"No onkos tullut joulu jo syksyn keskelle", lauletaan radiossa kaiken päivää. Kuka ollenkaan uskoisi, että nyt ollaan liki vuoden odotetuinta juhlapäivää? Ulkona melkein viheriöi nurmikot ja kevyt sade vihmoo myös kiltin seniorikansalaisen pintaa. Sen verran on pitänyt kuitenkin kelille antaa periksi, että päälle on puettu entisen suunnitelmatalouden mukaiset talviset asusteet. Mutta muuten keli on taattua syksyn puhuria koleuksineen ja kosteuksineen. Eli melkoisen vakiintuneilla keleillä taas mennään! Mutta ei ole kaukana enää palmupuut, viinitarhat ja ananasviljelmät Suomestakaan. Vielä muutama joulu kärsitään, niin alkaa olla tropiikki jo kotomaassa, eikä ole tarvinnut matkustaa minnekään. Kyllä kannattaa aina malttaa ja vaan hetkisen odottaa! Mutta eletään nyt joulu 2016 ensin!
Joulukadut avattiin jo aikaa sitten ja Lucia tepasteli kylillä kynttiläkruunuineen reilu viikko sitten. Eikä onneksi syttyneet neitosen blondit hiuksetkaan tuleen. Joulukonsertit ja tiernapojat on katsottu ja kuunneltu jo useampaan kertaan. Parit joululounaatkin on syöty ja annettu näin hyvälle pikkusormi Tommi Turmiolan tapaan. Ei joudu seniorikaan ilman kielellä viipyilevää sinappikinkun makua kylmiltään joulupöytään. Helsingin keskustan joulutorit on tepasteltu useaan kertaan pitkin ja poikin. On siellä ollut paljon ulkomaan turistia ja turistillakin katsottavaa ja ostettavaa. Ja ovatkin ostaneet! Se on hieno juttu se!
Kilttinäkin on yritetty olla, vaikka vuosi vuodelta se meinaa olla aina vaan hankalampaa. Ennen kolotuksia, särkyjä, vatsanvääntöjä oli jotenkin helpompaa olla kiltti. Silloin sitä näki ja kuulikin vielä normaalilla tavalla. Nyt kun nuo kaikki em. jutut ovat toisinpäin, ei meinaa jaksaa olla enää iloinen, reipas, jaksava, kiltti ja empaattinen muita kohtaan. Eikä oikein edes itseä kohtaan! Ja kun glögikin tulee ostetuksi ruokakaupasta, ei siitäkään enää irtoa potkua eloon ja oloon. Onneksi apteekki auttaa ja tarjoaa voimaa seniorin arkeen ja juhlaan!
Mutta pirtana soikoon! Lauantai-iltana se taas punnitaan ja palkinnot jaetaan. Sitä saa taas pelolla odottaa niin kuin ennen koulussa lukukauden todistusta. Pukkaako se nelosta vai vitosta vai auttoiko omena opettajalle peräti kuutosen tasolle? Nyt odotetaan taas tarpeetonta tavaraa ja vähän tarpeellistakin. Pukin paja on vääntänyt tonttujoukolla koko vuoden lahjoja ja aattona Pukki potkaisee Petterin vetämän rekensä jakoliikenteeseen. Siinä on kaverilla näppärä homma, kun on vain päivä vuodessa oikeita töitä. Kotitalouksien savupiiput on nuohottu pukin lahjasäkkeineen kiivettäväksi. Parvekkeille on ripustettu mitä erikoisempia valoköysiä kateellisten naapureiden näkyville. Pihoilla ja tuvissa loimuavat kynttilät. Tarkkana vaan saa olla, ettei loimua koko tupa! Eikä syty pukin nuttu tuleen helmastaan! Tulta on syytä vahtia senioreiden ja hieman nuorempienkin!
Näinä päivinä kun Stadin vanhuksena talloo katuja, on siellä taas merkittävä määrä kuusikauppiaita liikkeellä. Kadunkulmissa on jos jonkinmoista neulastelinettä tarjolla. Hinnat pyörivät 50-100 Euron tasolla. Saksan rautakauppa tarjoaa alle 20 Euron kuusta. Kohteliaampi joulumielinen maksaa kadunkulman kauppiaalle pyydetyn taksan ja säästeliäämpi tinkaa hinnasta. Ja kun kuusi on raahattu kotiin, alkaa armoton kuusenjalan etsiminen. Yleensä kukaan ei muista, mihin se edellisen joulun jälkeen talletettiin. Seuraavat pari viikkoa sitten yritetään herättää jo aikaa sitten kuollut puu eloon. Vettä lirutellaan kuusenjalkaan pienestä reiästä ja samalla kastellaan parkettia pilalle.
Loppiaisen tienoilla viedään sitten kuusi monessa osassa pihalle ja taloyhtiön jäteastian viereiseen kuusiröykkiöön. Suurin osa eli runko viedään yhtenä kappaleena kädet verille raapiutuen. Neulaset kerätään sitten eri puolilta asuntoa ja rappukäytäviä jätepussiin. Niiden riittoisuus yllättää aina iloisen joulusta ja edellisestä vuodesta toipuilevan. Neulasia löytyy aina seuraavaan jouluun saakka huonetilojen kaikista mahdollisista paikoista ja taskuista. Ja rappukäytävissä ja pihoilla neulasvana osoittaa tietä talon jäteastialle.
Ja seuraavassa muutama ohje joulunviettoon ja jälkiselvittelyihin! Muistakaa viikata lahjapaperit ja -narut kauniisti talteen ensi vuoden tarpeisiin, syödä kinkkua kohtuullisesti sydänverisuonia muistaen, käydä syöntien välissä kävelyllä, valvoa kynttilöiden tulia, viedä tuikkujen alumiinit metallin keräykseen, nauttia kaupan glögistä ilman terästyksiä, muistella kelle jäi kortti lähettämättä, laulaa joululauluja, lukea kirjoja, katsoa elokuvia ja tv-sarjoja, käydä joulukirkossa Juhanin ja Liisin kanssa samoihin aikoihin eikä jättää iltapäivään, halata läheisiänne, muistaa edesmenneitä ja nauttia joulun rauhasta! Ja ennen kaikkea muistakaa VIETTÄÄ AIKAA LÄHEISTENNE KANSSA, RAUHOITTUA OLEMAAN ja RENTOUTUA JOULUNA!
On se vaan joulu ilon juhlaa vaikka kelit ja kuusenneulaset eivät aina juhlanviettoa suosisikaan!
HYVÄÄ JA RAUHAISAA JOULUA KAIKILLE!
 |
| Töölön uusitun kirjaston joulukuusi |
