Aika muuttui, onko järkeä?

Olihan taas aamu! Heräsin yllättävän pirteänä ja vilkaisin kelloa seinällä. Se osoitti aikaa klo 6.45. Nousin ylös ja satuin vilkaisemaan puhelintani, jonka näytössä oli aika 5.45. Kirosin seinäkellon pattereita ja ihmettelin etten ollut eilen huomannut kellon pysähtyneen. Ajatus oli jatkumoa muutamaa päivää aiemmin loppuneiden verenpainemittarin pattereiden vaihtoon. Mieleeni ei juolahtanut edes edellisenä iltana uutisissa näkemäni tiedote kellonajan siirrosta. No asiahan selvisi samalla kun aamusumeat aivot saivat kiinni aamuauringon ensisäteistä. Nyt on sitten kaikki kellot vempattu oikeaan aikaan ja voin siirtyä elämään reaaliajassa.

Jotenkin vaan tuntuu että onkohan tuo homma oikein järkevää! Liekö kukaan ikinä arvioinut montako kelloa Suomessa kokee tuon tunnin siirron? Siinä saa moni mökin mummo ja pappa näprätä viisareiden kanssa kipein sormin ja miettiä, että kumpaankohan suuntaan se taas olikaan!

Novelli Erätulilla osa 1.

Syksyinen luonto näytti jälleen kerran monipuolisimmat kasvonsa kairan kulkijalle. Mutta se ei asiasta innostunutta luonnonviljan etsijää juurikaan hidastanut.

-          Syttyihän se lopultakin! Luukkonen totesi hieman tuskastuneena turattuaan pitkään taukonuotionsa kanssa.

Vettä tuli taivaalta kuin Esterin pers… tai siis satoi melkoisen kovasti. Eli se siitä syksyisen luonnon lumosta. Luukkonen oli samonnut koko lauantaipäivän Kuttuvaaran maastossa hirven jälkiä etsien. Nyt oli lopultakin tauon aika. Luukkosta paleli ja harmitti ja muutenkin oli mieli mustana. Aamulla oli ollut eukon kanssa tiukka keskustelu suursiivouksen tekemisestä.

-          Se on kuule ukko taas kunnon siivouksen aika! Otahan imuri eteisen komerosta esiin ja ala työnnellä letkun kanssa pitkin nurkkia ja sen jälkeen luutuat lattian! Minä vien matot ulos ja tamppaan ne, Elma oli puhkunut intoa, jota löytyy ainoastaan naisilta kun on kyseessä siivoushomma.

Pentti Luukkosen olisi pitänyt kantaa osaltaan kortensa talouden kunnossapitoon eli osallistua siivoukseen, joka hänen mielestään kuitenkin kuului mitä ilmeisimmin akkojen hommiin. Ei helvetissä tosimies tuommoiseen sotkeudu! Ja piruako sitä joka vuosi paikkoja nuohoamaan. Kuluihan siinä pinnatkin ja sitten sai ostella alvariinsa uusia kalliita lattiamaaleja luuturätin pilaamiin lattialautoihin. Ja rättejäkin kului mahdoton määrä vuodessa. Vaikka enimmäkseen ne olivat itsensä Pentti Luukkosen mitä käyttökelpoisimpia paitoja. Niitä olisi isännän mielestä vielä voinut pitää moniaita vuosia. Mitenkähän naiset oikein ajattelivat tuon käyttöiän kun hyviä vaatekappaleita laittoivat luuturäteiksi? Juuri kun paita alkoi tuntua päällä mukavalta ja sopivan pehmeältä se löytyikin yllättäen eteisen siivouskomerosta yleensä kahtena kappaleena. Ja sitten taas ostettiin uusia ja epämukavan jäykkiä paitoja kalliilla rahalla. Ei tuommoinen peli vedellyt! Silkkaa rahantuhlausta koko siivouskouhotus.

Niinpä Luukkonen päätti poistua paikalta ja pakkasi hiljaa reppuunsa makkarankyrsän, leipätarpeita ja kahvitteluvälineet. Tempaistuaan tuvan seinällä riippuvista hirvensarvista kiväärinsä painoi hän hiljaa oven takanaan kiinni.

-          Mihin hittoon Sinä meinaat taas menn…, Elman ääni oli raikunut pihalle, mutta loppu lauseesta jäi isäntä Luukkosen onneksi kuulematta. Tuskin lauseen loppu mitään varsinaisia sulosanoja sisälsikään.

Jo parhaat ...  JATKUU LÄHIPÄIVINÄ

Vanhuksen perustoiveet terveydenhuollolle

Taas on tapetilla muutaman terveyskeskuksen lakkauttaminen ja palveluiden siirtäminen yhteen isoon terveyskeskukseen. Moni joutuu pohtimaan omakohtaista suhtautumistaan omiin terveyspalveluiden saatavuuteen. Ne ihmiset, jotka asioivat lakkautusuhan alla olevissa keskuksissa, kokevat epävarmuutta ja epämukavuutta noin radikaalin muutoksen johdosta. Nykyisellään monikaan ei ole saanut pitkään nauttia vakiintuneesta potilas-lääkärisuhteesta. Eli ainakaan noilta osin pysyvyydestä ei ole voinut puhua. Nuoret lääkärit käväisevät keskuksissa ja siirtyvät vuoden parin jälkeen omille erikoistumisjaksoilleen muualle. Ja taas potilas saa uuden juttukumppanin, jolle on aloitettava kertomaan kaikki vaivat aikojen alusta. Onhan ne rekisterit jne., mutta ehtiikö uusi lääkäri ne kiireessä käydä läpi ja etenkin silloin jos potilaalla on pitkä sairaushistoria monine vaivoineen?

Nykyisin käydään myös keskustelua terveyspalveluiden siirtämisestä osittain yksityisen sektorin hoidettavaksi. Monessa tapauksessahan samat lääkärit työskentelevät osan aikaa kunnallisen terveydenhuollon piirissä ja osan aikaa yksityisellä sektorilla. Tuossa mielessä samat lääkärit liikkuvat molemmilla tahoilla. Ja edelleen koen ainakin itse lääkärin pysyvyyden ja näin tuttuuden hyvin tärkeäksi asiaksi.

Näin vanhuksen kannalta sillä ei ole kovinkaan paljon merkitystä miltä taholta terveyspalvelut voi hakea. Ainoastaan sillä on iso merkitys, että mitä palvelu itselle maksaa, missä terveyspalvelut sijaitsevat, mitä sinne kulkeminen maksaa, saako hyvää hoitoa ja onko mahdollisuus vakiintuneeseen potilas-lääkärisuhteeseen.  Mahdetaankohan koskaan päästä tilanteeseen, että kaikki palikat edellä mainituista olisivat kohdallaan? Kunhan edes olisi tuttu lääkäri, sillä hänelle on aina helpompi kertoa murheensa kuin joka kerta täysin uudelle ihmiselle!

Helsingin kirjamessut Messukeskuksessa

Lähdin jälleen kerran kirjamessuille kun ajattelin ettei tarvi olla yksin. No ei todellakaan tarvitse, sillä taas on tupa täysi lukematonta kansaa. Väkimäärä senkun vielä lisääntyy viikonlopulla kun ei ole työpäiviä. Eli jos olet aikonut käydä messuilla niin sekaan vaan! Osastoilla on jälleen kerran hyviä tarjouksia, joten jos Sinulla on tapana vuoden mittaan ostella kirjoja niin nyt kannattaa hakea kassitolkulla niitä yhdellä kertaa. Ja säästöä syntyy! Kirjailijoitakin on paikalla kuultavana pilvin pimein. Sekaan vaan kuulemaan tarinoiden synnystä ja hankkimaan retkiä mielikuvitus- ja miksei myös todelliseenkin maailmoihin!

