Helsinki ja syksyn värejä

Kävin parina päivänä kävelemässä enemmän kuin meikäläisen laiskanpulskean seniorin edes kuuluisi. Mutta kun katselin ympärilleni, havaitsin kärsimyksen ja vaivan kannattavan. Luonto on varsin värikylläinen vielä hetken ennenkuin se peittyy lumivaippaan. Jos yleensä peittyy täällä etelässä! Suurin osa lapuista, joita lehdiksi myös kutsutaan, ovat löytäneet tiensä maahan. Jäljellä törröttävät ainoastaan puitten ja pensaitten alastomat oksat.

Seuraavassa vähän vihreää, kerrassaan keltaista, oivallisesti oranssia ja rutkasti ruskeaa.

Joku näistä viipyy laiturissa vielä jäidenkin tullessa

Yksinäinen penkki odottaa ensi kesän istujaa

Toinen polku tuo ja toinen vie ja patsas valvoo kulkijaa

Vähäpukeiset valvojat Munkkiniemen kartanon puistossa

Ei hoida enää maamme isä asioitamme Tamminiemen rantasaunassa

Sammalen ja lehtien värisikermää

Melkein peikkometsän taikaa - vihreä vielä hallitsee hetken

Kallion takana siintää tyhjä ulappa

Uimareiden kokoontumisajot ovat päättyneet

Pieni polku metsän halki vie

Senioripuu suojaa Torpanrantaa

Siihen sammui johtotähti, poika kävelemään lähti

Munkkiniemessä on kreivi ja puut ja puistotie ja ratikka

Hän aloittaakin syksyn taiteellisesti värinsä järjestellen

Puu on vaihtanut lehdet pompuloihin

Pylväs valvoo polkua ja pentuja

Käymme tai pikimminkin uimme yhdessä ain, muttei aina rinnakkain

Ison pojan ongenkohot odottavat ensi kesää

Lehdet meni, marjat jäi ja musta on valttia

Kohta se nähdään kantaako pihlaja kahdet - marjat ja lumet

Hän luopui yläpään lehdistään ensin ja sottasi nurmikon

Ei tarvitse marjan etsiä kaukaa kaveria

Urheilukadulla säilyy kesän värit vielä pitkään

Hesperian puistossa Oopperan vierellä vaihtaa pensaikko pian itsensä talviasuun