Kun syksy saa!

Nyt eletään taas kerran vedenjakajalla ja pohditaan miten syksyn tuloon pitäisi suhtautua. En ole kovin ihastunut viileneviin keleihin, mutta toisaalta jos liikkuu ulkona niin se on enimmäkseen rättikysymys. Mitä laitat päällesi ja millaisella asenteella olet liikkeellä? Kun on tarpeeksi ja oikeanlaista tekstiiliä alla ja yllä niin ei hyinen syyssää mikään varsinainen ongelma ole. Mutta varo menenmästä veteen tai lätäköön saappailla, joihin ajan tai kotona asustelevan turren hammas on purrut reiän. Ainakin pitkillä matkoilla kulkiessa jääkylmän veden tirskuminen varpaiden välissä muodostuu nautinnoksi ainoastaan masokistille. Nyt vain odotellaan sitten ensi lumia. Ohessa pari kuvaa syksyiseltä Saimaalta.

Perustavaa laatua olevia ajatuksia 2

Te, jotka olette jostain syystä seuranneet kirjoituksiani, olette huomanneet aiheiden rönsyilyn. Viimeiset jutut ovat syntyneet Savossa mökkiolosuhteissa eli näin ollen sisältävät luontoasioita. Mutta päivittäisissä uutisissa olisi suunnaton määrä kommentoitavaa. Olen suorastaan joutunut puremaan hammasta eikun kirjoitussormea etten kommentoisi kaikkea mahdollista. Olen kohta vuoden tuskaillut työkyvyttömänä ja havainnut liikkumisen olevan entistä vaikeampaa. Istuskellessa ja maatessa ehtii pohtia monenmoista ja haaveilla ja haikailla erilaisten asioiden perään. Siitähän tämä vuodatusbloginikin syntyi. Aion siis rönsyillä aiheesta toiseen jatkossakin. Odottakaahan kunhan pääsen käsiksi yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin. Se startti tapahtunee tuossa tulevina viikkoina, joten jos vaan jaksatte, pysykää kanavalla!

Venäjän opiskelua

Ajattelinpa ottaa kantaa näihin viime aikojen ruotsi-venäjä-kielikeskusteluihinkin. Henkilökohtaisesti kannatan valinnanvapautta, jossa paino on sillä missä päin Suomea kieltä valitaan. Suivaannuin muinosen kerran mökkipaikkakunnalla Savossa Prisman kassajonossa kuulemiini keskusteluihin. Sekä edessäni että takanani puhuttiin venäjää, josta en tajunnut sanan sanaa. Mailmalla reissatessani olen ylenssä tavoittanut sieltä täältä tutun sanan, jonka jotenkin olen ymmärtänyt, mutta nyt olin aivan metsässä. Ja se vasta kyrsikin! Niinpä menin paikallisen aikuisopiston venäjän kurssille. Tahkosin 3 kuukautta aakkosia ja perussanoja. Uudenlaisten kirjainten uppoaminen vanhaan päähän ei onnistunut oikein mitenkään. Palattuani Helsinkiin hakeuduin Työväenopistoon Kallioon 2. alkeiskurssille. Opettajan venäjänkielistä posmitusta kuunneltuani noin 4 tuntia päätin jättää homman sikseen. Kurssiväki oli 4 vuotta yliopistossa venäjää lukeneista 3:tta kertaa alkeiskurssille osallistuneisiin. Olin luultavasti ainoa, joka oli täysin ulalla. Suomenkieltä kuulin ainoastaan tauolla. Sitä kyllä ymmärsin! Tuntui jotenkin oudolta, että pitäisi osata kieli jo valmiiksi voidakseen mennä opiskelemaan sitä kurssille. Itä-Suomessa kuulee venäjää päivittäin ja osaamisesta saattaisi olla jopa pientä iloa. Pitäisiköhän kaivaa oppikirja esille? Yhden sanan osaan, se on PEKTOPAH ja se lausutaan RESTAURAN. Fiksu lukija saattaa huomata, että sain poimittua kursseilta tärkeimmän paikannimen mahdollista Venäjän matkaa ajatellen.