Samanaikaisesti meneillään olevilla musiikkimessuilla oli mukana myös levykaupan auto, jonka kyljessä oli kuvaava ilmaisu.

Laatuaikaa kahvilassa

No nyt minullakin repesi! Kun on aikansa tiedotusvälineistä lukenut ja lähipiirissä seurannut nuorten aikuisten kahvilakulttuuria päätin minäkin repäistä. Pistäydyimme perheen hallintojohtajan kanssa Vantaan Jumbossa. Kuten arvaatte, en ollut kovinkaan innostunut pyörimään talvijalkineita etsimässä, joten pääsin viettämään laatuaikaa.

Hakeuduin elämäni ensimmäisen kerran Coffee House-nimiseen kahvilaan. Olihan siellä listalla kahviakin, mutta repäisin itseni nykyaikaan ja tilasin latten. Sain lähelle maitokahvilta maistuvan vaahtokahvin, jota nautiskelin naama vaahdossa. No olihan se hyvää toki, mutta kyllä minä taidan jatkossa keskittyä normaaliin mustaan kahviin! Mutta kokeiltu on ja varmaan minäkin lukeudun nyt mannermaisten nautiskelijoiden joukkoon. Tai riittääköhän siihen yksi latte? Vaikea sanoa! PS. Pullaa en ostanut!

Urheilijat aamun viestimissä

Tänä aamuna on ollut juttua maailmalla menestyvistä suomalaisista urheilijoista. Heistä nähtiin autoilla (tosin ei aivan tavallisilla) eri puolilla maailmaa suhailevat Mikko Hirvonen, Kimi Räikkönen, Valtteri Bottas ja tennismailaa heiluttava Jarkko Nieminen. Onhan maailmalla toki monia muitakin! Mutta se mikä kyrsii tuossa hommassa on se ettei tavallisella meikäläisellä ole mahdollisuutta seurata ilman eri maksua heidän suorituksiaan. Formuloita saa katsoa kunhan suostuu pulittamaan ulkomaalaisomistuksessa olevalle tv-kanavalle asiaan kuuluvan kiristymaksun. Toki eihän ainakaan tuossa parituntisessa ympyrän kiertämisessä ole juuri muuta kiinnostavaa kuin alku ja loppu, mutta kun ennen sai hommaa seurata aivan normaaleilla tv-lupamaksuilla ja sattumalta homma kuitenkin kiinnostaa hieman. Jarkko Niemisenkin kannatus kotimaassa olisi paljon rajumpaa jos vain näkisi hänet pelaamassa muutakin kuin yhden syötön verran urheilu-uutisissa. Mainittujen urheilijoiden ja mm. Teemu Selänteen ei ole kerrottu käyttävän suorituksia vahvistavia tuotteita kuten kansallisurheilijoittemme suksijoiden tiedetään tehneen. Eli urheilu takaisin kaiken kansan nähtäville paloi siinä sitten bensa tai katkeilevat mailanjänteet! Nimittäin kun todella hieman kiinnostaa ja lopultakin olisi aikaa seurata!

Raitiovaunureitit vaunuihin

Kukahan olisi kaupungilla semmoinen henkilö, joka saisi aikaiseksi reittikartat raitiovaunuihin? Missä tahansa maailmalla liikkuukin niin vaunuissa on aina kartat, mutta ei Helsingissä!

Olen 10-linjan kantamatkustaja, mutta joskus pitäisi päästä muuallekin. Kerran seisoa jökötin 10-ratikassa ja arvoin miten mahtaisin päästä Leppäsuolle ja toisella kertaa piti päästä Sörkkään. Molemmilla kerroilla ennakkoon reitin suunnittelu netistä olisi  auttanut koska raitiovaunusta ei ainakaan apua olisi löytynyt.

Mitenhän kaupunkia tuntematon matkailija selviää reiteistä? Aina ei matkustajalla ole aikaa tai muuten mahdollisuutta ajella ja kokeilla josko sattuisi vaikka vahingossa osumaan oikeaan!