ja ajattelumme kehittyminen. Elämä ikäänkuin nousee kunnes kääntyy laskuun ja kohti loppuaan.
Satuin lukemaan juuri jutun laulajatar Einistä, jonka äiti kuoli samana päivänä kun Eini itse synnytti lapsen. Kaksi samaa sukua olevaa henkilöä kokivat tiensä pään. Toinen lopun ja toinen alun. Tällä viikolla synnytti prinsessa Madeleine tyttären ja näyttelijätär Tea Ista kuoli. Kaksi omalla sarallaan julkista ja kumpikin omalla tavallaan kuninkaallista henkilöä. Toisen syntymä on toisen kuolema vai onko? Tukevatko nämä yhtäaikaiset tapahtumat esimerkkeinä elämää ympyränä? Matkalla on sauma, jossa toinen luovuttaa ja toinen jatkaa mutta kehä jatkuu ja jatkuu? Elämän jatkumista toisessa henkilössä tukee usko reinkarnaatiosta. Ajatustapa on vallalla itämaisissa uskomuksissa sekä aikanaan samantapaisena luonnonkansoilla.
Tapahtuuko maailmassa selittämättömiä? Mistä voimme tietää onko tämä missä elämme, mitä koemme ja mihin tiemme johtaa ainoa oikea totuus? Ovatko vanhojen uskontojen monet jumalat, käsitykset jälleensyntymästä ja muista korkeammista ohjauksista sittenkin totta? Leijuuko ympärillämme sieluja valmiina ottamaan ohjaukseensa kohtalomme ja elämämme? Ohjaako meitä joku tai jokin?
Huh, huh! Johan heitti nuo jutut henkeväksi! Joskus kun kuuntelee Esko Valtaojan kansantajuisia (onneksi!) selityksiä avaruuden ihmeistä, niin tuntuu etteihän tämä voi olla yksin tässä ja täällä. Maailmasta lötyy mahdoton määrä selittämättömiä asioita, rakennelmia ja tekoja, joita ei voi vielä tänä päivänä selittää. Mutta jos noita isoja asioita ryhtyy pohdiskelemaan, niin saattaa pää poksahtaa. Ainakin tämmöisellä rapistuvalla vanhuksella!
Pitäisiköhän keskittyä vaan elämään tätä ja tässä? Saattaa olla päälle ja kropalle helpompaa, kun keskittyy telkkarin katsomiseen ja kahvinjuontiin! Oli elämä sitten jana tai ympyrä niin eiköhän tässä mennä loppuun asti! Ja jos sääntöihin kuuluu lopun jälkeen jatkaa, niin sitten mieluiten ihmisenä kuin esimerkiksi kanina. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi aivan liian rankkaa!
Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Elämä olisi tuon ajatuksen pohjalta jana, jolla on alku ja loppu. Ja kun jana päättyy, on kaikki siinä. Jatkoa ei ole. Elämämme sujuu kuitenkin sykleissä, joita tahdittavat kokemusten karttuminen, fyysiset muutokset, muutokset ympärillämme ja ajattelumme kehittyminen. Elämä ikäänkuin nousee kunnes kääntyy laskuun ja kohti loppuaan.
Satuin lukemaan juuri jutun laulajatar Einistä, jonka äiti kuoli samana päivänä kun Eini itse synnytti lapsen. Kaksi samaa sukua olevaa henkilöä kokivat tiensä pään. Toinen lopun ja toinen alun. Tällä viikolla synnytti prinsessa Madeleine tyttären ja näyttelijätär Tea Ista kuoli. Kaksi omalla sarallaan julkista ja kumpikin omalla tavallaan kuninkaallista henkilöä. Toisen syntymä on toisen kuolema vai onko? Tukevatko nämä yhtäaikaiset tapahtumat esimerkkeinä elämää ympyränä? Matkalla on sauma, jossa toinen luovuttaa ja toinen jatkaa mutta kehä jatkuu ja jatkuu? Elämän jatkumista toisessa henkilössä tukee usko reinkarnaatiosta. Ajatustapa on vallalla itämaisissa uskomuksissa sekä aikanaan samantapaisena luonnonkansoilla.
Tapahtuuko maailmassa selittämättömiä? Mistä voimme tietää onko tämä missä elämme, mitä koemme ja mihin tiemme johtaa ainoa oikea totuus? Ovatko vanhojen uskontojen monet jumalat, käsitykset jälleensyntymästä ja muista korkeammista ohjauksista sittenkin totta? Leijuuko ympärillämme sieluja valmiina ottamaan ohjaukseensa kohtalomme ja elämämme? Ohjaako meitä joku tai jokin?
Huh, huh! Johan heitti nuo jutut henkeväksi! Joskus kun kuuntelee Esko Valtaojan kansantajuisia (onneksi!) selityksiä avaruuden ihmeistä, niin tuntuu etteihän tämä voi olla yksin tässä ja täällä. Maailmasta lötyy mahdoton määrä selittämättömiä asioita, rakennelmia ja tekoja, joita ei voi vielä tänä päivänä selittää. Mutta jos noita isoja asioita ryhtyy pohdiskelemaan, niin saattaa pää poksahtaa. Ainakin tämmöisellä rapistuvalla vanhuksella!
Pitäisiköhän keskittyä vaan elämään tätä ja tässä? Saattaa olla päälle ja kropalle helpompaa, kun keskittyy telkkarin katsomiseen ja kahvinjuontiin! Oli elämä sitten jana tai ympyrä niin eiköhän tässä mennä loppuun asti! Ja jos sääntöihin kuuluu lopun jälkeen jatkaa, niin sitten mieluiten ihmisenä kuin esimerkiksi kanina. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi aivan liian rankkaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)