Bussimatka Pärnuun ja Riikaan

Se vaan sattui sittenkin innostamaan retkeily Baltian merkkikyliin, Pärnuun ja Riikaan. Ostimme Uudenmaan Matkatoimiston seuramatkan Baltiaan. Kelit antoivat oman haasteensa matkaamme, mutta hyvin kaikki meni.

Päräytimme sankassa räntäsateessa ja kovassa tuulessa Eckerön Finlandia-laivalla Suomenlahden yli. Yritimme pidätellä syömisiämme vatsalaukussa. Jotkut onnistuivat, jotkut eivät. Se oli tavallaan melko yök! Sama sakea taivaan räntäanti jatkui, onneksemme vähemmällä keinumisella, edetessämme Hyvinkään Liikenteen bussilla Tallinnasta Pärnuun.

Perillä ajeltiin sitten pitkin Pärnun katuja sikin sokin ja kuuntelimme paikallisoppaan selostusta. Pälyilimme silmät tarkkoina matalaksi rakennetun kaupungin kujia, puistoja ja taloja. Kyllä valkoisen peitteenkin läpi näki, että kaupunki on kesällä enemmän kuin aika kaunis. Ei ole yltiökorkeita rakennuksia, eikä suoria betonielementtiseiniä, vaan on kauniita vanhoja, matalia, monivärisiä taloja. On siellä kylpyvieraan mukava tepastella taloidyllin keskellä sekä puistojen ja hiekkarantojen lämpimillä astuntapinnoilla.

Toisena matkapäivänä ajelimme bussilla Pärnusta Riikaan. Saimme matkalle mukaamme toisen paikallisoppaan, jolla oli runsaasti parempaa tietoa Riian historiasta. Ja taas mentiin sinne sun tänne, mutta tällä kertaa tepastellen pitkin mukulakivikujia. Niskat notkollaan ihastelimme vanhojen talojen seinäkuvia ja -rakenteita. Oli ollut timpureilla ja pensseliveikoilla melkoinen puuha niitten talojen koristelussa. 

Ja mikäs siinä, tulihan tuolla nähtyä yhtä ja sun toista. Enimmäkseen paljon vanhaa historiallista rakennusta ja joulutoreja. Kyllä ei meidän isot kirkonkylät, ehkä Turkua eli Åboa lukuun ottamatta, pärjää tuossa ikävertailussa Baltian vanhoille kylille.

Kun minulle osoitettiin Riiassa vuodesta 1293 toiminut ”pub”, jopa minäkin tunsin saapuneeni keskimääräistä vanhempaan paikkaan. En tietenkään käynyt sisällä, kun en käytä nimeksikään uutta enkä vanhaa, en vaaleaa enkä tummaa olvia, mutta kyllä seisoin tovin huuli tötteröllään anniskelupaikan seinustalla. Tunnelma meinasi kuitenkin jo heruttaa janon minunkin kielelleni. On tuonne entisajan baariin karauttaneet muutkin kuin Riian Porschen omistajat. On saattanut tulla joku paikalle jopa ratsupelillä.

Riian keskustassa oli kolme eri joulutoria. Kävelimme ne ristiin rastiin monta kertaa läpi. Tarjonta oli käsityövoittoista. Oli siellä matkamuistoksi monenlaista tavaraa, syötävää ja tietenkin keskieurooppalaisten kuumia juomia paukulla ja ilman. Se on vaan häpeä tunnustaa, ettei maistettu. Ostettiin vaan vähän muotoiltuja piparkakkuja ja hilloa, johon oli keitelty monen sortin marjoja tilhimarjat mukaan lukien.

Takaisinkin päästiin iltamyöhällä Pärnuun. Seuraavana aamuna kävivät ne innokkaat matkalaiset, joita kiinnostaa voimien lisääminen nestetuotteilla, vielä lähes 4 tunnin hankintamatkan Latvian puolella Ainasissa. Viron nostettua alkoholiveroa, oli Latvian vuoro toimia edullisena hankintapaikkana. Itse en osallistunut. Ainoan voimajuomapullon rypälemehua ostin tuliaisviemisiksi Tallinnan sataman liikkeestä. Käsittääkseni noista eri maiden alkoholien hintaeroista hyötyvät ainoastaan pakettiautolasteittain ostavat lisävoiman tarvitsijat. Ja sittenkin hyöty jäänee lopulta aika pieneksi. Mutta tuleehan siinä sivussa tuo hakumatkan hauskuus.

Mutta muuten matka oli mukava. Paljon nähtiin ja kuultiin Uudenmaan Matkatoimiston osaavan oppaan Jaakon kertomana. Bussin penkit olivat hyvät ja kyyti tasaista. Paitsi laivalla kun heilutti. Meri, ei aineet! 

Käykää Tekin retkillä, kun se on matkailu, joka avartaa! Mieltä ja vähän lompakkoa!

Mustapäiden talo (alunperin ulkomaisten kauppiaiden talo), jonka alkuperäinen osa on 1300-luvulta, mutta sittemmin taloa on korjattu ja rakennettu monta kertaa.

Taideteoksia puistoista. Lehteä lukeva herra ja pariskunta koirineen ovat Riiasta ja kivinaama ja kirjailija ovat Pärnusta.