Instrussa se on aina ystävä ja silmälasin ruuvi se on pieni eläin!

Sattuipa muinosena päivänä seniorisukulaisen silmälasin sanka irtoamaan eikä ruuvia tietenkään löytynyt. No lupasin tietenkin apuani ja käyttää kakkulat optikon meisselillä. Mutta ensin ajattelin näppärästi kokeilla kotona säilömieni vanhojen kakkuloiden ruuveja. Ähräsin parien vanhojen lasien kanssa toista tuntia, mutta sopivaa ruuvia ei löytynyt. Enkä saanut pois ottamaani ruuvia takaisin vanhoihin laseihini.

Eipä tuossa auttanut muu kuin tunkea kakkulat taskuun ja hypätä pyörän selkään etsimään soveliaan lähellä sijaitsevaa optikkoliikettä. Ensin tuli vastaan Munkkiniemen Optikko, joka oli tietenkin juuri tuona perjantaina päättänyt pitää paussia ja pistää ovensa säppiin. Matkani jatkui otsa hikeä pursuillen kohti Munkkivuoren ostokeskusta ja siellä sijaitsevaa Instrumentariumin myymälää.

Instrusta löytyi ystävä! Ystävällinen palveluhenkilö pyysi katselemaan odotellessani kehyksiä kun hän korjaa kakkulan sangan. Eipä tuossa hutkahtanut kuin hetki kun hän palasi korjattujen näkölaitteiden kanssa. Hän oli lisäksi puhdistanut linssitkin. Kun kaivelin lompakkoa taskuni syövereistä, ilmoitti Instru-henkilö ystävällinen hymy kasvoillaan ettei tästä peritä mitään. Kovin olin iloinen ja pyrin ilmituomaan kiitollisuuteni monisanaisesti.

Että osasikin olla hyvä palvelu! En ole kyllä koskaan joutunut muutenkaan pettymään Instrussa asioidessani! Monesti olen käynyt ja monet lasit sieltä hankkinut. Siinä on linssinhiojille riittänyt hommaa! Ne kun nuo silmäni tykkäävät muuttaa haritustaan kohtuuttoman usein. Välillä katsellaan itään ja sitten taas länteen. Enkä tarkoita tällä mitään poliittista asiaa vaan selvää katseen suuntaa.

Hyvää ja tarkkakatseista syksyä kaikille!

PS. Viime yönä tuhrasin nakkisormillani tunnin vanhojen lasieni ruuvia paikoilleen. Lopulta se onnistui teippien, liiman ja kohdevalojen avustamana.

Lumia ja taisteluni

Kävin pari päivää sitten polkaisemassa käyntiin tuttavani uuden Lumia 630-puhelimen. En ollut pitänyt laitetta ennen edes kädessäni, joten alku olikin sitten melkoista opettelemista. Olen käyttänyt monenlaisia nokialaisia koko ikäni ja niiden samana säilynyt logiikka on avautunut aina ennen kohtalaisesti. Kerran ostin parilla kympillä Siemensin kännykän ja se ei minulle avautunut oikein koskaan. Eli erilaisia ovat eri valmistajien kännykät!

Nyt sitten totesin heti kättelyssä, että Lumia oli taas aivan omanlaisensa peli. Viimeiset pari vuotta olen käyttänyt Applen iPhonea ja sen helpompaa vehjettä en hevin usko olevankaan. Löydät mitä tarvit ja kun painat tarvettasi osoittavaa ikonia eli kuvaketta niin homma pelaa. Ei tarvitse selailla sinne tänne ja etsiä sitä ja tätä.

No kyllähän sieltä Lumiastakin löytyi osin se vanha nokialainen logiikka, mutta melko erilaisena ja uudessa Microsoftin muodossa erikokoisten tiilien eli kuvakkeiden takaa. Lumian mukana tulleessa ohjevihkosessa ei ollut montaa sivua tekstiä. Siinä taidettiin kertoa ainoastaan akun ja takakannen paikalleen laitosta. Olisikohan valmistaja kuvitellut Lumian jokaisen hankkijan omistavan tietokoneen ja nettiyhteyden, joiden kautta käyttöoppaan voisi löytää? Ja Elisan myyntipisteessäkin oli kieltäydytty neuvomasta uusi ensimmäisen älypuhelimensa ostanut tuttavani kysyi apua. Ei kuulemma kuulunut heidän tehtäviinsä!

Kolme tuntia vierähti ketterästi kerien kun etsin toimintoja ja kokeilin perusjuttuja. Seinänaapuri varmaan kuvitteli, että asuntoon oli perustettu puhelinkeskus kun kokeilimme puhelimen ja viestien toimivuutta sekä etsimme erilaisia ilmoitusääniä. Pirinä ja sointi oli jokseenkin hektistä hetken aikaa. Kun olin saanut perustoiminnot kasaan eli toimimaan oli pakko lopettaa kun silmissä vilisi tiiliä ja muutenkin tinnituksestä kärsivät korvani soivat kuin suoraan trumpetilla korvaan soitetun kuutamosonaatin jälkeen. Päänahkani oli verillä kun sitä raapien etsin ratkaisuja, jotka löytyivät onneksi Lumiasta ja iPadini avulla netistä.

Kyllä Lumia nyt toimii ja lisäominaisuuksia siihen etsitään varmaan joskus myöhemmin! Mutta Lumia on kohtuuhintainen ja ominaisuuksia tuntuu siitä löytyvän hintaansa nähden hyvin runsaasti. Mutta jos minun pitää hankkia uusi kännykkä niin enpä tiedä ...?

 Laitoin tähän kesäkuvan kun vielä on kesää jäljellä.

Moi! Täällä taas ollaan!

En ole vielä heittänyt kirvestä kaivoon vaikka kynä olikin hetken kuivumassa. Se on kirjoittamisen suoni sykkinyt koko kesän tuloksetta, mutta jospa nyt saisi kynän liikkeelle.

Kesähän on mennyt vaikka aurinko on viime päivinä heloittanutkin. Ei sitä kannata uskoa sillä kyseessä on vaatekauppiaitten juoni kesähepenien loppuunmyymiseksi. En kyllä tajua miten tuo säiden säätely onnistuu? Itse olen onnistunut ainoastaan järjestämään sateen kun olen pessyt auton pihalla auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. On muuten taattu keino saada sade aikaiseksi!

Kesäni meni mökillä sisällä ensin kesäkuu palellessa ja uunia lämmittäessä. Heinäkuu ja osa elokuun alkua meni edelleen sisällä ilmalämpöpumpun jäähdyttäessä saunan kuumaa mökkiä. Toki oli pihaan ilmestynyt melkoinen mätäs metsämansikoitakin, joita piti iltahämärissä käydä poimimassa ennenkuin orava ehti asialle. Elokuun puolivälissä sitten järjesti säänhaltija muutaman ajan soveliaita kelejä mustikoitten poimiseen. Ja muutama hassu kanttarellikin löytyi elo-syyskuun vaihteessa.

Sitten pitikin palata pariksi viikoksi isolle kirkolle eli Helsinkiin kotiin hoitamaan kesällä ruuhkautuneita asioita. Taloyhtiötä tarkastettiin ja siinä piti tormakkaana olla vaatimassa korjausta seinähalkeamiin, talvella alhaisiin lämpöihin ja muutamaan muuhun yhtä pieneen asiaan. Ja niinhän siinä taas kävi, että pieni ihminen jäi niin yksin.

Mutta on tästä ajankulumisesta ja ikääntymisestä se ilo, että on tullut uusi harrastus -valittaminen. Olen aika etevä siinä! Ja olen kesän aikana lukenut pieniä vinkkejä alan käsikirjasta - Mielensäpahoittajasta. Tuo kolmen kirjan sarjan on koonnut ansiokkaasti kirjailija Tuomas Kyrö. Tuntuu aivan kuin hän olisi seurannut minua eri elämän vaiheissani ja sitten taltioinut tekemiseni oikein kirjan muotoon.Olen sitten noista kirjoista palauttanut mieleeni parhaita asioita ja soveltanut niitä uudelleen. Kyllä minä niin mieleni taas pahoitin kun ...

Kesänkynnyksellä

Alkaa olla pikkuhiljaa takanapäin tuo talvi, jossa ei paljon lunta kylillä nähty. Hesassa ja muualla isojen vesien äärellä saatiin nautiskella luihin tunkevista puhureista. Jos jostain asiasta yrittäisi etsiä positiivista niin eipä ainakaan lumilapiot paljon kuluneet. Liikkuminen sulaa katua pitkin oli vanhemmallekin kansalaiselle suhteellisen helppoa sen minkä kipeät luut ja lihakset antoivat myöten.

Nyt onkin sitten elelty ainakin kuukauden päivät katu- ja muiden pölyjen kurimuksessa. Ei ole paljon sade huuhdellut pölyjä pois! Kaikki maailman flunssat ja muut pöpöt ovat puraisseet pohjoisen ankariin oloihin tottunutta kansaa. Ne henkilöt kun tajusivat ja uskalsivat ottaa flunssarokotuksen ovat ehkä päässeet vähemmillä tuskilla. Mutta viimeisten viikkojen ajan ovat ihmiset niin lähi- kuin kaukopiirissäkin niiskuttaneet, kärsineet kuumeista, yskineet ja ilmeilleet muita flunssan merkkejä. Pärskeet ovat täyttäneet ilmatilan ja kärsimystä on tuntunut esiintyvän laajalti. Apteekeissa on ollut kovat ruuhkat kuin parhaina hulluina tai keltaisina päivinä tavarataloissa. Jos on selvinnyt apteekissa edellä olevan reilun kolmekymmenen jonottajan jälkeen hengissä reseptitiskille, on voinut sanoa olevansa vielä melkoisen hyvässä kunnossa ja kyseenalaistaa lääkityksen tarpeen.

Kotona kerrostalossa on saanut tunnin välein pukea tai riisua villasukkia ja paksua sisäpalttoota kun välillä palelee ja välillä on hiki. On vaan talonmies laittanut lämmönjakelun automaatille! Kun ulkona puhuri puhaltaa lämpöanturiin, alkaa sisällä tunkeä lämmönhönkää ja kun sattuu aurinko anturiin, niin menee kaikki lämpöputket kiinni ja sisällä viilenee. Siinä kuluu vanhankin päivä rattoisasti kun pukee ja riisuu vuorotellen. Olo on kuin vaatemallilla muotinäytöksessä vaikka röijyt eivät ole aivan samaa tasoa.

Eli otetaan keväästä kaikki ilo irti ja odotellaan jännityksellä vapun räntäsadetta! Jos jokin on taattua niin se on ainakin!

Huh mitkä ajat edessä!

Se ei mene nyt Suomella hyvin! On istuttu kaikenlaisten pakettien päälle hallituksen toimesta. Asioita on päätetty sotesta lähtien. Tukiin kajotaan ja maksuja nostellaan. Sairaat saavat sairastua entistä enemmän ja hoitoa annetaan jos keritään tai jaksetaan. Lapsille ei paljon lisiä heru. Tuloista rapsautetaan enemmän veroja. Ja jos vaurautta on niin ei ole pitkään kun valtio pääsee käsiksi. Ja tietenkin kaikesta seuraa, että leivän hinta nousee. Ja muitten eväitten. Pahat on ajat tiedossa! Pikkuporukat lipeävät vastuusta ja oppostinentit huutaa pää punaisena, mutta ei kerro ratkaisua.

No yllättikö tuo ketään? Tuskinpa vaan! Sen on yksi ja toinen viisas ihminen tajunnut, ettei se voi näin jatkua. Aina vaan poltetaan rahaa enemmän ja enemmän. Se oikein seteli polttaa kädessä ja lompakossa. Eroon on päästävä ja lisälainaa haettava. Mihin se seteli etsiytyy kun ei kuitenkaan löydä tietään oikeaan kaupan tavaraan. Taitaa mennä tupakkiin ja muuhun turhuuteen. Kansa huutaa päitä vadille, että hallituksen vika, virkamiehen vika, työnantajan vika ja kaikkien muitten vika paitsi oma. Ei pane kansa merkille, että maailman ahdinko saattaa vaikuttaa jopa meihinkin? Nääs kun se maailma ollaan myös me ja tässä yritetään sinnitellä siinä sivussa omillamme.

Ei vedä vienti, ei auta tuonti, ei ole rahaa! Ja sitten muuan vilperi pisti asiat rajan takan solmuun. Ei ole enää varaa rajantakasella ihmisellä tulla Suomen markkinalta ostamaan tavaraa. Eikä saa suomalainen yritys rajan takana omiaan pois. Vilperin lentokoneet harjoittelee, sotaväki valloittelee ja vilperi itse pui nyrkkiä joka suuntaan. Yritä siinä sitten olla hänen kanssaan kaveria kun mikään ei kelpaa!

Meilläkin vaan kaupat sulkee oviaan, tehtaista, niistä harvoista viimeisistä, laitetaan koneita rasvoihin ja väki pihalle, eikä riitä insinöörille suunniteltavaa, ei rakentajalle rakennettavaa, ei pidä kaivoksen padot ja puhelimetkin myydään ulkomaahan. Liikekeskuksissa tyhjenee kauppatiloja ja toimistotaloissa toimistoja, kauppojen parkkipaikat on autioina ja lompakot kansalla tyhjinä. Tyhjää on joka puolella kun ei sada edes lunta. Ennen oli tähän aikaan niin valoisaa kun oli lumi maassa. Nyt ei ole varaa edes lumeen!

Se on vanhankin yritettävä puristaa optimismia oikein sitruunapuristimella kun meinaa masennus vallata mielen. Onneksi valoa riittää vielä kun on taskulampussa melko uudet paristot!

Se ei paljon yhteyttä pitele kun ei pysty!

On tämä nykyihminen rakennettu omituisesti! Se ei paljon yhteyttä pitele toisiinsa. Ennen taisi olla melkolailla toisin. Mutta silloinhan olikin kotona eteisen pöydällä puhelin ja posti kuljetti kirjeet näppärästi. Ja silloin tehtiin hommia ainoastaan valoisan aika, aamun valkenemisesta auringon laskuun ja vähän sen jälkeenkin. Oli se silloin helppo pitää yhteyttä melkoisen ahkerasti! Ja kyläillä!

Se on nykyään vaikeampaa kun ei ole kuin kännykkä, iPad, läppäri, Facebook, Twitter, chat, email, tekstiviestit, kirjeet, Youtube, Skype ja Facetime. Ei sitä ole ihmisellä paljon mahdollisuuksia kontaktia toiseen ottaa. Työtäkin kun pitää tehdä pisimpinä päivinä lähes 8 tuntia. Ei siinä jää aikaa yhteysjutuille! Se kun pitää niin armottoman kiirettä!

Mutta eipä sitä ainakaan eläkeläistäkään kiinni saisikaan kun se on tansseissa, teatterissa, elokuvissa, baarissa, ravintolassa, kauppakeskuksessa, eläkekerhon matkalla, ulkomaanreissussa, mökillä, harrastuspiireissä, vertaistukea antamassa, Mäkkärillä, autoilemassa Porvoossa, kiertelemässä entisiä asuinalueita, palvelukeskuksessa luennolla, kuuntelemassa sydänluentoa, apteekista pillereitä hakemassa, kirjastossa selaamassa lehtiä, räplää läppärillään netissä ja vaikka missä muualla. Yritä siinä tavoittaa sitten tuommoinen nykyeläkeläinen jostain!

Ei ole helppoa tuo kontaktinpito tänä päivänä! Oli parempi ennen!

Vuodenajan henkeä ja hiekkaa!

Se on sekoitettu vanhan pää nyt aivan tyystin! Ei tiedä onko talvi, kesä, joulu vai juhannus. Kelit on aivat erit varttitunnin välein. Kun lähdet lipokkaissa ulos niin viisitoista metriä kun pääset ulko-ovelta, onkin jo taas talvi. Kun laitat uloslähtiessä talvipalttoon päälle ja vedät karvalakin korvalliset jo rappukäytävässä alas, huomaatkin pihalla auringon helottavan suojapaikoissa vähintään 30 lämpöistä astetta. Valu siinä sitten hikeä juuri syksyllä ostettuun karvalakkiin.

Ja sitten kun pääset Mannerheimintien laitaan ja vetelet juuri sillä hetkellä paistavan auringon suomaa kevätilmaa keuhkoihisi, saat ohitse pyyhältävältä bussilta naamallesi Saharan hiekkamyrskyä muistuttavan sakean kivennäisannoksen. Seuraava puolituntinen meneekin sitten availlessa hiekkaisia silmiä ja puhallellessa hiekanjyviä keuhkoista asti. Ohi kiitävälle naapurin isännälle on turha selittää ettei minulla ole flunssa vaan se oli tuo 63:n bussi joka tuli Pakilasta päin ja ajoi kaahaten keskustaa kohti. Anna olla, että astmaattisella ihmisellä on tuossa pölypilvessä riemu huipussaan vaikkei henki kuljekaan.

Automies vuorostaan on pohtinut Hesassa koko ns. talven, että minkähän takia on pakko ajaa nastoilla asfalttia murskaksi. Jäätä ei ole nähty kuin viikonloppuisin grogilaseissa ja liian harvoin sulatettavan pakastekaapin seinämillä. Eli kevät-talvi on hienoa aikaa! Ei tiedä sataako vai paistaako, mutta varmaa on että molempia tapahtuu!