Aamu, iPad ja HS

Se taisi sitten tänä aamuna olla patteri loppu sisäisestä kellosta! Unet loppuivat viidennen unitunnin kohdalla tuossa klo 5.15. Onhan se tietenkin monelle työssäkäyvälle aivan normaali heräämisaika ja monelle nuorelle aivan normaali unen määrä. Mutta vanhalle ja väsyneelle ukolle kumpikin aikamääre on perin niukka. No ei kun silmät sepposen selälleen ja siinä silmien avaamisen lomassa käsi yöpöytää kohden. Sormet vielä unisen lerppuina tiukahko ote iPadista ja kansi auki. Niin iPadissani on kätevät kannet, jossa on vielä tasku kuulokkeillekin. On ollut oivallista terkkarin odotusaulassa katsella telkkariohjelmia kun muut selailevat rasvoittuneita Eevoja ja Temmareita. Mutta tänä aamuna oli jälleen turvallista aloittaa aamu tuoreiden uutisten parissa. Näköispainos-Hesari löytyi yöpöydältä iPadin ruudulta. Kun vielä laittoi iPadin soittamaan Live 365:lta rauhallista jazzia niin aamuhetki oli vertaansa vailla. Ei tarvinnut hakeutua aamukoleaa postiluukkua kohti vaan lehden sai avata lämpimän peiton alla kauniin musiikin kera

. Eihän tuommoinen voi kyrsiä sitten ketään vaan aamun saa aloittaa muikean ilmeen kera.

Banaanikärpäset ja muut pienet keittiössä lentävät samankaltaiset

Oletko tuskaillut joskus keittiössä hedelmien ja eri puolilla asuntoa kukkien lähellä lentävien pikkukärpästen esiintymiseen? Löysin muutama viikko sitten Hämeen Sanomista artikkelin, jossa esiteltiin toimiva pyydys. Olen nyt käyttänyt sellaista kolmisen viikkoa ja se todella toimii. Olen laittanut lasipurkkiin ruokalusikallisen viiniä (siis naapurista lainattua) ja omenan kantoja. Banaani lienee yhtälailla toimiva houkutin. Sitten olen teipannut tiiviisti paperisuppilon purkin suulle. Suppilon reiän olen jättänyt noin nuppineulan pään kokoiseksi. Ja eikun askartelemaan!

Suuret ikäluokat, alkoholi ja krapula

Johan pomppas! Syy kaikkeen pahaan, mikä liittyy alkoholiin, ollaankin met. Kiitosta vaan! Lopultakin selvisi, että kaiken viinan kulutetaankin me vanhat. Juodaan varmaan tutkijan käsityksen mukaan kahdesta isosta lasista yhtäaikaa molemmin käsin. Juuri kun oli selvitty suunnitellusta alkoholiveron korotuksen tuomasta järkytyksestä. Onneksi siinä valtiovalta taisi ajatella pieniä eläkkeitämme ja alentaa aikomaansa korotusta. Ja sitten piti laukaista uusi pommi ja syyllistää koko suuri ikäluokka. Mutta onneksi kiinalaiset toivat tutkimuksellaan hienosti apua ja helpotusta ahdistuneeseen oloomme! Kiitos sinne idän mystiseen maahan! Sprite auttaa kankkuseen!!! Huraa, huraa! Eipähän tarvitse enää hommata mahahaavaa särkypillereillä vaikka vessassa käynnit lisääntyvätkin! Aina on onneksi asioissa pahaa jos hyvääkin! Siis voima ja vastavoima. Jin ja jang!

Verkkokalastus ja lämpöä

Käväisin tuossa kokemassa eilen virittämäni kalaverkon. Verkko oli aseteltu taidokkaasti eli normaalilla tyylilläni eli sähläämällä veneväylän poikki. En verkkoa laskiessani meinannut pudota kuin kerran laidan yli. Se on minulle jo oiva suoritus. Housut kyllä kastuivat kunnolla kun vesi loiskahti veneen laidan yli horjahdukseni voimasta. No miten siis lämpö liittyy verkkokalastukseen? Ilman lämpötila oli n. +12 C, mutta myös veden lämpötila laskee kohtalaista vauhtia. Verkkoni löytäneet kalat olivat selvästi etsineet itselleen lämpöä koska he olivat kietoutuneet verkkoon oikein huolella. Huolimatta kauniista puheistani he eivät suostuneet helpolla hellittämään lämmönlähteestään. Sain tuskailla oivan tovin ennenkuin verkko oli tyhjä saaliista. Yksi säyne jopa kietoutui uudelleen verkkooni eikä meinannut hellittää millään. Saaliina oli 7 säynettä, 4 isohkoa särkeä ja 3 lahnaa. Ja kuten tarkkaavainen lukija huomaa ei kalat olleet mitenkään erityisiä arvokaloja eli minulla ei ole mitään tarvetta liiotella niiden määrää suomalaisen kalamiehen perinteisellä tavalla. Missähän lie siiat kuppaavat?