Vieläkö monella särkee päätä simanjuonnin jäljiltä? Eilen oli kansalla vielä täysi tissuttelupäivä ja monella edelleen kaamea jano. Mutta ei meikävanhuksella! Vain pullollinen Porvoon Wanhan Fabriikin simaa tuli tissutelluksi. Tippaleipien määrä onkin sitten tykkänään toinen juttu. On pitänyt jo varhain ennen vappua nautiskella useampi paketti Malvialan maanmainioita tippaleipiä ja muutaman paketti Fazerin. Tarkkaavainen lukija saattaisi tässä kohden oivaltaa, että eihän meikäläisen olisi sallittua koskea mihinkään rasvaiseen. Itselläni tuo kardiologin ohje tahtoo vaan välillä unohtua, ja väli on usein hyvin lyhyt.
Aattoilta meni läheisten kanssa yhdessä simaa ja tippaleipiä nautiskellen. Hyvissä ajoin itse orhia ohjastaen kiirehdin kotiin. Sitä ei kestä ikäkypsän ihmisen riekkua pitkin kyliä ja tanhuvia yömyöhään. Se ei muuten kerry tämä sääntömääräinen 7,5 tunnin yöuni. vaikka sen katkeamattomuudessa on vielä melkoisesti opeteltavaa. Ei edes älykello älyä auttaa ihmislasta (vahva sana vanhuksen yhteydessä) unihiekan pehmeän lämpimään syliin. Se on 3-5 kertaa yössä tarkastettava, että on vielä itse maailmassa mukana, eikä ympäristö ole pilven pehmeää pumpulia. Muutama yö taakseperin oli otettava kiihdytysauton konstit käyttöön ja napattava nitroa koneeseen. Sillä kyllä uni kiihtyi taas vauhtiinsa.
No niin ja sitten vappupäivän juhlallisuuksiin! Tiedotusvälineissä oli kerrottu, että tarjolla on pitkin kaupunkia hurjia puheita puolueitten omista yliosaamisista ja muitten puolueitten aliosaamisesta. Oli luvassa riistoa, kärsimystä sekä herkkupaloja ja onnen autuutta. Ainoa yhteinen asia oli merkittävä Suomen turvallisuuden paraneminen Nato-jäsenyyden myötä
Matka kulki omalla autolla Hakaniemeen, sosialismin kehtoon, mutta ei sosialismin takia, vaan alueen parempien parkkimahdollisuuksien takia. Kaupunginteatterin luota olikin helppo taapertaa kohti Kauppatoria ja matkalla lyödä kengän jarruasentoon, kun Suomen Pankkia vastapäätä oli vaaliyllättäjän perustavaa laatua olevan suomalaisen puolueen puhehommat alkamassa. Ja siellä Halla-aho antoi palaa ja puhui jopa välillä täyttä asiaa, Tilaisuuden parasta antia oli kuitenkin eri tahoa kannattavana röyhkeästi nauttimani puolueen tarjoama Wotkinin herkullinen grillimakkara.
Lähdimme tilaisuuden edelleen jatkuessa, kun en kehdannut jonottaa toista makkaraa, taapertamaan kohti Kauppatoria. Porukkaa hässäsi sinne tänne pitkin katuja ja raitteja, osa oli hilpeämmässä ja osa väsyneemmässä kunnossa. Turistit filmailivat toisiaan Senaatintorilla Tuomiokirkko taustana ja kuvassa mukana kirkon edessä oleva Helsinki-kyltti. Aurinko paistoi ja perinteistä vappusäätä muistutti kylmä viima.
Täydellä Kauppatorilla toistin itselleni luonteenomaisen piirteen, "saan syödä mitä haluan", mukaisesti rasvaruuan tilaamisen. Tori oli täynnä kahvi- ja ruokatelttoja. Mikään ei hillinnyt vanhakantaista himoani makkaraan ja lihapiirakkaan. Niinpä oli ahdistavan pakottava peruste tilata Eromangan lihapiirakka grillimakkaralla ja sen sivuun maittava vohveli mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Jos en olisi yksi kantani kanssa, vaatisin em. ravinnon määrittämistä sepelvalvaltimo- ja sydänsairaiden perusruuaksi. En vain viitsi ryhtyä rettelöimään niiden mukaravintoasiantuntijoiden kanssa.
Kauppatorilta oli pakko palata kohti autoa ja kotia "ravinteikkaiden" vappuruokien vaaniessa jo entuudestaan ahtautuneita suonia. Matkalla kävin kuitenkin ostamassa apteekista purkillisen suonia avaavia Primaspan-pillereitä itsesuojeluvaiston takoessa takaraivoon järkeä.
Niin tämänkin vuotinen vappu on käsitelty, ja nyt on tarjolla pitkäksi aikaa ainoastaan kasviruokia ja salaatteja. Olispa pian uusi vappu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti